Antroposofinen lääketiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ita Wegman vuonna 1900.

Antroposofinen lääketiede on 1920-luvulla syntynyt hoitomuoto, jonka kehittivät antroposofian perustaja Rudolf Steiner ja hollantilainen lääkäri Ita Wegman. Antroposofisessa lääketieteessä nähdään ihmisellä olevan neljä olemuspuolta, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisellä katsotaan olevan fyysinen, elämäntoimintoihin liittyvä, sielullinen ja henkinen puoli.

Antroposofinen lääketiede on tieteen kannalta uskomuslääkintää. Steiner piti antroposofista lääketiedettä tavallisen lääketieteen täydentämisenä ja kehittämisenä, ja siksi antroposofisilla lääkäreillä on pohjalla tavallinen lääkärinkoulutus[1].

Antroposofisen lääketieteen hoitomuotoja ovat muun muassa hoitoeurytmia. Myös muita taideterapioita, kuten maalausterapiaa ja musiikkiterapiaa käytetään.[2] Antroposofiset lääkkeet muistuttavat homeopaattisia lääkkeitä. Lasten rokotuksia ei suosita.

Antroposofisen lääketieteen huolestuttavia piirteitä on katsottu olevan vakavien sairauksien hoitaminen antroposofisilla lääkkeillä ja se, että Steiner-koulua käyvät lapset jäävät joskus lääketieteellisen hoidon ulkopuolelle.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Evans M. R.: "Medicine - Extending the Art of Healing", s. 127-128. Teoksessa Davy, John (toim.): Work Arising from the Life of Rudolf Steiner, s. 127-150. Rudolf Steiner Press, London, 1975
  2. Evans M. R.: "Medicine - Extending the Art of Healing", s. 141-143. (Ks. edellä.)
  3. Jukka Martio: Uskomushoitoja 27.11.2007. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 23.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.