Tšeka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tšekan hallitus koolla Pietarissa vuonna 1919 tai 1920.

Tšeka [1] Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (lyh. Vetšeka tai Tšeka) oli bolševikkijohtaja Vladimir Leninin aloitteesta joulukuussa 1917 perustettu Neuvosto-Venäjän salainen poliisi. Leninin mukaan bolševikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella vastavallankumouksellisia voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition.[2]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityiskomission johtoon valittiin puolalaissyntyinen Feliks Dzeržinski. Hän laati puolueelle esityksen, miltä pohjalla uusi komissio toimisi. Oleellista esityksessä oli se, että Tšeka nousisi lain ja valvonnan yläpuolelle ja sillä olisi rajattomat pidätys-, kuulustelu- ja rankaisuoikeudet. Puolueen sisällä se herätti suurta hämminkiä ja eripuraa sekä vastustusta, mutta Lenin tukahdutti vastarinnan ja antoi vallankumoussankarina pitämälleen Dzeržinskille tämän vaatimat oikeudet[3][2]

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekan henkilöstomäärä kasvoi nopeasti perustamisen jälkeen. Maaliskuussa 1918 Tšekistejä oli 600 ja vuoden loppuun mennessä määrä oli kasvanut 40 000 henkilöön. Vuonna 1921 henkilöstöä oli jo 280 000, jolloin se kasvoi valtakunnalliseksi organisaatioksi.[2]

Monista hyvin kunnostautuneista Tšekan aluepäälliköistä nousi myöhemmin Neuvostoliiton johtajia. Nižni-Novgorodissa toimineesta Nikolai Bulganista tuli NL päämisteri vuosiksi 1955-58. Hierarkiasa nousivat myös Lavrenti Berija ja Sergei Kirov, joka kuitenkin eliminoitiin 1930-luvun puhdistuksissa.[2]

Sisällissodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sisällissodan aikana Tšeka toimi kovaotteisesti. Dzeržinski haali komissioon henkilöitä, jotka ryhtyivät päättäväisesti ankariin rankaisutoimiin, joihin puna-armeija ei halunnut osallistua. Lenin vaati laajamittaista joukkoterroria esimerkinomaisesti erityisesti Pietarissa, josta sitä laajennettiin muualle maahan.[2]

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1920 Tšekan surmaamien ihmisten määrän saattoi laskea kymmenissä tuhansissa.[2] Tšeka käytti teloittajina pääasiassa unkarilaisia ja bulgarialaisia sotavankeja; näiden kansojen edustajia pidettiin tuolloin Venäjällä sivistymättöminä barbaareina, jotka sopivat tuollaisiin vastenmielisiin tehtäviinlähde?. Henkensä puolesta pelkäävät sotavangit pyrkivät äärimmäisellä julmuudella osoittamaan kelpoisuutensa teloittajinalähde? – ja säästämään henkensä, mikä ei aina onnistunut, koska surmaajat saatettiin mahdollisina myöhempinä todistajina tappaa myrkyttämällä tai ampumalla, kuten tsaariperheen surmaajat[4]lähde tarkemmin?.

Tšeka loi ne kovat mallit, joiden mukaan Neuvostoliiton salainen poliisi hyvin pitkälle toimi samassa perustarkoituksessa: tukahduttaa ja estää poliittinen oppositio. Marraskuussa 1917 Tšeka loi käsitteen kansanvihollinen, jonka maan hallitus virallisti 28.11.1917. Kansanvihollisista julkaistiin listoja, joihin kuuluivat muun muassa vanhanvallan virkamiehet. Salainen poliisi määritteli pääasiassa itse Leniniltä ja Politbyroolta saamansa toimeksiannon mukaisesti, kuka edusti oppositiota. Yhteiskunnalliseen oppositioon luettiin muun muassa aatelisto, Älymystö, kulakit ja kirkon jäsenistö.[2]

Tšekan ensimmäisiä suurimpia operaatioita oli viljan pakko-otot keväästä 1918 alkaen, jolloin alkoi syntyi kapinointia, tällöin Tšeka käytti silmitöntä väkivaltaa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.[2]

Toiminta ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaille lähetettyjen illegaalien määrän kasvaessa, vuonna 1919 Tšekaan muodostettiin ulkomaantoimintoja varten erillinen osasto ILO eli Innostrannii Otdel. Kun nuori Neuvostovaltio alkoi muodostaa diplomaattisia suhteita muihin maihin, vakoilutoiminta sisällytettiin diplomaattiseen kanssakäymiseen, tällöin Tšekan agenteille muodostettiin muodollinen kaapu, jonka turvin he saattoivat toimia muissa maissa. Leninin aikana ulkomailla tavoiteltiin maailmanvallankumousta Kominternin välityksellä, mutta Stalinin noustua valtaan, maailmanvallankumouksellisestä toiminnasta luovuttiin.

Kotimaassa Tšekan tarkoitus oli levittää mahdollisimman laajaa pelkoa kansan ja vastustajien keskuuteen. Lenin yllytti Tšekaa kotimaassa suoraan toimintaan, joka oli hänen mukaansa kommunistien keskeinen instrumentti vallan säilyttämiseksi. Ulkomailla toimittiin huomattavasti hienovaraisemmin ja agenteiksi määrättiin monenlaisia intektuelleja henkilöitä, jotka päätyönsä lisäksi toimivat vakoojina.

Stalinin puhdistuksissa vuosina 1937-38 ILON toimintakyky heikkeni huomattavasti ja se ei kyennyt enää toimittamaan raportteja ensiseen malliin ulkomailta. Vuonna 1938 se ei kyennyt 127 päivän aikana toimittamaan ainuttakaan raporttia Stalinille. Ulkomaan toiminta oli kärsinyt niin suuresti että NKVD päätti 3. lokakuuta 1940 perustaa Neuvostoliiton ensimmäisen tiedustelukoulutuskeskuksen, joka sijoitettiin lähelle Moskovaa Balašnikaan. Koulutuskeskus nimettiin Skola Osobova Naznatšenijaksi eli lyhyesti SHON. Siellä oppilaille annettiin koulutusta läntisestä tapakulttuurista, historiasta, kielistä, uskonnosta, filosofiasta, kulttuurista ja diplomatiasta. Koulutuksen tavoitteena oli sovittaa yhteen ideologinen ortodoksisuus ja länsimainen porvarillisuus. SHON koulutti aluksi 120 oppilasta vuosittain vakoilutehtäviin ulkomaille, joista suurin osa oli miehiä.[2]

Hallinnolliset muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1922 Tšeka liitettiin osaksi Venäjän sisäasiainkansankomissariaattia (lyh. NKVD, käytännössä sisäasiainministeriö) nimellä Valtion poliittinen hallinto, lyh. GPU. Seuraavana vuonna siitä tuli koko Neuvostoliiton kattava Valtion yhdistynyt poliittinen hallinto, lyh. OGPU. Džerzinski johti salaista poliisia kuolemaansa 1926 asti. Tšekistien alkuperäinen tinkimättömyys ja vallankumouksellinen henki säilyi nimenmuutoksista huolimatta aina NL kaatumiseen saakka.[2]

Vanhaa nimikettä käytettiin puhekielessä vielä Espanjan sisällissodassa (1936–1939). Vielä nykyisinkin venäläiset saattavat käyttää puhekielessä sanaa tšekisti tarkoittaessaan salaisen poliisin miestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Seppinen: ”Venäjän turvallisuuspalvelun syvät juuret”, Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, s. 22-37. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
  • Massie, Robert K.: Nikolai ja Aleksandra. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6733-5.
  • Tuominen, Arvo: Sirpin ja vasaran tie: muistelmia. Helsinki: Tammi, 1956.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (ven. Всероссийская чрезвычайная комиссия по борьбе с контрреволюцией и саботажем, Vserossijskaja tšezvytšainaja komissija po borbe s kontrrevoljutsei i sabotažem, lyh. ВЧК, VTšK tai ЧК, TšK eli laus. ven. [ve: tše ka:], [tše ka:])
  2. a b c d e f g h i j Jukka Seppinen: ”Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu”, Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-91, s. 22-37,58. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
  3. Arvo Tuominen: Sirpin ja vasaran tie
  4. Robert K Massie: Nikolai ja Aleksandra

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšeka.