Valeri Brjusov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valeri Brjusov
Mihail Vrubelin tekemä Brjusovin muotokuva (1906) oli taiteilijan viimeinen työ ennen hänen sokeutumistaan.
Mihail Vrubelin tekemä Brjusovin muotokuva (1906) oli taiteilijan viimeinen työ ennen hänen sokeutumistaan.
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1873
Moskova, Venäjä
Kuollut9. lokakuuta 1924 (50 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Venäjä, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Kirjallinen suuntausvenäläinen symbolismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Valeri Jakovlevitš Brjusov (ven. Вале́рий Я́ковлевич Брю́сов, 13. joulukuuta 1873 Moskova, Venäjä9. lokakuuta 1924 Moskova, Neuvostoliitto[1]) oli venäläinen kirjailija. Brjusov oli yksi venäläisen symbolismin johtajista, mutta hänen oma tyylinsä oli lähempänä varhaisempaa dekadenssia[2].

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valeri Brjusov syntyi kauppiasperheeseen. Hän opiskeli yksityislukioissa ja Moskovan yliopistossa. Brjusov omistautui jo varhain kirjallisuudelle ja julkaisi vuosina 1894–1895 kolme Russkije simvolisty (”Venäläisiä symbolisteja”) -nimistä kokoelmaa, jotka koostuivat etupäässä hänen omista runoistaan. Kokoelmat Chefs d’oeuvre (1895), Tertia vigilia (1900) ja Urbi et orbi (1903) tekivät Brjusovista nuorten symbolistien johtohahmon. Kokoelma Stephanos (1906) sisälsi historiallisten ja mytologisten aiheiden ja intiimilyriikan ohella ajankohtaisia sotaa ja vallankumousta käsitteleviä runoja.[3]

Valeri Brjusov vuoden 1906 tienoilla.

Brjusov osallistui aktiivisesti symbolistien Skorpion-kustantamon toimintaan ja johti vuosina 1904–1908 Vesy-aikakauslehteä. Vuosina 1907–1913 hän kirjoitti runojen ja kirjallisuuskritiikin lisäksi myös näytelmiä ja proosaa sekä toimi kääntäjänä. Ajan myötä Brjusov erkani symbolistien mystiikasta ja uskonnollisuudesta. Arkisempiin aiheisiin keskittyvät kokoelmat Zerkalo tenei (”Varjojen kuvastin”, 1912), Sem tsvetov radugi (”Sateenkaaren seitsemän väriä”, 1916), Devjataja Kamena (”Yhdeksäs Camena”, 1916–1917) ja Poslednije metšty (”Viimeiset haaveet”, 1917–1919) todistivat kriitikoiden mukaan Brjusovin runoilijanlahjojen heikkenemisestä. Tänä aikana hän kirjoitti paljon myös proosaa.[4]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Brjusov keskittyi kääntämiseen ja kirjallisuustieteeseen. Hänen käännös- ja toimitustyönsä tuloksena ilmestyivät muun muassa armenialaisen,[5] latvialaisen ja suomalaisen kirjallisuuden kokoomateokset[6]. Brjusovin runousoppi julkaistiin kirjoina Kratki kurs nauki o stihe (”Runousopin lyhyt kurssi”, 1919) ja Osnovy stihovedenija (”Runousopin perusteet” 1924). Kirjallisuudentutkijana häntä kiinnosti varsinkin Aleksandr Puškinin tuotanto.[5]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Brjusov asettui bolševikkien puolelle. Hän työskenteli valistusasiain kansankomissariaatissa, liittyi kommunistipuolueeseen ja perusti vuonna 1921 kirjallisuus- ja taidekorkeakoulun. Brjusovin viimeiset runokokoelmat V takije dni (”Tällaisina päivinä”, 1921), Dali (”Kaukaisuus”, 1922) ja Mea (1924) käsittävät ”tieteellistä” ja vallankumousaiheista lyriikkaa, joka on muodoltaan taiturimaista mutta sisällöltään abstraktia ja ilmeetöntä.[7]

Brjusov kävi useita kertoja Suomessa ja kirjoitti runot Saimaasta ja Imatrankoskesta. Vuonna 1910 hän julkaisi kannustusrunon tsaarinvallan ahdistamalle Suomen kansalle[8] (suomennettu teoksissa Venäjän runotar ja Neuvostolyriikkaa 1[9]). Brjusov ja Maksim Gorki julkaisivat valikoiman suomalaista kirjallisuutta Finljandskaja literatura (1917).[10]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valeri Brjusov ja Maksim Gorki, Finljandskaja literatura, 1917.

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X. (venäjäksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russkije pisateli, XX vek, s. 215.
  2. Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 385. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-181-4.
  3. Russkije pisateli, XX vek, s. 215–218.
  4. Russkije pisateli, XX vek, s. 217–219.
  5. a b Russkije pisateli, XX vek, s. 220.
  6. Russkije pisateli. 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 1, s. 337. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1989.
  7. Russkije pisateli, XX vek, s. 220–221.
  8. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 114–115. Helsinki: Suomen kirja, 1945.
  9. Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 328. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0.
  10. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Brjusov, Valeri”, Otavan kirjallisuustieto, s. 111. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  11. Valeri Brjusov Lahden kaupuginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 14.1.2021, viitattu 17.1.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]