Aeneis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aeneis
Aeneis, pako Troijasta (Vergilius Vaticanus)
Aeneis, pako Troijasta (Vergilius Vaticanus)
Kirjailija Vergilius
Kieli latina
Genre eeppinen runoelma
Julkaistu 29–19 eaa.
Suomennos
Suomentaja Päivö ja Teivas Oksala
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1999
ISBN 951-0-23806-6
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Aeneis on roomalaisen Vergiliuksen ensimmäisellä vuosisadalla eaa. kirjoittama eeppinen runoelma, joka oli aikoinaan Rooman valtakunnan kansalliseepos[1]. Se sijoittuu historian alkuhämäriin ja on tavallaan jatkoa Homeroksen Ilias-eepokselle. Eepos on kirjoitettu vuosien 29–19 eaa. välillä.

Vergiliuksen kahden muun pääteoksen, Paimenlaulujen ja Georgican tavoin Aeneis on kirjoitettu antiikin Kreikasta periytyvällä heksametrimitalla. Teos jakautuu kahteentoista kirjaan ja sisältää yhteensä noin 10 000 säettä.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Augustus oli toivonut jotakuta aikansa etevimmistä runoilijoista kirjoittamaan roomalaisille uuden kansalliseepoksen, joka tukisi hänen poliittista ohjelmaansa ja imperiumin rakennustyötään sekä yhdistäisi sisällissodan jakamaa kansaa. Tehtävää tarjottiin aluksi Horatiukselle, mutta tämän kieltäydyttyä se lankesi myöhemmin hovikirjailijaksi kohotetun[2] Vergiliuksen harteille. Runoilija pyrki Augustuksen kulttuuripolitiikan mukaisesti luomaan teoksesta Homeroksen eepoksia vastaavan taidonnäytteen, jossa sankari on esikuvallinen roomalainen. Teos ei kuitenkaan koskaan valmistunut, sillä Vergilius sairastui ja kuoli matkalla Kreikkaan omistettuaan Aeneikselle elämänsä viimeiset kymmenen vuotta. Ennen kuolemaansa hän oli pyytänyt käsikirjoituksen tuhoamista, mutta se julkaistiin Augustuksen käskystä nopeasti viimeisteltynä.[1]

Aeneiksen pohjana on käytetty pääosin homeerista tarustoa, joka oli satoja vuosia vanhaa jo teoksen syntyaikoina. Runomittanaan eepos käyttää antiikin Kreikasta periytyvää heksametrimittaa. Suullisen perimätiedon sijaan kirjoittaja on käyttänyt pääosin kirjallisia lähteitä, Iliaan ja Odysseian lisäksi muun muassa Naeviuksen teosta Puunilaissota (Bellum Poenicum), josta Aineiaan ja Didon tarina on peräisin. Teoksen pääpaino on menneisyyden tapahtumissa, mutta muutamat ennenäyt kuvailevat myös Rooman vaiheita Aeneiksen tapahtumien jälkeen keisari Augustuksen aikaan saakka. Teoksessa Aineias esitetään Juliusten hallitsijasuvun esivanhempana Romuluksen kautta, ja suvun kantaisänä on jumalallinen Zeus.[1]

Eepoksen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen päähenkilö on Aeneas eli Aineias, troijalainen sotapäällikkö ja Venuksen ja kuolevaisen Ankhiseen poika, joka esiintyy sivuhenkilönä myös Iliaassa. Aineiaan tehtäväksi on annettu löytää luvattu maa ja perustaa sinne uusi valtakunta tuhotun Troijan tilalle. Tuulenjumala Aioloksen nostattama myrsky kuljettaa Aineiaan Karthagoon, jossa tämä kohtaa leskikuningatar Didon. Dido rakastuu Aineiakseen ja Aineias alkaa kertoa takautuvasti Troijan sodasta, paostaan ja Troijan hevosesta sekä harhailustaan Välimerellä ja isänsä kuolemasta. Lyhyen suhteen jälkeen Aineias jatkaa matkaansa Mercuriuksen muistutettua häntä jumalallisesta tehtävästään ja hylkää Didon, joka surmaa itsensä ja kiroaa Aineiaan.[1]

Myöhemmin seurueen naiset tuhoavat laivat, koska ovat väsyneet vuosia jatkuneeseen purjehtimiseen ja haluavat asettua aloilleen. Osa väestä jää, mutta Aineias jatkaa matkaa ja saapuu Apollon temppeliin, jossa ennustajapapitar Sibylla lupaa johdattaa hänet kuoleman valtakuntaan. Aineias käy tuonpuoleisessa ja kohtaa Didon uudelleen. Autuaille varatussa Elysionissa Aineias tapaa isänsä, joka kertoo hänelle Rooman suuresta tulevaisuudesta ja kuvailee sen sankareita.[1]

Juno lietsoo Italian kansat sotakiihkoon manalan kostotar Allekton avulla. Teoksen viimeinen kolmannes kuvaa Italian verisiä sotia, jotka päätetään ratkaista Aineiaan ja vihollisten ylipäällikön, Turnuksen, kaksintaistelulla. Jumalat puuttuvat peliin, osapuolet sopivat riitansa ja Aineias voittaa surmaten Turnuksen.[1]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virgilion Aineiaan ensimmäinen runomus. Suomentanut M. Costiander. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1858.
  • Aineiis runon toinen jakso. Suomentanut Samuel Roos. Turku: Samuel Roos, 1869.
  • Laulu Aineiaasta 1. Suomentanut alkuteoksen runomitalla H. K. Korander. Viipuri: H. K. Korander, 1874.
  • Aeneidi. Suomensi ja lyhyillä selityksillä varusti K. Siitonen. Pietari: Lindeberg, 1888.
  • Aeneis-runoelmasta kolmannen kirjan runomittainen suomennos. Tehnyt K. J[aakkola]. Pori: Satakunnan kirjakauppa, 1891.
  • Aeneis: Aeneaan taru. Suomentaneet Päivö ja Teivas Oksala. Alkusanat ja selitykset Teivas Oksala. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23806-6.
  • Aeneis. Suomentanut Alpo Rönty. Helsinki: Loki-Kirjat, 2000. ISBN 952-9646-88-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Vergiliuksen Aeneis koppa.jyu.fi. Viitattu 30.10.2021.
  2. Äidinkieli ja kirjallisuus: Käsikirja, s. 301. , 2007. ISBN 978-951-0-26300-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aeneis.