Lucifer

Alexandre Cabanel, L’Ange déchu (”Langennut enkeli”), 1847.

Guillaume Geefs, Le génie du mal (”Geniuksen henki” tai Pahuuden henki”), 1848.

Lucifer on latinankielinen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”valonkantajaa” (lux = valo, ferre = kantaa, tuoda). Nimi periytyy alkujaan kreikan termistä Ἓσπερος, heosphoros, aamunkoin tuoja. Antiikista lähtien Lucifer on tarkoittanut Kointähteä eli Venusta. Nimitys kuvaa Venuksen nousua loisteena taivaalle ja lankeamista taivaan rannan taa.

Kristinuskon vaikutuksesta Luciferin ajatellaan nykyään usein olevan yksi Saatanan monista nimistä. Kristillisen perinteen mukaan Lucifer oli ensimmäinen arkkienkeli, kunnes hänestä tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen, mikä johti kapinaan Jumalaa vastaan. Taivaallisen sodan jälkeen Jumala karkotti Luciferin, jolloin Luciferista tuli paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan demoneita. Tällaisen käsityksen muodostumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa Kadotettu paratiisi ja Jumalainen näytelmä.

Sana ”lucifer” esiintyy Vulgatassa, missä se on käännös kreikasta. Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetään sanamuotoa הילל בן שחר, joka tarkoittaa ”Helel, Shaharin poika”. Helel oli babylonialais-kanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa, jossa sana Lucifer ei esiinny kertaakaan, tämä kohta on suomennettu ”Kointähti, sarastuksen poika”. Vaikka kyseinen raamatunkohta puhuu ”taivaalta putoamisesta”, se ei viittaa Luciferin Helvettiin karkottamiseen. Se on osa pilkkalaulua Babylonin kuninkaasta, mikä käy ilmi jakeesta Jesaja 14:4.

Lucifer-tuotemerkillä on valmistettu muun muassa olutta (belgialainen Riva-panimo) ja grillejä. Lucifer oli myös H. P. Blavatskyn toimittama teosofinen aikakauslehti.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lucifer Wikimedia Commonsissa