Steinerkoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steinerkoulu Saksassa.
Steinerkoulu. Verrieres le Buisson, Ranska.
Michael Parkin Steinerkoulu. Auckland, Uusi-Seelanti.

Steinerkoulut ovat alkuperäisen käytännön mukaan 12-vuotisia, mutta Suomessa kolmetoistavuotisia, luokallisia yhtenäiskouluja, jotka perustuvat antroposofian luojan, aikaisemmin myös teosofisessa liikkeessä vaikuttaneen itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan. Useimmissa Suomen steinerkouluissa oppilas voi käydä samaa koulua 1. luokalta aina ylioppilaaksi asti. Oppilas saa 9. luokan päätteeksi perusopetuksen päättötodistuksen ja lukio-opintojensa päätteeksi lukion päättötodistuksen edellyttäen, että on suorittanut kaikki niihin vaadittavat opinnot hyväksytysti. Vuonna 2017 Suomessa toimii 25 steinerkoulua, joilla kaikilla on virallinen opetuksenjärjestämislupa. Näistä 10 antaa lukio-opetusta. Lisäksi on 44 yksityistä steinerpäiväkotia ja kolme hoitopedagogista erityissteinerkoulua (2017).[1]

Steinerin selvänäkemällä saaman tiedon mukaan ihmislapsen sielun kiinnittyminen ruumiisen ja kehittyminen tapahtuu seitsemän vuoden jaksoissa. Ensimmäiselle jaksolle ominaista on fyysisen kehon kehitys, toisella jaksolla keskiössä on eetteriruumis ja kolmannella jaksolla astraalikeho. Seitsenvuotisjaksot jakautuvat lisäksi kolmeen kaksi vuotta ja neljä kuukautta kestävään alajaksoon. Jokaisen jakson tehtävä on valmistaa sielua seuraavaan kuolemanjälkeiseen inkarnaatioon. Steinerpedagogiset ratkaisut, opetusmenetelmät ja säännöt pohjaavat tämän tavoitteen toteuttamiseen kausia noudattaen. Saavutuksia ei tule arvioida hyötynäkökulmasta menestyksenä ihmisen materiaalisen elämän keston aikana vaan tulokset näkyvät vasta seuraavassa jälleensyntymässä parempana karmana. Koulun vuosiluokat 1–8 ajoittuvat toiseen seitsenvuotiskauteen. Sen aikana luokanopettaja pyritään pitämään samana.[2][3] Luokat 9–12 (Suomessa 13) sijoittuvat kolmanteen seitsenvuotisjaksoon.

Jokaiseen seitsenvuotisjaksoon, tasoon ja sielupuoleen liittyvät lisäksi omat taivaankappaleensa, jotka liittyvät ihmisen osaan mikrokosmoksena osana suurempaa kosmista järjestystä. Ulospäin näkyvänä merkkinä pedagogisten kausien astrologiaan pohjaavasta luonteesta ja Steinerin okkultistisesta ajattelusta ovat mm. omat kalenteriperustaiset tapahtumat ja juhlat, magiikkaan viittaaminen puutarhaopintojen yhteydessä ja päiväkotien nimeäminen taivaankappaleiden mukaan.[1] Muista kouluista poiketen steinerkouluissa oppiaineena on eurytmia, jonka harjoittamisella haetaan yhteyttä yliaistilliseen maailmaan. Konkreettisesti tällä tarkoitetaan Steinerin selvänäkemällä hankkimaa tietoa ihmisen juurirodun aiemmista vaiheista Atlantis-mantereella. [4]Eurytmia on keskeisyytensä vuoksi pakollinen oppiaine kaikissa steinerkouluissa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf Steiner oli itävaltalainen okkultisti ja selvänäkijä. Hän teki filosofian tohtorin väitöskirjansa tietoteorian alalta. Nuorempana hän oli järjestelemässä Goethen luonnontieteellisiä teoksia sekä toimi muun muassa työväenopistonopettajana, toimittajana ja teosofisen seuran toimihenkilönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki 1900-luvun alussa irrottamalla saksankieliset teosofiset järjestöt kansainvälisestä teosofisesta liikeestä omaksi antroposofiaksi nimeämäkseen suuntaukseksi.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin Waldorf Astoria -tehtaan työntekijöiden lapsille 1919. Muualla kuin Suomessa steinerkouluja kutsutaankin Waldorf-kouluiksi. Saksassa 1930-luvulla valtaannousseet kansallissosialistit suhtautuivat kriittisesti steinerilaisuuteen. Kansainvälinen antroposofinen seura oli tuominnut natsismin jo 1933 mutta Saksan kansallinen järjestö haki kompromissilinjaa ja toimintaa voitiin jatkaa, kunnes 1.11.1935 antroposofia lopulta kiellettiin Saksassa. Perusteluina olivat yhteydet vapaamuurareihin, juutalaisiin ja pasifisteihin ja se, että koulujen ei katsottu noudattaneen kansallissosialistisia periaatteita.[5] Toisen maailmansodan jälkeen koulut avattiin uudelleen.

Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin elsinkiinvuonna 1955 Vuonna t1977 uli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.[6] 1980-luvulla kouluja perustettiin yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä laajenemiselle oli se, ettei koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle, ja teosofitkin olivat päättäneet peruskoulu-uudistuksen yhteydessä lakkauttaa oman yksityisen oppikoulunsa Kulmakoulun.[7] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja kaikki steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, jotka ovat saaneet opetuksenjärjestämisluvan. Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä.

Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun käyneitä ovat muun muassa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kansanedustaja Sofia Vikman, kuvataiteilija Heta Kuchka, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta, säveltäjä Kaija Saariaho, ohjaaja Lauri Maijala, kirjailija Hanna Tuuri, performancetaiteilija Mimosa Pale sekä runoilija Juhana Vähänen.lähde?

Steinerpedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerpedagogiikan keskeisiä lähtökohtia on olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta, ikäkausiin perustuva opetus ja temperamenttioppi. Muotoilut poikkeavat jonkin verran, mutta perustaltaan kyse on Steinerin ilmaisemasta teosofiaan pohjautuvasta maailman- ja ihmiskuvasta.[8]

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.[9] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1-8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa sama luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.[10][11] Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja voi käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Temperamenttioppia ei kuitenkaan tulisi käyttää ahtaasti ja stereotyyppisiin rooleihin vangitsevasti.[12] Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.[13]

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Kirjojen käytön yleisyys vaihtelee kouluittain. Painetta oppikirjojen käyttöön ovat lisänneet mm. oppimistulosten vertailu muihin kouluihin.[14] Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerin mukaan eurytmian tarkoitus on tarjota konkreettinen todistus ihmisen osuudesta yliaistilliseen maailmaan, saada kiinni aikamme hengellisestä impulssista ja löytää yhteys astraali- sekä henkimaailmoihin.[15]

Opetussuunnitelma ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määräämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkoulujen opetussuunnitelmissa on joitakin maailmankuvasta johtuvia poikkeamia yleisistä opetussuunnitelmista. Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Alaluokilla ne osoitetaan vanhemmille ja neljännestä luokasta lähtien oppilaalle itselleen. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7–9 ja lukioasteella.

Kiistelyä steinerkouluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antroposofian kritiikki

Steiner itse ymmärsi ja ilmaisi olevansa huolissaan, että antroposofian opettaminen liian avoimesti vierailijoiden kuullen saattoi haitata koulun asemaa.[16] Antroposofiaa tulisi myös opettaa ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla. Hänen ohjeensa oli, että opetuksen tulisi neljällä ensimmäisellä luokalla olla sellaista, että oppilaissa heräisi tunne, että luonnossa on henki ("spirit") ja että henki ilmenee materiassa. Tehokkainta opetus on, kun keskitytään tunteeseen: puhutaan yhä uudestaan eri tavoilla luonnossa ilmenevistä muodonmuutoksista, metamorfooseista. Vasta ylemmillä luokilla tulisi alkaa kertoa kohtalosta, milloin jotain tapahtuu sattumalta milloin jokin on karman määräämää. Tehokkaimpia opetuskeinoja ovat sadut ja tarinat, joissa opetuksena on kohtalon toteutuminen. [16]

Steinerpedagogiikkaa on ulkopuolelta arvosteltu kahdesta pääsuunnasta: Toisaalta pedagogiikan perusteita, maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä sekä sielu- ja temperamenttioppeja pidetään pseudotieteellisinä eikä Steinerin selvänäkemää tietoa kosmisista lainsalaisuuksista sekä astrologisia ja okkultistisia väitteitä nähdä vakuuttavana. Dosentti Heikki Ervasti ei katso uskottavaksi Steinerin oppeja kansansieluista, eetteri- ja astraaliruumiista, maahisista, juuriroduista ja ylipäätään hengentieteellisistä löydöksistä.[17] Esimerkiksi sairauksien karmallista luonnetta ja vasenkätisyyden johtumista edellisestä elämästä hän ei näe mielekkääksi pedagogiseksi uskomukseksi. Antroposofiaa ei välttämättä avoimesti steinerkouluissa Suomessa opeteta, vaikkakin pedagogiset käytännöt, oppiaineet ja opetukset ovat ymmärrettäviä ja loogisia vain antroposofisesta näkökulmasta. Enhqvistin mukaan antroposofia välittyy selvästi Helsingin Rudolf Steiner-koulun opetussuunnitelman filosofisiin perusteisiin, tavoitteisiin ja oppisisältöihin käsittäen metodit, tietoteorian, ihmiskäsityksen, opettajankoulutuksen, koulun hallinnon ja koulun kehittämisen.[18]

Toisaalta steinerpedagogiikkaa ovat on kritisoitu uskontona. Steiner itse ei pitänyt esoteerista oppiaan uskontona. Steinerkouluissa onkin mahdollista osallistua eri uskontojen tunnustusten mukaiseen uskonnonopetukseen, elämänkatsomustietoon tai Steinerin perustaman Kristiyhteisö-nimisen uskontokunnan mukaiseen opetukseen. Paavo Hiltusen mukaan steinerkoulut eivät informoi vanhempia antroposofian uskonnollisesta luonteesta, siitä, että antroposofia läpäisee kaiken opetuksen eivätkä esimerkiksi eurytmian todellisesta tarkoituksesta.[19] Eurytmian tarkoituksen esittämisessä on vaihtelua kouluittain ja päiväkodeittain: Toisinaan sitä kuvataan lähinnä musiikki- tai näyttämöltaideliikuntana. Toisaalta esim. Snellman-korkeakoulun opettaja Irmeli Salomaa kuvasi artikkelissaan Eurytmia melko avoimesti: "Eurytmian opiskelija tekee monta hämmästyttävää löytöä sekä kehostaan että erityisesti sielustaan. Taiteellisten harjoitusten avulla hän löytää itsestään uinuvia sielunpuolia, joita ei aavistanut olevan olemassakaan".[20] Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt vastasivat kritiikkiin osittain teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991). Heidän mukaansa Hiltunen erehtyy muun muassa väittäessään, ettei Steiner uskonut persoonalliseen, rukouksia kuulevaan jumalaan, että Steinerin harjoittama salatiede olisi tiedettä, joka on salattava ja että Steiner oli spiritisti. Heidän mukaansa salatiede on tiede salaisista asioista ja Steiner oli selvänäkijä, ei spiritisti, mikä on eri asia.

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkasvatuksen liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alan valtakunnallinen steinerpedagogien yhteistyöelin on Steinerkasvatuksen liitto, perustettu 2008, ruotsiksi Förbundet för steinerpedagogik, englanniksi Federation for Steiner Waldorf Education in Finland, johon on yhdistetty Steinerpedagogiikan seura ry (SPS, perustettu 1953).

Steinerkasvatuksen liiton tehtävänä on toimia Suomen steinerkoulujen, -päiväkotien ja steinerpedagogisten yhteisöjen yhdyselimenä ja edustaa steinerpedagogiikkaa Suomessa jäsenjärjestöjensä rinnalla. Yhdistyksen tarkoituksena on myös steinerpedagogisia päämääriä toteuttavien yhteisöjen toimintaedellytysten edistäminen, jäsenten taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä säätelevän lainsäädännön seuraaminen, jäsenten ja yhteiskunnan välisten suhteiden sekä taloudellisten toimintaresurssien riittävyyden edistäminen.

Tehtävien toteuttamiseksi liitto mm. antaa lausuntoja, pitää yhteyttä päättäjiin, järjestää ja tukee steinerpedagogista tutkimus- ja selvitystyötä, esitelmä-, näyttely-, kurssi- ja seminaaritoimintaa sekä julkaisee steinerpedagogista kirjallisuutta. Yhdistys toimii myös yhdyselimenä kansainväliseen steinerpedagogiseen liikkeeseen.

Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan puheenjohtaja on vuonna 2017 Helena Sandell[21] Liiton johtokunta toimii steinerpedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä, joka käsittelee monia erilaisia steinerpedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä.

Steinerkasvatuksen liiton edeltäjä, Steinerpedagogiikan seura on edustanut steinerpedagogiikkaa Suomessa jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista Suomeen. Jarno Paalasmaa toimi myös Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana. Aiempia seuran puheenjohtajia ovat olleet mm. Reijo Wilenius, Marja Dahlström, Lea Blåfield ja Simo Taimi.

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys SKOY[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita. Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.

Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Vuonna 2007 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pia Johansson, kautena 2008-09 Milja Tomi ja tällä hetkellä puheenjohtajana toimii Elina Hammarström.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalasmaa, Jarno: Omassa rytmissä. Steinerkoulun idea ja käytännön sovellukset. Tietokirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-393-7. Teoksen verkkoversio.
  • Paalasmaa, Jarno: Steinerkoulun tulo Suomeen. Miten vaihtoehtopedagogiikka juurtui osaksi suomalaista koulua. Tietokirja. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto, 2011. ISBN 978-952-99363-4-2.
  • Ehnqvist, Tarja: Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?: Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner-koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 204. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-2668-5. Teoksen verkkoversio.
  • Jan-Erik Mansikka (2007), Om naturens förvandlingar: Vetenskap, kunskap och frihet i Rudolf Steiners tidiga tänkande. Idéhistoriska perspektiv på Waldorfpedagogiken. Rudolf Steinerin varhainen ajattelu ja steinerpedagogiikka, väitöskirja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulut & Päiväkodit steinerkasvatus.fi. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto. Viitattu 10.8.2017.
  2. Siebenjahresperioden Anthrowiki. Viitattu 10.8.2017.
  3. Rudolf Steiner: Heilpädagogischer Kurs. Rudolf Steiner Verlag, 1924.
  4. Rudolf Steiner: The Submerged Continents of Atlantis and Lemuria. Their History and Civilization. Theosophical Publishing Society, 1911.
  5. Rudolf Steiner and the Nazis Rudolf Steiner archive.
  6. Laki Steiner-koulusta (417/1977)
  7. Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetellaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.
  8. Lähettänyt Steinerkasvatuksen liiton toimisto: [http://100asiaasteinerkoulusta.blogspot.com/2016/12/17-steinerkasvatuksen-peruskivet.html
    1. 17 Steinerkasvatuksen peruskivet] Viitattu 10.8.2017.
  9. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001
  10. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11.
  11. Dahlström, Marja: "Steinerkoulun keskeisiä piirteitä", s. 8. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2000
  12. Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007
  13. Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
  14. Waldorf Education in Public Schools: Educators adopt—and adapt—this developmental, arts-rich approach | Waldorf Today - Waldorf Employment, Teaching Jobs, Positions & Vacancies in Waldorf Schools www.waldorftoday.com. Viitattu 10.8.2017.
  15. Rudolf Steiner: How Eurhythmy Arises out of Anthroposophy. Anthroposophical Society of Great Britain, 1920.
  16. a b Steiner, Rudolf: Faculty meetings with Rudolf Steiner vol 1 1919-1922, s. 90-92. Anthroposophic Press, 1998 (englanninkielinen käännös).
  17. Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva www.skepsis.fi. Viitattu 10.8.2017.
  18. Ehnqvist, Tarja: Välittyykö antroposofia Helsingin Rudolf Steiner-koulun opetussuunnitelmaan? Antroposofiseen maailmankatsomukseen sisältyvän tietoteorian ja ihmiskäsityksen analysointia Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelmassa.. Kasvatustieteen lisensiaattitutkielma. Helsingin yliopisto., 2000.
  19. Hiltunen, Paavo: Mitä Rudolf Steiner todellisuudessa opetti. WSOY, 1990.
  20. Salomaa, Irmeli: Eurytmia. pdf-artikkeli Snellman-korkekoulun sivulla, ei enää luettavissa, .
  21. Johtokunnan jäsenet 2017 steinerkoulu.fi. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto. Viitattu 14.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkoulujen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]