Oscar Wilde

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oscar Wilde
Oscar Wilde 1882
Oscar Wilde 1882
Salanimet Sebastian Melmoth
Syntynyt 16. lokakuuta 1854
Dublin, Irlanti
Kuollut 30. marraskuuta 1900 (46 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatit kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija
Kansalaisuus irlantilainen
Aikakausi viktoriaaninen aikakausi
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Oscar Fingal O'Flahertie Wills Wilde (16. lokakuuta 1854 Dublin30. marraskuuta 1900 Pariisi) oli irlantilaissyntyinen näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija. Hän oli viktoriaanisen Lontoon menestyneimpiä ja kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita sekä tunnettu esteetikko.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar Wilde syntyi 16. lokakuuta 1854 Dublinissa, Irlannissa. hänen isänsä Sir William Wilde oli Irlannin johtava korva- ja silmäkirurgi, joka oli julkaissut kirjoja myös arkeologiasta, kansanperinteestä ja satiristi Jonathan Swiftistä. Äiti Jane oli irlantilaisnationalisti, runoilija sekä kelttiläisen mytologian ja kansanperinteen tuntija, joka kirjoitti nimellä Speranza.[1] Oscarilla oli isoveli ja pikkusisko.[2] Isoveli Williesta tuli lehtimies ja runoilija.[3]

Opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilde kävi Portora Royal Schoolia Enniskillenissä 1864–1871. Sieltä hän jatkoi stipendien turvin ensin Dublinin Trinity Collegeen 1871–1874 ja sieltä Oxfordin yliopiston Magdalen Collegeen 1874–1878, mistä hän sai tutkinnon. Vuonna 1878 Wilde sai aikaisempien palkintojensa ja tunnustustensa lisäksi myös arvostetun Newdigate-palkinnon runostaan Ravenna. Wildeen teki noihin aikoihin suuren vaikutuksen John Ruskinin ja Walter Paterin kirjoitukset taiteen keskeisestä merkityksestä elämässä ja etenkin Paterin painottama esteettinen intohimo, jolla elämä tulisi elää.[1]

1880-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilde muutti Lontooseen vuonna 1879 ja asettui kesällä 1880 Chelseaan. Hän julkaisi omakustanteena ensimmäisen näytelmänsä Vera; or the Nihilists syksyllä 1880 ja runokokoelmansa Poems seuraavana vuonna.[4]

Pramea ja sanavalmis Wilde sai 1880-luvulla näkyvän aseman Lontoon seurapiireissä ja taiteilijapiireissä. Satiirilehti Punch otti hänet silmätikukseen ja esimerkikseen esteetikkojen epämiehekkäästä kiintymyksestä taiteeseen.[1] Wilde vietti vuoden 1882 Yhdysvalloissa ja Kanadassa luennoiden aiheista "Englannin renessanssi" ja "Koristetaide Yhdysvalloissa" sekä kehotellen yhdysvaltalaisia rakastamaan kauneutta ja taidetta. Seuraavana syksynä hän kävi uudelleen New Yorkissa Vera-näytelmänsä ensiesityksessä.[4] Alkuvuoden 1883 Wilde vietti Pariisissa ja viimeisteli näytelmänsä The Duchess of Padua.[4] Palattuaan Britanniaan Wilde luennoi kokemuksistaan Yhdysvalloissa.[1]

Wilde meni vuonna 1884 naimisiin tunnetun asianajajan tyttären Constance Lloydin kanssa. Liitosta syntyi kaksi lasta, Cyril (s. 1885) ja Vyvyan (s. 1886).[1]

Wilde ansaitsi elantonsa 1880-luvun lopulla lehtimiehenä. Hän kirjoitti maaliskuun 1885 ja toukokuun 1890 välillä yli 70 nimettömänä julkaistua kirja-arvostelua Pall Mall Gazetteen. Wilde arvosteli hyvin monentyyppistä kirjallisuutta: suuresti arvostamastaan venäläisestä kirjallisuudesta aina keittokirjoihin ja musiikkikirjoihin. Hän kirjoitti lisäksi omalla nimellään ja nimettömänä useita tekstejä muihin sanomalehtiin ja aikakauslehtiin. Marraskuusta 1887 kesäkuuhun 1889 Wilde toimi Woman’s World -lehden päätoimittajana. Hän pyrki nostamaan lehdessä esille erityisesti naiskirjailijoita. Lehden aiheet Wilden aikana käsittelivät esimerkiksi ranskalaista kirjallisuutta, teatteria, pukeutumista sekä naisten työ- ja opiskelumahdollisuuksia.[5]

Wilde julkaisi vuonna 1888 sadun muotoon kirjoitetun romanttisen allegoriansa The Happy Prince and Other Tales.[1] Julkaistuaan kritiikkiesseensä The Decay of Lying (1889) ja The Critic as Artist (1890) Wilde lopetti lehtityöt.[6]

Tuotannon huippu 1890-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmän tuotantonsa Wilde kirjoitti 1890-luvulla. Dorian Grayn muotokuva (1890) on Wilden ainoa romaani. Siinä hän yhdisteli kauhuromantiikan yliluonnollisia aineksia ranskalaisen dekadenssin syntisyyteen. Romaani herätti väitetyn moraalittomuutensa vuoksi paljon keskustelua ja arvostelua. Intentions (1891) sisälsi aiemmin julkaistuja esseitä. Wilde julkaisi vuonna 1891 myös kaksi tarina- ja satukokoelmaa: Lord Arthur Savile’s Crime, and Other Stories, ja A House of Pomegranates.[1]

Salomé (1893) oli makaaberi näytelmä, joka kuvasi luonnotonta intohimoa.[1] Ranskankielinen näytelmä kiellettiin Englannissa ennen sen ensiesitystä, ja sitä alettiin esittää vasta kolme vuotta myöhemmin Pariisissa.[4]

Wilden menestyneimpiä teoksia olivat hänen sukkelat seurapiirikomediansa, joissa hän uudisti englantilaista 1800-luvun teatteria tuomalla siihen vaikutteita ranskalaisesta teatterista. Näitä menestysnäytelmiä olivat Lady Windermere’s Fan (1892), A Woman of No Importance (1893), An Ideal Husband (1895) ja The Importance of Being Earnest (1895). Näytelmissä on runsaasti satiirisia epigrammeja, jotka paljastavat viktoriaanisen ajan tekopyhyyden.[1]

Avoimesti homoeroottinen romaani Teleny (1893) pannaan joskus ainakin osittain Wilden nimiin.[7]

Oikeudenkäynti ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lord Alfred Douglas ja Oscar Wilde ennen oikeudenkäyntiä vuonna 1894.

Wilden kohtaloksi koitui hänen homoseksuaalinen suhteensa lordi Alfred Douglasin, jonka hän oli tavannut 1891. Douglasin isä, Queensberryn markiisi, raivostui tästä ja syytti Wildeä sodomiitiksi. Wilde haastoi markiisin oikeuteen kunnianloukkauksesta mutta perui syytteen kun todisteet olivat häntä vastaan. Wilde ei paennut Ranskaan ystäviensä kehotuksesta, vaan jäi Englantiin, missä hänet pidätettiin ja asetettiin syytteeseen. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen, mutta toisessa hänet tuomittiin vuonna 1895 säädyttömyydestä kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Wilde istui tuomionsa suurimmaksi osaksi Readingin vankilassa. Hänen sieltä Douglasille kirjoittamansa kirje julkaistiin vuonna 1905 lyhennettynä teoksessa De Profundis.[1]

Omaisuuden kohtalo ja väärennökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilden talo ja omaisuus huutokaupattiin vuonna 1895 Wilden jouduttua konkurssiin, ja hänen kirjoituksiaan joutui eri omistajille. 1920-luvulla julkaistiin useita Wilden kirjoittamiksi väitettyjä tekstejä ja väärennöksiä, kuten käsikirjoituksia ja näytelmä For Love of the King.[8][9][10]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan vankilasta toukokuussa 1897 Wilde oli rahaton. Hän muutti pois Englannista ja asui viimeiset vuotensa Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä.[4] Ranskassa Wilde pyrki elvyttämään kirjailijanuransa. Hän kirjoitti siellä vain yhden teoksen, The Ballad of Reading Gaol (1898), jossa hän valittaa vankiloiden epäinhimillisistä oloista. Wilde oli rahapulassa, mutta häntä vierailemassa kävi vanhoja ystäviä sekä Alfred Douglas, jonka kanssa hän palasi yhteen.[1]

Wilde kuoli 30. marraskuuta 1900 pariisilaisessa Hôtel d'Alsace -hotellissa akuuttiin aivokalvontulehdukseen, joka sai alkunsa korvatulehduksesta. Hän liittyi viimeisillä hetkillään roomalaiskatoliseen kirkkoon.[1][4]

Persoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilde oli keikari, joka nautti herättämästään huomiosta. Hän arvosteli koko elämänsä ajan viktoriaanisen Englannin ahdasmielisyyttä ja parjasi miehekkäinä pidettyjä urheilulajeja. 1870-luvulla Oxfordin yliopistossa opiskellessaan hän kasvatti tukkansa pitkäksi ja alkoi koristella huoneensa liljoilla, auringon­kukilla ja riikin­kukon höyhenillä.

Wilde oli vapaamuurari vuodesta 1875.[11][12]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilde tunnetaan paradokseistaan, jotka ovat moneen kertaan toisteltuja ja sitaattisanakirjojen perustavaraa. Hän oli aikanaan Englannin menestyksekkäin näytelmäkirjailija, ja hänen näytelmiään esitetään edelleen ympäri maailmaa. Wilden tuotantoa on myös siirretty valkokankaalle useilla eri kielillä.[13]

Oscar Wilden elämästä on tehty elokuvat Oscar Wilde (1960)[14] ja Wilde (1997). Jälkimmäisessä päähenkilöä esittää Stephen Fry.[15]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar Wilde noin vuonna 1882.

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ravenna (1878)
  • Poems (1881)
  • The Sphinx (1894)
  • The Ballad of Reading Gaol (1898, suom. ”Balladi Readingin vankilasta”)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vera; or, The Nihilists (1880)
  • The Duchess of Padua (1883)
  • Salomé (1893, ensiesitys Pariisissa 1896)
  • Lady Windermere's Fan (1892, ”Lady Windermeren viuhka”)
  • A Woman of No Importance (1893, ”Vähäpätöinen nainen”)
  • An Ideal Husband (1895, ”Ihanneaviomies”)
  • The Importance of Being Earnest (1895, suomeksi muun muassa Sulhaseni Ernest, Tärkeintä on olla Uno)
  • La Sainte Courtisane ja A Florentine Tragedy (katkelmia, 1908)

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Canterville Ghost (1887, suom. Cantervillen kummitus)
  • The Happy Prince and Other Stories (1888, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
  • The Decay Of Lying (1889, suom. Valehtelun rappio)
  • Lord Arthur Savile's Crime and Other Stories (1891)
  • Intentions (1891, kokoelma dialogeja ja esseita)
  • The Picture of Dorian Gray (1891, suom. Dorian Grayn muotokuva)
  • A House of Pomegranates (1891, suom. Onnellinen prinssi ja muita tarinoita)
  • The Soul of Man under Socialism (1891, suom. Ihmissielu sosialismissa)
  • Phrases and Philosophies for the Use of the Young (1894)
  • De Profundis (1905, suom.)
  • The Rise of Historical Criticism (1905, 1908)
  • The Letters of Oscar Wilde (1960, uusi laitos 2000)
  • Teleny or The Reverse of the Medal (Pariisi 1893, teos, jota on väitettyselvennä Wilden kirjoittamaksi, suom. Teleny)

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitetty Oscar Wilden kirjoittamaksi
Julkaisemattomia librettoja, kuunnelmia ja näytelmiä
  • Salome – libretto:
    • suom. Jussi Törnwall. Savonlinnan oopperajuhlat, 1994
    • suom. Leena Vallisaari. Suomen kansallisooppera, 1995
  • Uskollinen ystävä, kuunnelma, Oscar Wilden samannimisestä kertomuksesta Yleisradiolle dramatisoinut Antti Einari Halonen, suom. Eeva-Liisa Manner, Yleisradio, 1983
  • Näytelmästä The Importance of Being Earnest on useita julkaisemattomia suomennoksia, joita on esitetty teattereissa ainakin nimillä Sulhaseni Earnest, Terkeintä on olla Uno (suom. Kersti Juva), Tärkeintä on olla aito, Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin (suom. Sam Hardwick). Sankarikeikarit (Pentti Pesä)
  • Merkityksetön nainen (A Woman of no Importance, 1893), suom. Kersti Juva, Yleisradio, 1995 (julkaisematon)
  • Lady Windermeren viuhka (Lady Windermere's Fan, 1892), suom. Kersti Juva, Yleisradio, 1995 (julkaisematon)
  • Ihanneaviomies (Ideal Husband, 1895), suom. Kersti Juva, Vaasan kaupunginteatteri, 1997 (julkaisematon)
Mukaelmia
  • Cantervillen kummitus: Oscar Wilden teoksen mukaan, teksti: Meri Starck. Mestarikustannus, 1982 ISBN 951-9189-55-6
  • Böö!: maailman parhaita kummitustarinoita mm. Oscar Wilde: "Cantervillen kummitus". Ruotsin kielestä suomentanut Taija Kuula. Helsinki Media, 1999, 3. p. 2002. ISBN 951-32-0845-1
  • Gaspar jättiläinen, Allison Reed, Oscar Wilden tarinaa mukaillen kert. Kurt Baumann, suom. Anja Ylönen. Lasten keskus, 1983 ISBN 951-626-424-7

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raby, Peter (toim.): The Cambridge Companion to Oscar Wilde. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-47987-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Karl Beckson: Oscar Wilde Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.1.2017.
  2. Oscar Wilde Biography Oscar Wilde online. Viitattu 26.1.2017.
  3. Wilde, William Charles Kingsbury (1852-1899) mr-oscar-wilde.de. Viitattu 26.1.2017.
  4. a b c d e f Raby 1997, s. xix–xxii.
  5. Stokes, John (teoksessa The Cambridge Companion to Oscar Wilde, 1997), s. 69–72.
  6. Stokes, John (teoksessa The Cambridge Companion to Oscar Wilde, 1997), s. 78.
  7. Alison Flood: Gay erotic novel linked to Oscar Wilde bought after Kickstarter campaign The Guardian. 19.1.2015. Viitattu 26.1.2017.
  8. Gregory Mackie: NOT by Oscar Wilde: Literary Forgery and Authorial Performance 4.10.2012. UCLA. Viitattu 7.4.2017.
  9. Sanna Nyqvist, Kirjastojen väärät aarteet. Parnasso 2/2017 s. 15
  10. The Oscar Wilde Forgeries 2007. Anthony Gardner. Viitattu 7.4.2017.
  11. Web Archive
  12. Kilta
  13. Ranker Scripts and screenplays by Oscar Wilde
  14. imdb.com Oscar Wilde
  15. imdb.com Wilde

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Oscar Wilde.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oscar Wilde.