Steinerkoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steinerkoulu Trierissä, Saksassa.
Steinerkoulu. Verrieres le Buisson, Ranska.
Michael Parkin Steinerkoulu. Auckland, Uusi-Seelanti.

Steinerkoulut ovat alkuperäisen käytännön mukaan 12-vuotisia, Suomessa osittain kolmetoistavuotisia, luokallisia yhtenäiskouluja, joiden pedagogiikka pohjautuu aikaisemmin teosofisessa liikkeessä vaikuttaneen itävaltalaisen Rudolf Steinerin antroposofiseen maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen.

Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista. Koulun luokat 1–8 sijoittuvat ihmiselämän toiselle seitsenvuotiskaudelle. Opetuksesta ja kasvatuksesta vastaa kahdeksan ensimmäisen kouluvuoden aikana luokanopettaja, mutta eri aineiden opetukseen tulee mukaan aineenopettajia alusta alkaen. Luokat 9–12 (13) sijoittuvat steinerpedagogiikassa ihmisen kolmannelle seitsenvuotiskaudelle.[1] [2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rudolf Steiner oli itävaltalainen filosofi ja esoteerikko, jonka oppi pohjautui 1800-luvun lopun teosofiaan, saksalaiseen idealismiin sekä ruusuristiläisyyteen. Merkittäväksi vaikuttajaksi hän nousi 1900-luvun alussa irrottamalla saksankieliset teosofiset järjestöt kansainvälisestä teosofisesta liikeestä omaksi antroposofiaksi nimeämäkseen suuntaukseksi, joka tunnetaan nykyään lähinnä steinerkouluista mutta jota edustavat lisäksi biodynaaminen viljely ja antroposofinen lääkintä.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin vuonna 1919. Aluksi enemmistö oppilaista oli Waldorf Astoria -tupakkatehtaan työntekijöiden lapsia. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaan Waldorf-kouluiksi. Saksassa 1930-luvulla valtaannousseet kansallissosialistit suhtautuivat kriittisesti steinerkouluihin. Kansainvälinen antroposofinen seura oli tuominnut natsismin jo 1933 mutta Saksan kansallinen järjestö haki kompromissilinjaa ja toimintaa voitiin jatkaa, kunnes 1.11.1935 antroposofia lopulta kiellettiin Saksassa. Perusteluina olivat yhteydet vapaamuurareihin, juutalaisiin ja pasifisteihin ja se, että koulujen ei katsottu noudattaneen kansallissosialistisia periaatteita.[3] Toisen maailmansodan jälkeen koulut avattiin uudelleen.

Steinerkouluja on vuonna 2017 64 maassa noin 1100. Steinerpäiväkoteja on 70 maassa noin 1900.[4][5]

Steinerpedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerpedagogiikan keskeisiä lähtökohtia on olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta, ikäkausiin perustuva opetus ja temperamenttioppi. Muotoilut poikkeavat jonkin verran, mutta perustaltaan kyse on Steinerin antroposofisesta maailman- ja ihmiskuvasta.[6] Rudolf Steiner totesi ensimmäisen steinerkoulun avauspuheessa, että "Waldorfkoulusta emme halua tehdä maailmankatsomuskoulua... antroposofia ei ole mikään opetussisältö, mutta pyrimme soveltamaan antroposofiaa käytännössä."[7] Steiner itse ymmärsi ja ilmaisi olevansa huolissaan, että antroposofian opettaminen saattoi haitata koulun asemaa.[8] Hänen ohjeensa oli, että opetuksen tulisi neljällä ensimmäisellä luokalla olla sellaista, että oppilaissa heräisi tunne, että luonnossa on henki ("spirit") ja että henki ilmenee materiassa, joka näkyy eri tavoilla luonnossa ilmenevissä muodonmuutoksissa, metamorfooseissa. Vasta ylemmillä luokilla nuorten kanssa voi käsitellä kohtaloa, milloin jotain tapahtuu sattumalta milloin jokin on karman määräämää. Opetuskeinoja ovat sadut ja tarinat. [8]

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.[9] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1–8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.[10] Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.[11]

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Kirjojen käytön yleisyys vaihtelee kouluittain. Painetta oppikirjojen käyttöön ovat lisänneet mm. oppimistulosten vertailu muihin kouluihin.[12] Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerin mukaan eurytmian tarkoitus on tarjota konkreettinen todistus ihmisen osuudesta yliaistilliseen maailmaan, saada kiinni aikamme hengellisestä impulssista.[13]

Steinerkoulu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1955. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.[14] 1980-luvulla kouluja perustettiin yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä laajenemiselle oli se, ettei koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.[15] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja myös muut steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, jotka ovat saaneet opetuksenjärjestämisluvan. Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Vuonna 2017 Suomessa toimii 25 steinerkoulua, joilla kaikilla on virallinen opetuksenjärjestämislupa. Näistä 10 antaa lukio-opetusta. Lisäksi on 44 yksityistä steinerpäiväkotia ja kolme hoitopedagogista erityissteinerkoulua (2017).[16]

Suomen steinerkoulujen opetussuunnitelmat[17] ja tuntijako[18] noudattavat opetushallituksen määräämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkoulujen opetussuunnitelmissa on joitakin maailmankuvasta johtuvia poikkeamia yleisistä opetussuunnitelmista. Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7–9 ja lukioasteella.[19]

Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun käyneitä ovat muun muassa muusikko Lauri Porra, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kansanedustaja Sofia Vikman, kuvataiteilija Heta Kuchka, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta, säveltäjä Kaija Saariaho, ohjaaja Lauri Maijala, kirjailija Hanna Tuuri, performancetaiteilija Mimosa Pale sekä runoilija Juhana Vähänen.[20]

Kiistelyä steinerkouluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerpedagogiikkaa on ulkopuolelta arvosteltu kahdesta pääsuunnasta: Toisaalta pedagogiikan perusteita, maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä sekä sielu- ja temperamenttioppeja pidetään pseudotieteellisinä eikä Steinerin selvänäkemää tietoa kosmisista lainsalaisuuksista sekä astrologisia ja okkultistisia väitteitä nähdä vakuuttavana. Dosentti Heikki Ervasti ei katso uskottavaksi Steinerin oppeja kansansieluista, eetteri- ja astraaliruumiista, maahisista, juuriroduista ja ylipäätään hengentieteellisistä löydöksistä.[21] Esimerkiksi sairauksien karmallista luonnetta ja vasenkätisyyden johtumista edellisestä elämästä hän ei näe mielekkääksi pedagogiseksi uskomukseksi. Antroposofiaa ei steinerkouluissa Suomessa opeteta, vaikkakin pedagogiset käytännöt, oppiaineet ja opetukset ovat ymmärrettäviä ja loogisia vain antroposofisesta näkökulmasta. Enhqvistin mukaan antroposofia välittyy selvästi Helsingin Rudolf Steiner-koulun opetussuunnitelman filosofisiin perusteisiin, tavoitteisiin ja oppisisältöihin käsittäen metodit, tietoteorian, ihmiskäsityksen, opettajankoulutuksen, koulun hallinnon ja koulun kehittämisen.[22]

Toisaalta steinerpedagogiikkaa ovat on kritisoitu uskontona. Steiner itse ei pitänyt esoteerista oppiaan uskontona. Steinerkouluissa onkin mahdollista osallistua eri uskontojen tunnustusten mukaiseen uskonnonopetukseen, elämänkatsomustietoon tai Steinerin perustaman Kristiyhteisö-nimisen uskontokunnan mukaiseen opetukseen.

Paavo Hiltusen mukaan steinerkoulut eivät informoineet 1980-luvulla vanhempia antroposofian uskonnollisesta luonteesta, siitä, että antroposofia läpäisee kaiken opetuksen eivätkä esimerkiksi eurytmian todellisesta tarkoituksesta.[23] Eurytmian tarkoituksen esittämisessä on vaihtelua kouluittain ja päiväkodeittain: Toisinaan sitä kuvataan lähinnä musiikki- tai näyttämöltaideliikuntana. Toisaalta esim. Snellman-korkeakoulun opettaja Irmeli Salomaa kuvasi artikkelissaan Eurytmia: "Eurytmian opiskelija tekee monta hämmästyttävää löytöä sekä kehostaan että erityisesti sielustaan. Taiteellisten harjoitusten avulla hän löytää itsestään uinuvia sielunpuolia, joita ei aavistanut olevan olemassakaan".[24] Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt vastasivat osittain kritiikkiin teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991). Heidän mukaansa Hiltunen erehtyy muun muassa väittäessään, ettei Steiner uskonut persoonalliseen, rukouksia kuulevaan jumalaan, ja että Steinerin harjoittama salatiede olisi tiedettä, joka on salattava ja että Steiner oli spiritisti. Heidän mukaansa salatiede on tiede salaisista asioista ja Steiner oli selvänäkijä, eikä spiritisti, mikä on eri asiaselvennä.

Suomalaiset steinerkasvatusjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkasvatuksen liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alan valtakunnallinen steinerpedagoginen yhteistyöorganisaatio on Steinerkasvatuksen liitto, perustettu 2008, ruotsiksi Förbundet för steinerpedagogik, englanniksi Federation for Steiner Waldorf Education in Finland. Steinerpedagogiikan seura ry (SPS, perustettu 1953) ja Steinerprdagogiikan yhteisöt ry (SPY) olivat liiton edeltäjiä..

Steinerkasvatuksen liitto toimii Suomen steinerkoulujen ja -päiväkotien ja muiden rekisteröityjen steinerpedagogisten yhteisöjen yhteistyöorganisaationa, edistää jäsenten välistä yhteistoimintaa ja edustaa steinerpedagogiikkaa ja sen tuntemusta Suomessa jäsenjärjestöjensä rinnalla. Yhdistys toimii myös yhteistyöorganisaationa kansainväliseen steinerpedagogiseen liikkeeseen, ja valvoo Suomessa steinerkoulu- ja steinerpäiväkoti -nimien käyttöä.[25]

Tehtävien toteuttamiseksi liitto mm. antaa lausuntoja, pitää yhteyttä päättäjiin, järjestää ja tukee steinerpedagogista tutkimus- ja selvitystyötä, esitelmä-, näyttely-, kurssi- ja seminaaritoimintaa sekä julkaisee steinerpedagogista kirjallisuutta.

Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan puheenjohtaja on vuonna 2017 Helena Sandell[26] Liiton hallitus toimii steinerpedagogiikan yhteistyö- ja asiantuntijaelimenä, joka käsittelee monia erilaisia steinerpedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä.

Steinerkasvatuksen liiton edeltäjä, Steinerpedagogiikan seura on edustanut steinerpedagogiikkaa Suomessa jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista Suomeen. Jarno Paalasmaa toimi myös Steinerpedagogiikan seuran puheenjohtajana. Aiempia seuran puheenjohtajia ovat olleet mm. Reijo Wilenius, Marja Dahlström, Lea Blåfield ja Simo Taimi.

Steinerkoulut ja -päiväkodit kuuluvat kansainvälisiin verkostoihin, kuten: ECSWE - The European Council for Steiner Waldorf Education, IASWECE - International Association for Steiner/Waldorf Early Childhood Education , IF - International Forum for Steiner/Waldorf Education.

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys SKOY[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita. Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.

Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Vuonna 2007 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pia Johansson, kautena 2008-09 Milja Tomi ja kautena 2009-10 Elina Hammarström.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalasmaa, Jarno: Omassa rytmissä. Steinerkoulun idea ja käytännön sovellukset. Tietokirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-393-7. Teoksen verkkoversio.
  • Paalasmaa, Jarno: Steinerkoulun tulo Suomeen. Miten vaihtoehtopedagogiikka juurtui osaksi suomalaista koulua. Tietokirja. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto, 2011. ISBN 978-952-99363-4-2.
  • Ehnqvist, Tarja: Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?: Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner-koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 204. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-2668-5. Teoksen verkkoversio.
  • Jan-Erik Mansikka (2007), Om naturens förvandlingar: Vetenskap, kunskap och frihet i Rudolf Steiners tidiga tänkande. Idéhistoriska perspektiv på Waldorfpedagogiken. Rudolf Steinerin varhainen ajattelu ja steinerpedagogiikka, väitöskirja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siebenjahresperioden – AnthroWiki anthrowiki.at. Viitattu 25.10.2017. (saksaksi)
  2. Rudolf Steiner: Heilpädagogischer Kurs. Rudolf Steiner Verlag, 1924.
  3. Rudolf Steiner and the Nazis Rudolf Steiner archive.
  4. Website der Freunde der Erziehungskunst Rudolf Steiners e.V. www.freunde-waldorf.de. Viitattu 13.10.2017. (englanniksi)
  5. Yli tuhat steinerkoulua maailmassa
  6. Lähettänyt Steinerkasvatuksen liiton toimisto: [http://100asiaasteinerkoulusta.blogspot.com/2016/12/17-steinerkasvatuksen-peruskivet.html
    1. 17 Steinerkasvatuksen peruskivet] Viitattu 10.8.2017.
  7. Rudolf Steiner: Ihmistutkimus pedagogiikan perustana - Yleinen ihmisoppi, s. 15. Tammes ry, 1919 (2009).
  8. a b Steiner, Rudolf: Faculty meetings with Rudolf Steiner vol 1 1919-1922, s. 90-92. Anthroposophic Press, 1998 (englanninkielinen käännös).
  9. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001
  10. Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11.
  11. Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
  12. Waldorf Education in Public Schools: Educators adopt—and adapt—this developmental, arts-rich approach | Waldorf Today - Waldorf Employment, Teaching Jobs, Positions & Vacancies in Waldorf Schools www.waldorftoday.com. Viitattu 10.8.2017.
  13. Rudolf Steiner: How Eurhythmy Arises out of Anthroposophy. Anthroposophical Society of Great Britain, 1920.
  14. Laki Steiner-koulusta (417/1977)
  15. Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetellaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.
  16. Koulut & Päiväkodit steinerkasvatus.fi. Jyväskylä: Steinerkasvatuksen liitto. Viitattu 10.8.2017.
  17. stOPS peda.net. Viitattu 13.10.2017.
  18. TUNTIJAKO-minimisuositus peda.net. Viitattu 13.10.2017.
  19. LUKU 6 OPPIMISEN ARVIOINTI - Steinerkoulujen arviointikulttuurin tavoitteet sekä keskeiset piirteet peda.net. Viitattu 13.10.2017.
  20. Steineralumnit steinerkasvatus.fi. Viitattu 13.10.2017.
  21. Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva www.skepsis.fi. Viitattu 10.8.2017.
  22. Ehnqvist, Tarja: Välittyykö antroposofia Helsingin Rudolf Steiner-koulun opetussuunnitelmaan? Antroposofiseen maailmankatsomukseen sisältyvän tietoteorian ja ihmiskäsityksen analysointia Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelmassa.. Kasvatustieteen lisensiaattitutkielma. Helsingin yliopisto., 2000.
  23. Hiltunen, Paavo: Mitä Rudolf Steiner todellisuudessa opetti. WSOY, 1990.
  24. Salomaa, Irmeli: Eurytmia. pdf-artikkeli Snellman-korkekoulun sivulla, ei enää luettavissa, . tarvitaan parempi lähde
  25. Steinerkasvatuksen liiton säännöt steinerkasvatus.fi. Viitattu 13.10.2017.
  26. Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtaja 2017 14.3.2017. Viitattu 14.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinerkoulujen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]