Andrei Belyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Andrei Belyi
Boris Nikolajevitš Bugajev
Andrei Belyi
Andrei Belyi
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1880
Moskova, Venäjä
Kuollut1. elokuuta 1934 (53 vuotta)
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.

Andrei Belyi (ven. Андре́й Бе́лый), oikealta nimeltään Boris Nikolajevitš Bugajev, (ven. Бори́с Никола́евич Буга́ев); 26. lokakuuta (J: 14. lokakuuta) 1880 Moskova, Venäjä – 1. elokuuta 1934 Moskova[1]) oli venäläinen kirjailija, runoilija, teoreetikko ja kirjallisuusarvostelija.[2]

Hän on jäänyt historiaan romaaninsa Peterburg ansiosta, joka uudisti voimakkaasti romaanikerrontaa.[2]

Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris Bugajev syntyi älymystöperheeseen. Hänen isänsä Nikolai Bugajev oli johtava matemaatikko, jota pidetään matematiikan Moskovan koulukunnan perustajana.[2] Nuori Boris oli oppinut mies, jonka kiinnostuksen kohteita olivat matematiikka, musiikki, filosofia ja kirjallisuus. Belyi valmistui vuonna 1899 arvostetusta yksityisestä L. I. Polivanovin lukiosta. Hän opiskeli Moskovan yliopistossa ja suoritti vuonna 1903 tutkinnon luonnontieteissä. Vuonna 1904 hän kirjoittautui yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan mutta keskeytti pian opintonsa, ja 1906 hän omistautui kokonaan kirjoittamiselle. Kirjailijan ura alkoi vuonna 1902, jolloin ilmestyi teos 'Toinen sinfonia, dramaattinen'.[1]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belyi oli perustamassa sekä symbolismia että venäläistä uuskantilaista koulukuntaa. Hän vaikutti hyvin voimakkaasti Vsevolod Meyerholdin teatteriin.lähde?

Hän kiinnostui aluksi uuskantilaisesta filosofiasta ja aikansa muoti-ilmiöstä okkultismista ja idän mystiikasta. Teosofisen liikkeen perustaja Jelena Blavatskajan välityksellä Belyi tutustui Rudolf Steinerin ajatuksiin, mikä oli käänteentekevää Belyin ajattelulle.[2]

Belyin romaani Serebrjanyi golub (Hopeakyyhky, 1909) on muodoltaan perinteinen romaani mutta teemaltaan tyypillisesti symbolistinen. Siinä Belyi kuvaa kuvitteellisen mutta todellisuutta muistuttavan kristillisen lahkon elämää ja toimintaa. Erityisesti hän kohdistaa huomionsa uskonnollisiin riitteihin ja orgioihin. Belyin suunnitelmien mukaan Hopeakyyhkyn piti olla Itä ja Länsi -trilogian ensimmäinen osa. Trilogian toinen osa oli Peterburg.[2]

Kirjailijan isä Nikolai Bugajev tunnettiin filosofisista esseistään, joissa hän arvosteli geometriaa ja todennäköisyyslaskentaa ja ylisti ankaran analyysin erinomaisuutta. Huolimatta isänsä matemaattisista mieltymyksistä – tai niiden vuoksi – Boris Bugajev kiinnostui todennäköisyyslaskennasta ja etenkin entropiasta, johon hän usein viittaa teoksissaan, esimerkiksi Kotik Letajevissa (1922).lähde?

Hänen kirjallisen äänensä kauaskantoista vaikutusta venäläisiin kirjailijoihin ja myös muusikoihin on usein verrattu James Joyceen vaikutukseen englanninkielisessä maailmassa[3] sekä Marcel Proustiin ja Robert Musiliin.[2]

Belyin symbolistista romaania Peterburg (1916-1922) pidetään yleisesti hänen mestariteoksenaan.[2] Kirja käyttää proosan keinoa, jossa äänet usein synnyttävät värejä. Romaanin ympäristö on jokseenkin hysteerinen vuosisadan vaihteen Pietarin ja Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen ilmapiiri. Kirjan juonen voi tiivistää tarinaksi huono-onnisesta Nikolai Apollonovitš Ableuhovista, yläluokan toimettomasta kasvatista, joka joutuu mukaan vallankumouspolitiikkaan ja palkataan murhaamaan eräs virkamies, oma senaattori-isänsä.[3] Nikolaita ajavat takaa halki Pietarin läpitunkemattomien utujen Pietari Suuren kuuluisan pronssipatsaan kaikuvat kavionkopseet.

Romaanin vaikutus 1910-luvun romaanitaiteeseen, kuten Mihail Bulgakoviin, Vladimir Nabokoviin ja venäläiseen postmodernismiin on ollut valtava.[2]

Belyin ansioksi on luettu, että hän ennusti tässä romaanissa, jota jotkut ovat sanoneet puolielämäkerralliseksi, Venäjän suuren vallankumouksen, totalitarismin nousun, poliittisen terrorin ja jopa kaaosteorianlähde?.

Belyi sai vaikutteita Rudolf Steinerin antroposofiasta.[4] Hän oli 1910-luvulla neljä vuotta Dornachissa Sveitsissä Steinerin luona,[2] kunnes hylkäsi antroposofian.[1] Steinerin ohella Vladimir Solovjov säilyi Belyin ajattelussa tärkeänä vaikuttajana.[2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peterburg, suom. Esa Adrian, WSOY, 1968
  • "Rudolf Steiner Andrei Belyin kokemana", julkaisussa Takoja 33(2005): 1 (Otteita Andrei Belyin teoksesta Elämän muuttaminen.)

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[3]

  • Simfoniya, 2-ya, dramaticheskaya, 1902
  • Severnaya simfoniya, 1904
  • Zoloto v lazuri, 1904
  • Vozvrat, 3-ya simfoniya, 1905
  • Kubok meteley, 4-ya simfoniya, 1908
  • Pepel, 1909
  • Urna, 1909
  • Serebryany golub, 1909
  • Lug zelenyi, 1910
  • Simvolizm, 1910
  • Arabeski, 1911
  • Tragediia tvorchestva: Dostoevskii i Tolstoi, 1911
  • Peterburg, 1916
  • Chetyre simfonii, 1917
  • Rudol'f Shteiner i Gete v mirovozzrenii sovremennosti, 1917
  • Revoliutsiia i kul'tura, 1917
  • Kotik Letaev, 1917–1918
  • Kristos voskres, 1918
  • Na perevale, 1918–1920
  • Sirin uchenogo varvarstva, 1918
  • Korolevna i rytsari, 1919
  • Pervoe svidanie, 1921
  • Kreshchennyi kitaets, 1921
  • Posle razluki, 1922
  • Zapiski chudaka, 1922
  • Zvezda, 1922
  • Glossalaliaa: poema o zvuke, 1922
  • O smusle poznaniia, 1922
  • Poeziia slova, 1922
  • Stikhotvoreniia, 1923
  • Vospominaiya ob A.A.Bloke, 1922 (2 osaa)
  • Odna iz obitelei tsarstva tenei, 1924
  • Moskva, 1926 (2 osaa)
  • Moskivskii chudak, 1926
  • Moskva pod udarom, 1926
  • Kreshchyony kitaets, 1927
  • Ritm kak dialektika i "mednyi vsadnik", 1929
  • Na rubezhe dvukh stoletiy, 1930
  • Maski, 1932
  • Nachalo veka, 1933
  • Mezhdu dvukh revolyutsiy, 1934
  • Masterstvo Gogolya, 1934
  • Stikhotvoreniia, 1940
  • A. Blok i A. Belyi: perepiska, 1940
  • Stikhotvoreniia i poemy, 1966
  • Complete Short Stories, 1979
  • Rasskazy, 1979 (toim. Ronald E. Peterson)
  • Kak i stal simvolistom, 1982
  • Vospominaniia o Shteinere, 1982
  • Stikhotvoreniia, 1982–1984 (3 osaa, toim. John E. Malmstad)
  • Selected Essays of Andrey Bely, 1985
  • Gibel' senatora (Peterburg). Istoricheskaia drama, 1986
  • Stikhotvoreniia, 1990 (2 osaa)
  • Simfonii, 1991
  • Simvolizm kak miroponimanie, 1994
  • Kritika. Estetika. Teoriia simvolizma, 1994 (2 osaa)
  • Sobranie sochinenii: stikhotvoreniia i poemy, 1994
  • Stikhotvoreniia, 1994–1995 (4 osaa)
  • Serebrianyi golub'. Rasskazy, 1995
  • Moskva. Drama v piati deistviaakh, 1997

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Encyclopedia of Soviet Writers (Archive.org) (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 393-397. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
  3. ↑ a b c Petri Liukkonen: Andrey Bely Books and writers, Authors' Calendar (englanniksi)
  4. ↑ Bely, Andrei. The Columbia Encyclopedia, Sixth Edition. 2001-07

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Pesonen: Vallankumouksen henki hengen vallankumouksessa: tutkielma Andrei Belyin romaanista Peterburg ja sen aatetaustasta, Helsingin yliopisto, 1987 Slavica Helsingiensia. Supplementum 2 ISSN 0780-3281 Väitöskirja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Andrei_Belyi&oldid=21308259”