Daniil Harms

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Daniil Ivanovitš Juvatšov
Daniil Kharms.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt30. joulukuuta 1905
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut2. helmikuuta 1942 (36 vuotta)
Leningrad, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija
Kirjailija
SalanimiDaniil Harms
Kirjallinen suuntaussurrealismi, OBERIU
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Daniil Ivanovitš Harms (ven. Дании́л Ива́нович Хармс; oik. Daniil Ivanovitš Juvatšov[1] (Даниил Иванович Ювачёв); 30. joulukuuta (J: 17. joulukuuta)lähde? 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta[1]2. helmikuutalähde? 1942 Leningrad, Neuvostoliitto[1]) oli radikaali neuvostoliittolainen kirjailija, joka on tunnettu absurdeista pikkutarinoistaan.

Daniil Ivanovitš Juvatšov syntyi Pietarissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja opiskeli sen jälkeen sähkötekniikkaa ja taidehistoriaa saamatta kuitenkaan opintojaan koskaan valmiiksi.lähde? Salanimen Harms hän kehitti jo lukioaikanaanlähde? englanninkielen sanasta harm, 'vahinko'[1]. Vähäisen elantonsa hän ansaitsi kirjoittamalla tarinoita lastenlehtiin, kuten Jožiin. Hän kirjoitti myös lyhyitä teatterikohtauksia, lastenkirjoja ja tarinoita aikuisille.

Jo lapsuudessaan Harms oli pyrkinyt jäljittelemään Velimir Hlebnikovin ja Aleksei Krutšonyhin futuristista proosaa. Hän luopui kaavamaisesta runomuodosta 1920-luvulla pitäen sitä näsäviisautena, ja hänestä tuli avantgardismin keskeisiä nimiä Neuvostoliitossa. Harmsin tarinat ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä, vain muutaman kappaleen pituisia. Niissä sekä tapahtumat että kieli etenevät epäloogisesti, jopa kaoottisesti: unenomaiset tapahtumaketjut vuorottelevat silkan komedian kanssa, tarina alkaa toistaa itseään tai katkeaa odottamattomaan katastrofiin. Harms loi surrealismiin ja dadaismiin verrattavia tekstejään aikana, jona vain sosialistinen realismi oli hyväksyttyä. Useimmat hänen kirjoituksistaan julkaistiin maanalaisina. Taiteilijan kuoleman jälkeen tuotantoa on koottu erilaisista epävirallisista painoksista ja tämän huoneesta löytyneistä paperilapuista. 1960-luvulta alkaen Harmsin tekstit levisivät salaisesti, kopioina kädestä käteen (samizdat).lähde? Lastenrunoja lukuun ottamatta hän sai elinaikanaan julkaistuksi vain kolme runoa. Näytelmään Jelizaveta Bam (1927) kohdistui ankaraa arvostelua. Lastenrunoja alettiin julkaista uudestaan 1960-luvulla, mutta virallisesti hänet tunnustettiin 1987.[1]

Harmsin ulkomuoto oli omalaatuinen ja luonteenlaatu ristiriitainen. Hän esiintyi mielellään mutta vältteli joutumista puheisiin ihmisten kanssa.lähde? Hän perusti yhdessä Vedentskin ja Zbolotskin kanssa surrealistisen Todellisen taiteen yhdistyksen (OBERIU)[1]. OBERIU vaati taiteilijoille täydellistä vapautta, kaikkien taiteenlajien ja -suuntausten hyväksyntää. Ryhmän manifesti kuului: ”Vastustamme niitä jotka kuohivat sanan. Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä.”lähde?

OBERIU:n riehakkaat illanvietot yhdistelivät eri taiteenlajeja, kuten runoutta, kirjallisuutta, teatteria ja musiikkia. Järjestö luokiteltiin valtiolle vihamieliseksi, taiteilijoita syytettiin ”kirjallisesta huliganismista” eikä julkinen kokoontuminen ollut vuoden 1930 jälkeen enää mahdollista. Vuonna 1931 Harms tuomittiin kolmeksi vuodeksi rangaistusleirille valtionvastaisesta toiminnasta. Hän vietti muutaman kuukauden vankilassa Kurskissa. Kun hänet pidätettiin uudelleen vuonna 1941 tappiomielialan lietsomisen vuoksi, hän ei enää selviytynyt vankilan psykiatrisen osaston vaikeista olosuhteista vaan kuoli seuraavana vuonna Leningradin piirityksen aikana nälkään.lähde?

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lastenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novelleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisussa Parnasso vsk. 57 (2007): 6

  • Peretšin istui nastan päälle...
  • Uni kiusaa ihmistä

Julkaisussa Nuori voima 1995: 4; suom. Katja Losowitch

  • Miten minä synnyin
  • Satu

Julkaisussa Nuori voima 1998 : 4

  • Puškin, suomentanut Jussi Heinonen

Julkaisussa Nuori voima 1992 : 4

  • Lastennovelleja; suom. Katja Losowitch

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[2]
  • Matemaatikko ja Andrei Semjonovitš, suom. Pekka Pesonen, julkaisussa: Neuvostolyriikkaa 4, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1986 ISBN 951-30-4184-0

Runoja julkaisussa: Tuli & Savu 2009; nro 3. Runot suomentanut Mika Rassi

  • Ivan Ivanytš Samovaari
  • Lammas I–III
  • Mies lähti ulos kotoaan
  • Olen pitkään katsonut viheriöiviä puita

Runoja julkaisussa: Kerberos 2001; nro 1. Runot suomentanut Pirjo Myyryläinen

  • Kirje tohtorille
  • Matka-arkku
  • Sinfonia No. 2
  • Timpuri Kushakov

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Harms, Daniil”, Otavan kirjallisuustieto, s. 274. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Daniil Harms, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 28.1.2022, viitattu 2.2.2022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]