Laura Ruohonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laura Ruohonen
Syntynyt 9. lokakuuta 1960 (ikä 57)
Suomi Helsinki
Ammatit näytelmäkirjailija, dramaturgi, ohjaaja
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Laura Ruohonen (s. 9. lokakuuta 1960 Helsinki) on suomalainen näytelmäkirjailija, dramaturgi ja teatteriohjaaja.[1] Vuosina 2008–2013 hän toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruohonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1981,[3] dramaturgiksi vuonna 1987[4] ja teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1997[3]. Ennen opintojaan Teatterikorkeakoulussa hän opiskeli Helsingin yliopistossa biologiaa ja kirjallisuutta vuosina 1981–1983. Lisäksi hän on opiskellut Texasin yliopistossa ja Los Angelesin American Film Institutetissa elokuva- ja televisiokäsikirjoittamista.[3]

Ruohonen työskenteli Yleisradion Radioteatterin ohjaaja-dramaturgina vuosina 1990–1997, minkä jälkeen hän on ollut vapaa kirjailija ja ohjaaja.[3] Näytelmien lisäksi Ruohonen on kirjoittanut ja ohjannut kuunnelmia sekä tehnyt televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia, joista kenties tunnetuin on yhdessä Kaisa Rastimon kanssa tehty elokuva Suolaista ja makeaa (1995). Ruohonen on myös julkaissut kuvittaja Erika Kovasen kanssa lasten runokuvakirjat Allakka pullakka (2004) ja Yökyöpelit (2008). Kirjoista sovitettiin suosittu lastennäytelmä ja tv-sarja.[5]

Ruohosen näytelmiä on käännetty kymmenelle kielelle ja esitetty myös ulkomailla. Muun muassa Lontoon Royal National Theatre tilasi ja esitti vuonna 2003 näytelmän Saari kaukana täältä, jonka toteutti myös 15 nuorisoteatteria eri puolilla Isoa-Britanniaa.[6] Suomessa Ruohosen näytelmiä on esitetty muun muassa Teatteri Jurkassa ja Kansallisteatterissa.

Ruohonen on saanut lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja. Vuonna 1989 hän sai Sokeain kuunnelmapalkinnon ja vuonna 1999 Koura-palkinnon.[6] Vuonna 2010 Ruohonen palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[7]

Ruohosen puoliso on filosofi Thomas Wallgren. Ohjaaja Linda Wallgren on hänen tyttärensä.[3][8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa on mainittu ainoastaan teatteri, jossa näytelmä on saanut kantaesityksensä.

  • Nyrkkipyykki, 1986 (Kemin kaupunginteatteri)
  • Nousukas, 1987 (Kajaanin kaupunginteatteri)
  • Lintu vai kala, 1991 (Suomen Kansallisteatteri)
  • Olga, 1995 (Suomen Kansallisteatteri)
  • Suurin on rakkaus, 1998 (Suomen Kansallisteatteri)
  • Suomies ei nuku, 2000 (KOM-teatteri)
  • Minun hampaani, 2001 (pienoisnäytelmä; Viirus-teatteri)
  • Kuningatar K, 2003 (Suomen Kansallisteatteri)
  • Saari kaukana täältä, 2003 (Royal National Theatre)
  • Yksinen, 2006 (Teatteri Jurkka)
  • Sotaturistit, 2008 (Suomen Kansallisteatteri)
  • Maria Stuart, 2009
  • Yökyöpelit, 2010 (perustuu lastenkirjoihin Allakka pullakka ja Yökyöpelit; Helsingin kaupunginteatteri)
  • Luolasto, 2014 (Suomen Kansallisteatteri)[9]

Kirjoina julkaistut näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nousukas, Teatteri 14/1987
  • Lintu vai kala, Yliopistopaino 1991
  • Olga, Lasipalatsi, 2002 ja Teatterilehti 5/1995
  • Suurin on rakkaus, Lasipalatsi 2002 ja Teatterilehti 2000
  • Kuningatar K, Lasipalatsi 2003
  • Kuningatar K ja muita näytelmiä, Otava 2004
  • Saari kaukana täältä, Lasipalatsi 2005
  • Yksinen, Kirja kerrallaan 2006
  • Sotaturistit, Kirja kerrallaan 2009

Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allakka pullakka, yhdessä Erika Kovasen kanssa, Otava 2004
  • Yökyöpelit, yhdessä Erika Kovasen kanssa, Otava 2008

Elokuva- ja televisiokäsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruohonen, Laura Kirjasampo.fi. Viitattu 13.12.2014.
  2. Professorit kautta aikojen 1979– TeaK. Viitattu 13.12.2014.
  3. a b c d e Kuka kukin on 2011, s. 847–848. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
  4. Meri, Lauri: Helsingin Sanomat, 9.10.2010.
  5. Suosittu lastenlorukirja Yökyöpelit muuttuu tv-sarjaksi 26.12.2014. Yle. Viitattu 19.6.2015.
  6. a b Laura Ruohonen Otava. Viitattu 13.12.2014.
  7. Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle 30.11.2010. Turun Sanomat. Viitattu 6.12.2010.
  8. Arvonen, Margit: Heralan huumoriperhe Iltalehti.fi. 2.7.2007. Viitattu 13.12.2014.
  9. Laura Ruohonen: Luolasto Kansallisteatteri. Viitattu 13.12.2014.