Rudolf Steiner

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rudolf Steiner
Steiner Berlin 1900 big.jpg
Syntynyt 27. helmikuuta 1861
Kraljević, Itävalta-Unkari (nykyään Kroatia)
Kuollut 30. maaliskuuta 1925 (64 vuotta)
Dornach, Sveitsi
Asuinpaikka Itävalta-Unkari, Saksa, Sveitsi
Kansallisuus saksalainen1
Tutkimusala filosofia, metafysiikka, epistemologia, kristinusko, esoteerisuus, tieteenfilosofia, antroposofia, hengentiede
Instituutti Wienin teknillinen yliopisto
Rostockin yliopisto
Tutkinnot filosofian tohtori
Uskonnollinen kanta (alun perin katolilainen)2

1 Steiner kuului Itävalta-Unkarin monikansallisen keisarikunnan saksalaisväestöön. Elämänsä aikana hän asui vuorotellen niin Itävallassa, Saksassa kuin saksankielisessä Sveitsissäkin.
2 Katolilaiseksi kastettu[1] Steiner kehitti omanlaisen uskonkäsityksensä teosofisen synkretismin pohjalta. Hän ei itse pitänyt oppiaan uskontona.

Rudolf Joseph Lorenz Steiner (27. helmikuuta 1861, Kraljević, Itävalta-Unkari30. maaliskuuta 1925, Dornach, Sveitsi) oli itävaltalainen ajattelija ja sosiaalinen uudistaja, joka tunnetaan teosofian pohjalta rakentamansa esoteerisen maailmaselityksen ja -katsomuksen – antroposofian – luojana. Opin pohjana oli Blavatskyltä johdettu okkultistinen näkemys, että taivaankappaleet ovat sielullisia olentoja, näkyvän maailman takana on spirituaalinen todellisuus ja ihmisen jälleensyntymien ketju on karmallinen prosessi. Steiner omaksui vaikutteita myös saksalaisesta idealismista ja romantiikasta ja koki seuraavansa Goetheä. Opin pohjalta Steiner kehitti magiaa hyödyntävän biodynaamisen viljelyn, antroposofisen lääkinnän, spirituaaliseen kehitykseen tähtäävän harjoituksen eli eurytmian sekä steinerpedagogiikan. Steinerin tutkimusmenetelmää eli selvänäkemistä pidetään tieteellisestä näkökulmasta kiistanalaisena näennäistieteenä, kun taas sitä puolustavat luokittelevat sen laajennettuun tiedekäsitykseen.

Steinerilaisuus on teosofiasta irtautuneista mystisistä uususkonnollista liikkeistä nykyaikana merkittävimpiä.[2] Sen näkyvin osa ovat steinerkoulut.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steiner opiskeli Wienin teknillisessä korkeakoulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja niiden ohella historiaa, kirjallisuutta ja filosofiaa. Hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi saksalaisessa Rostockin yliopistossa vuonna 1891 väitöskirjalla, jonka otsikko on Die Grundfrage der Erkenntnistheorie eli Tietoteorian peruskysymys. Väitöskirja on ilmestynyt Suomessa nimellä Totuus ja tiede. Steinerin pääteos Vapauden filosofia, erään modernin maailmankatsomuksen luonnos (Gummerus, 1973) on jatkoa väitöskirjalle.

Rakennusten suunnittelijana ja taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerilla ei ollut arkkitehdin koulutusta mutta hänen visioidensa perusteella ja ohjauksessa toteutettiin 18 rakennusta. Merkittävimpiä ovat Dornachiin rakennetut Goetheanum I ja Goetheanum II. Näistä ensimmäinen, joka oli rakennettu puusta, tuhopoltettiin uudenvuodenpäivänä 1923. Siinä oli käytetty mm. laivanrakennuksesta peräisin olevia tekniikoita. Steiner oli itse osallistunut luonnosten tekemisen lisäksi myös maalaamiseen. Goetheanum I:een tarkoitettu Steinerin suunnittelema ja Edith Maryonin veistämä 9-metrinen puuveistos Ihmisyyden edustaja[3], oli tuhopolton aikaan vielä ateljeessa ja säästyi tuholta. Lasimaalaukset, jotka tehtiin Goetheanum ensimmäisen ja toisen ikkunoihin, noudattivat Goethen värioppia.

Goetheanum II rakennettiin betonista. Uusi materiaali ja valutekniikka mahdollistivat entistä paremmin orgaanisten muotojen jäljittelyn. Samaa orgaanisen arkkitehtuurin muotokieltä olivat käyttäneet eräät kansallisromanttiset (Keski-Euroopassa käytetty termi oli tosin art nouveau) arkkitehdit esimerkiksi Mendehlsson erityisesti Einstein-tornissaan ja Gaudi koko tuotannossaan. Goetheanum II valmistui vasta Steinerin kuoleman jälkeen 1928. Harmaasta betonista valettuna se on massiivisuudessaan lähellä brutalismia eikä Steinerin arvostetuimpia.[4]

Goetheanum I, Dornach, Sveitsi.

Steinerpedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Steinerkoulu

Vuonna 1919 Waldorf Astoria -tehtaaseen Stuttgartiin perustetusta ensimmäisestä Steinerin pedagogiikkaa käyttävästä koulusta alkoi mahdollisesti maailman suurimman yksityisen koulutusjärjestelmän kehittyminen. Maailmalla nämä koulut tunnetaan Waldorf-kouluina, mutta Suomessa niille on vakiintunut nimitys steinerkoulu. Suomessa on myös steinerpedagoginen Snellman-korkeakoulu. Snellman-korkeakoulussa voi opiskella muun muassa steinerkoulun luokanopettajaksi ja kuvaamataidon opettajaksi, steinerpäiväkodin varhaiskasvattajaksi sekä puhe- ja draamataiteilijaksi.[5]

Steinerin ajattelusta ja kirjallisesta tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antroposofia

Steinerin suhde kristinuskoon ja Kristiyhteisö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvulla Friedrich Rittelmayer pyysi Steinerilta konsultaatiota uuden uskonnon perustamiseksi. Steiner kirjoittikin Kristiyhteisö -nimellä tunnetun liikkeen uskontunnustuksen ja opit. Taustana oli kristinusko, johon Steiner lisäsi mm. oman sielunvaellusoppinsa. Steiner selitti tehneensä lähinnä ystävänpalveluksen ja halusi pitää Kristiyhteisön irrallaan antroposofiasta, joka ei hänestä ole uskonasia. Hän perusteli tekoaan sillä, että monet ihmiset tarvitsevat perinteistä uskontoa mutta että sitä oli tarpeellista kehittää tukemaan ihmiskunnan spirituaalista evoluutiota.[6] 

Steinerin käsityksen mukaan Jeesus-lapsia oli oikeasti kaksi, mihin viittaavat Raamatun kaksi erilaista sukuluetteloa. Okkultistisen tutkimuksensa perusteella hän oli saanut selville,että toinen näistä oli Zarathustran inkarnaatio. Toinen taas oli kykenevä puhumaan heti syntymästään mutta vain kieltä, jota tämän äiti ymmärsi ja oli elänyt aiemmin mm. Buddhana. 12-vuotiaana nämä olennot muuttuivat yhdeksi.[7] Steiner erotti astraalimaailman Kristuksen, jonka hän koki kohdanneensa ja toisaalta materiaalisen maailman Jeesuksen, jota piti lähinnä välikappaleena. Lisäksi hän näki, että Kristuksen toinen tuleminen todella tapahtuu, mutta ei aineellisessa maailmassa vaan antroposofian oppeihin kuuluvassa eetterimaailmassa, josta yhä kasvava joukko ihmisiä tulee saamaan näyn. Tämän hän ilmoitti tapahtuvan noin vuoden 1933 tienoilla.[8]

Biodynaaminen maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1924 Steiner piti Koberwitzissa maatalouskurssina tunnetun luentosarjansa, jolla laski perusteet ns. biodynaamiselle viljelylle.[9] Steinerin neuvojen mukaan valmistettujen preparaattien on uskottu tuovan viljelymaahan kosmisia voimia. Preparaatteja on kahta laatua: kompostointia tukevia ja viljelymaahan kätkettäviä. Steiner esitti, että maahan upotettavat lehmänsarvet, joihin on pantu yrttejä tai kiviä ja lantaa, vaikuttavat maahan astraalisisella tasolla. Eräitä preparaatteja on tarkoitus myös liottaa veteen ja pirskottaa vesi maahan.[10] Viljelyä koskevissa ohjeissa Steiner otti myös huomioon astrologian ja antoi seikkaperäisiä ohjeita taivaankappaleiden asennoista. Menetelmissä oli myös maagisia vaikutteita, kuten neuvot hiiren nahkojen polttamisesta ja tuhkan sirottelemisesta peltoon hiirien torjumiseksi. Tämän tuli tapahtua Venuksen ollessa Skorpionin tähtikuviossa.[11] Steinerin ohjeiden mukaan viljeltyjä tuotteita kutsutaan biodynaamisiksi ja sertifioituina ne on merkitty Demeter-jumalan tunnuksella erotukseksi esim. luomutuotannosta.[12] Preparaateilla kuten muillakaan biodynamiikan menetelmillä ei ole todettu olevan vaikutusta maaperään ainakaan aistein havaittavassa universumissa.[13]

Antroposofinen lääkintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steiner sovelsi maailmankuvaansa myös terveydenhoitoon perustamalla ns. antroposofisen lääkinnän. Sen perusidea on, että ihmisen astraalikehoa vetävät vastakkaiset voimat Ahriman ja Lucifer. Ihminen myös oletetaan karmalliseksi sielun kantajaksi. Esimerkiksi lasten sairaudet ovat tyypillisesti seurausta sielun ennen maailmaan tulemista keräämästään karmasta ja niiden estäminen, vaikka olisikin elämänaikana hyödyllistä, johtaisi vain saman toistumiseen seuraavassa inkarnaatiossa.[14] Sairaudet tulisikin kokea niin, että niiden spirituaalinen tehtävä pääsee toteutumaan. Sairauksien välttämisen negatiivista vaikutusta voi toisaalta korjata hengellisillä harjoituksilla.[15] Steiner oli hengentieteellisesti eli tutkimalla astraalimaailmassa olevaa akaasista aikakirjaa havainnut armeliaisuuden puutteen manifestoituvan tulevissa elämissä isorokkona. Isorokon poistaminen maailmasta aiheuttaisi vakavan karmallisen seurauksen ja tästä antroposofian velvollisuus on kertoa totuus.[14]

Hengellisten tai sielullisten harjoitusten, erityisesti eurytmian lisäksi antroposofisessa lääkinnässä käytetään antroposofisia lääkkeitä. Nämä ovat yleensä homeopaattisia valmisteita muistuttavia sikäli, että valmisteet on laimennettu niin, että vaikuttavia aineita ei ole jäljellä. Homeopatiasta valmisteet eroavat kuitenkin siten, että lähtökohtana olevia aineita on valittu okkultistisin periaattein. Esimerkiksi Merkurius-planeetta vaikuttaa astrologisesti hengityselimiin, joten elintä koskevissa sairauksissa on syytä käyttää elohopeallisia (mercurial) aineita.[16]

Steiner oli myös havainnut, että sydän ei oikeasti ole pumppu vaan että veri virtaa sielullisilla voimilla ja siten liikuttaa sydäntä. Näkemystä ei pidetä lääketieteellisesti pätevänä antroposofian ulkopuolella.[17][18][19] Steiner päätteli myös, että misteli joko sellaisenaan tai homeopaattisena voisi parantaa syöpää, koska mistelikin on loisiva kasvi ja ottaa vettä ja mineraaleja isäntäkasvistaan. Uutetta käytetään yhä saksankielisissä maissa etenkin saattohoitopotilaille. Näyttöä vaikuttavuudesta ei kuitenkaan ole.[20]

Steiner Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steiner vieraili Suomessa vuosina 1912 ja 1913. Ensimmäinen vierailu tapahtui Teosofisen seuran vuosikokouksen yhteydessä. Silloin hän piti laajan esitelmäsarjan Taivaankappaleiden ja luonnonkuntien henkisistä olennoista' Teosofisessa seurassa ja julkiset esitelmät Kalevalasta sekä okkultismista ja vihkimyksestä Helsingin yliopiston tiloissa.

Esitelmäsarja kesti kymmenen päivää. 3.4.1912 Steiner selitti, miten okkultisti kykenee ’näkemään’ eetteriruumiin ja havainnoimaan sprituaalisia tasoja materiaalisen maailman takaa[21], ja seuraavana päivänä, miten okkultismissa kehittyvä esoteerikko oppii myös näkemään taivaankappaleiden, kuten Maan astraaliruumiin ja planeerisia henkiä.[22] Edelleen Steiner selitti karman vaikuttavan ihmisen jälleensyntymiin.[22] Kolmannessa esitelmässään Steiner puhui arkkienkeleistä, ajan hengistä ja miten ihminen tulee tietoiseksi korkeammista maailmoista.[23] Seuraavassa esityksessä Steiner täsmensi arkkienkelien olevan kansanhenkiä (tai kansallishenkiä) ja että niiden kehittymistä voi historiallisesti seurata ja selvänäkemällä tulla tietoiseksi henkisistä hierarkioista. Lisäksi hän demonstroi, miten okkultistina tarkastelee kasvien muotoja ja havainnoi niitä spirituaalisina olentoina.[24] Seuraavaksi Steiner tarkasteli planeettojen järjestystä ja selitti niiden harmonian ja kiertoradat johtuvan kerubeista. Planeettojen sisäinen sielunelämä taas johtuu serafeista.[25] Tämän jälkeen seurasi pitkä ja seikkaperäinen selostus eri planeettojen sielunelämästä ja siitä, miten okkultisti kykenee havainnoimaan sitä, eikä pelkästään fyysisiä planeettoja, jotka näkyvät vain kaukoputkella. Steiner esitti kritiikkiä virheellisenä pitämäänsä modernia maailmankuvaa vastaan, esitteli Zarathustran opetusta Ahrimanista ja että hänen selvänäkemänsä asiat saavat tukea siitä, vaikka niitä ei olekaan kirjattu akaasisiin aikakirjoihin.[26]Jälkimmäinen kommentti perusteli, miksi Steinerin näkemys poikkesi esim. Blavatskyn näyistä, joita teosofien piirissä pidettiin pätevinä. Edelleen Steiner analysoi mayaa, hindulaista käsitystä, jonka mukaan näkyvä maailma on harhaa ja että sen takana on todellinen spirituaalinen järjestys. Lopulta Steiner esitti todellisen järjestyksen, johon kuuluvat, enkelit, serafit, kerubit, lusifeeriset henget, astraalimyrskyt, eetteriruumiit. Steinerin mukaan myös tieteen käsitys komeetoista on väärä. Ne eivät tulekaan kaukaa ja mene pois vaan tulevat spirituaalisista ulottuvuuksista ja niiden tehtävä on puhdistaa olioita pahasta astraalimateriasta ja lakatessamme havaitsemasta niitä ne ovatkin kadonneet toiseen ulottuvuuteen.[27] Lopulta Steiner eteni esittämään planeetojen jälleensyntymistä ja sielullista kehittymistä koskevan oppinsa, oman historiakäsityksensä, kasvien sielullisuuden ja oppinsa suhteen esim. Blavatskyyn. [28] Aikalaistodistuksen mukaan Steiner karjui ja repi, huusi ja huohotti. Esityksen intensiteetti ja esittäjän kyky myös kuunnella saivat aikaan sen, että puhujan esittämät latteudet otettiin vakavina viisauksina. Henrik Friedmann toteaa, että kaikki eivät uskoneet Steinerin olevan vakavissaan, mutta että hänen mielestään älykäs ihminen ei esittäisi mitään näin epäuskottavaa ja naiivia, ellei siihen itse uskoisi.[29] Samalla vierailulla Steiner selitti kasvatustieteen professori Ruinille, miten oli parantanut jälkeenjääneen lapsen havaittuaan, että tämän fyysinen pää oli epäsuhdassa astraalipään kanssa. Ruin ei vakuuttunut pedagogiikasta vaan piti tarinaa merkillisenä.[29]

Toisella vierailullaan Steiner piti esitelmäsarjan hindulaisten pyhän tekstin Bhagavad Gitan henkisestä taustasta Antroposofisen seuran suomalaisille ja ulkomaisille jäsenille.[30]

Steinerin ajatukset saivat vastakaikua aluksi Suomen Teosofisen seuran puitteissa. Kun Antroposofinen seura perustettiin vuonna 1913, siihen siirtyi myös suomalaisia teosofeja. Myöhemmin vuonna 1923 perustettiin Suomen Antroposofisen seuran edeltäjä. Suomessa aatetta ovat vieneet eteenpäin muun muassa kirjailija Kersti Bergroth ja filosofian emeritusprofessori Reijo Wilenius. Hän on muokannut Steinerin ajatuksia ja lisännyt niihin esimerkiksi J. V. Snellmanin ajatuksia. Wilenius on myös suomentanut paljon Steinerin saksankielistä tekstiä ja tarkistanut vanhoja suomennoksia.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettuja esitelmäsarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antroposofinen yhteisönmuodostus 1991
  • Henkisen tiedon asteet 1992
  • Ihminen elävän hengen kuvana. Kristus ja vastustavat voimat 1991
  • Apokalypsi. Johanneksen ilmestys 1990
  • Bhagavad Gitan henkistä taustaa. Yhdeksän esitelmää Helsingissä 28.5.–5.6.1913. 1979
  • Esoteerinen kristinusko 1993
  • Genesis. Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksia. 1995
  • Goethe uuden estetiikan isänä 1984
  • Ihmisen henkinen yhteys maailmankaikkeuteen 1972
  • Ihmisen kehityksen ymmärtäminen 1993
  • Ihmisen yhteys luontoon ja kosmokseen 1989
  • Jeesuksesta Kristukseen 1989
  • Joulupäivät 1923–1924. Yleisen antroposofisen seuran perustaminen. 1989
  • Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana. 2003
  • Kohtalon yhteyksiä I. Kohtalon voimien muodostuminen. Yksittäisen ihmiskohtalon määräytyminen. 1994
  • Kuoleman ja uuden syntymän välillä 1991
  • Luonnonkuntien ja taivaankappaleiden henkiset olennot. Esitelmäsarja Helsingissä 3.–14.4.1912. 1987
  • Maailma, maa ja ihminen 1991
  • Maailmojen muistista 1990
  • Makrokosmos ja mikrokosmos 1992
  • Miten henkinen koulutus vaikuttaa ihmisluontoon 1987
  • Opettamisen taito – Steinerkoulun opetusmenetelmiä. 1996
  • Sosiaalinen ymmärtäminen, ajatuksen vapaus ja hengentieto – nykyajan sielullisen ahdingon voittamisesta 1989
  • Suomi ja Kalevala. Ihmisen yhteys luonnonhenkisyyteen. 1990
  • Tietoisuuden kehitystie. Antroposofia ajan vaatimuksena. 1995
  • Yleinen ihmisoppi. 1989

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapauden filosofia: Modernin maailmankatsomuksen luonnos. (Die Philosophie der Freiheit: Grundzüge einer modernen Weltanschauung, 1894.) Suomentanut Reijo Wilenius. 3. painos (1. painos: Gummerus, 1973). Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 1985. ISBN 951-9443-53-3.
  • Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin: Rudolf Steiner. (Die Geheimwissenschaft im Umriss, 1909.) Suomentanut Maire Olkkonen. Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2001. ISBN 951-8927-83-9.
  • Henkisen tiedon tie. (Wie erlangt man Erkenntnisse der höheren Welten?, 1919.) Suomentaneet Katri Sorma ja Reijo Wilenius. 8. painos (1. painos 1977). Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2013. ISBN 978-952-5507-52-2.

Elämäkertoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainakin nämä kirjat ovat ilmestyneet suomeksi:

  • Gut, Taja: Ihminen Rudolf Steiner – ”Kaikki hengentapahtuma on vapautumistapahtumaa”. Tallinna Raamatutrükikoja OÜ, Tallinna 2011. (Kirjanen)
  • Hemleben, Johannes: Rudolf Steiner. WSOY, 1988.
  • Lindenberg, Christoph: Rudolf Steiner – Omaelämäkerrallisin viittein ja kuvadokumentein. Oy Fram Ab, 2014.
  • Lissau, Rudi: Rudolf Steiner – Elämä, sisäinen tie, sosiaaliset aloitteet. Karisto Oy, 1992.
  • Steiner, Rudolf: Elämäni kulku. Hakapaino Oy, 1998. (Omaelämäkertaa. Jäi kesken.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://wn.rsarchive.org/Books/GA008/English/RPC1961/GA008_sketch.html Steiner kastettiin Kraljevicissa Pyhän Mikaelin kirkossa nykyisessä Kroatiassa ja hänen nimensä kirjoitettiin latinaksi ”Rudolfus Josephus Laurentius Steiner”.
  2. Olav Hammer: Claiming Knowledge: Strategies of Epistemology from Theosophy to the New Age. Brill, 2004.
  3. Rudolf Steiner and Angels – The Potential Fall of Humans and their Angels anthropopper. 10.10.2015. Viitattu 20.4.2017.
  4. Fiona Grey: Rudolf Steiner: Occult Crank or Architectural Mastermind? 2010. Viitattu 20.4.2017.
  5. Snellman-korkeakoulun sivut
  6. Carlo Willmann: Waldorfpädagogik: Theologische und religionspädagogische Befunde. Kölner Veröffentlichungen zur Religionsgeschichte.
  7. From Jesus to Christ: Lecture VIII: The Two Jesus Children, Zoroaster and Buddha 1.1.2016. Viitattu 19.4.2017.
  8. Lecture: Reading the Pictures of the Apocalypse: Introduction 1.1.2016. Viitattu 19.4.2017.
  9. The e.Librarian: Rudolf Steiner Archive & e.Lib: Lectures:Places Rudolf Steiner Archive & e.Lib. Viitattu 19.4.2017. (englanniksi)
  10. Agriculture Course: Lecture 4 1.1.2016. Viitattu 19.4.2017.
  11. Agriculture Course: Lecture 6 1.1.2016. Viitattu 19.4.2017.
  12. Demeter-ehdot | Biodynaaminen yhdistys biodyn.fi. Viitattu 19.4.2017.
  13. Jennifer R. Reeve, L. Carpenter-Boggs, John P. Reganold, Alan L. York, Glenn McGourty, Leo P. McCloskey: Soil and Winegrape Quality in Biodynamically and Organically Managed Vineyards. American Journal of Enology and Viticulture, 1.12.2005, nro 4, s. 367–376. ISSN 0002-9254. Artikkelin verkkoversio. en
  14. a b Manifestations/Karma: Lecture: Karma of the Higher Beings 1.1.2016. Viitattu 20.4.2017.
  15. Anthroposophic Medicine | 'Vaccination' by Vance Dietz, M.D. www.anthromed.org. Viitattu 20.4.2017.
  16. Spiritual Science and Medicine 1.1.1948. Viitattu 20.4.2017.
  17. Rudolf Steiner: Psychoanalysis and Spiritual Psychology, s. 126. Anthroposophic Press, 1990.
  18. Anthroposophic Medicine | 'The Heart is Not a Pump' by Nicholas Lee, M.D. www.anthromed.org. Viitattu 20.4.2017.
  19. Ralph Marinelli et al: The Heart is not a Pump: A Refutation of the Pressure Propulsion Premise of Heart Function www.rsarchive.org. Viitattu 20.4.2017.
  20. Florian Lordick: Mistletoe Treatment for Cancer—Promising or Passé?. Deutsches Ärzteblatt International, 20.4.2017, nro 29-30, s. 491–492. PubMed:25142074. doi:10.3238/arztebl.2014.0491. ISSN 1866-0452. Artikkelin verkkoversio.
  21. Lecture 1: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  22. a b Lecture 2: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  23. Lecture 3: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  24. Lecture 4: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  25. Lecture 6: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  26. Lecture 6: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  27. Lecture 7: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  28. Lecture 9: Spiritual Beings in the Heavenly Bodies and in the Kingdoms of Nature 1.1.2016. Viitattu 18.4.2017.
  29. a b Rudolf Steinerin Suomen-vierailu Kaleva.fi. Viitattu 18.4.2017.
  30. Esa Ristilä teoksen ”Rudolf Steiner Suomessa 1912 ja 1913 – esitelmiä, puheita ja vastauksia kysymyksiin” esipuheessa. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2003

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hemleben, Johannes: Rudolf Steiner. (Rudolf Steiner, 1963.) Suomentanut Jukka Pajukangas. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14982-9.
  • Hiltunen, Paavo: Mitä Rudolf Steiner todella opetti. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16650-2.
  • Paalasmaa, Jarno: Rudolf Steiner ja steinerpedagogiikka. Teoksessa Paalasmaa, Jarno (toim.): Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2011. ISBN 978-952-451-515-3.
  • Turunen, Kari E.: Rudolf Steinerin kehitys ja ajattelu: Filosofis-psykologinen tutkimus. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Arator, 1990. ISBN 951-96057-7-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goetheanum.