Akmeismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Akmeismi (kreikan sanasta akme = kärki, huipentuma) on runouden koulukunta, joka syntyi Venäjän avantgarden kaudella 1900-luvun alussa.

Suuntauksen perustivat venäläiset runoilijat Sergei Gorodetski, Nikolai Gumiljov, Anna Ahmatova ja Osip Mandelstam symbolismin vastapainoksi Pietarissa.[1][2][3]

Akmeismin esiinnousun merkkipaaluina voidaan pitää Gumiljovin vuonna 1911 perustamaa akmeistista runoilijakiltaa Ensimmäinen runoilijakilta[4]

Akmeismi on Venäjällä noin 1910–1917 vaikuttanut kirjallinen suuntaus, joka kehittyi symbolismin ja mystisismin vastapainoksi. Nimensä se sai korkeista esteettisistä tavoitteistaan. Akmeistien mukaan runoilijan tulee käyttää sanoja niiden loogisessa merkityksessä, kuvakielen tulee olla selkeää ja runojen kuvata konkreettista maailmaa. Akmeistit eivät pitäneet runoilijaa niinkään näkijänä tai profeettana kuin ammattitaitoisena käsityöläisenä. Heidän huomattavin kirjallinen seuransa olikin vuonna 1911 perustettu Runoilijakilta. Akmeistit kirjoittivat enimmäkseen mitallista ja loppusoinnullista runoa. Suuntauksen johtajan Nikolai Gumiljovin (1886–1921) ohella merkittävimpiä akmeisteja ovat Anna Ahmatova (1889–1966), Sergei Gorodetski (1884–1967) ja Osip Mandelštam (1891–1938). Akmeistien esikuvana oli klassista kirkkautta tavoitellut runoilija Innokenti Annenski (1856–1909). Ryhmän jäsenten tekstejä ilmestyi esimerkiksi Gumiljovin 1909 perustamassa Apollon-aikakauslehdessä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen akmeistit joutuivat ahtaalle, ja Gumiljov ammuttiin maanpetturina[5] 1921. Ryhmästä ainoastaan Gorodenski kiisti olleensa akmeisti, ja hän oli myöhemmin tukemassa uusia vallanpitäjiä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jouni Tossavainen, Valitut runot - Anna Ahmatova, kirja-arvostelu KSML.fi, 29.4.2008. Päivitetty 25.9.2011. Viitattu 24.8.2008.
  2. Mandelstam ja Ahmatova teemoina venäläisen runon illassa. uutinen, Unikankare 30.4.1999. Viitattu 24.8.2008.
  3. Michael Wachtel, The Cambridge Introduction to Russian Poetry. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-00493-4
  4. a b Jaakko Anhava, Akmeisteja, teoksessa: Oi runous, toim. Tuula Hökkä. Helsinki: Ntamo 2016 ISBN 978-952-215-651-8
  5. Kirjallisuudentutkimus: akmeismi, Tieteen termipankki, viitattu 13.11.2021
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.