Siirry sisältöön

Kazuo Ishiguro

Wikipediasta
Kazuo Ishiguro
Ishiguro vuonna 2017.
Ishiguro vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1954 (ikä 71)
Kansalaisuus Britannia
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1981–
Esikoisteos Silmissä siintävät vuoret (1982)
Palkinnot

Booker-palkinto (1989)
Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (2017)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kazuo Ishiguro (s. 8. marraskuuta 1954 Nagasaki) on japanilaissyntyinen brittikirjailija.[1] Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2017.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ishiguro muutti perheensä kanssa Englantiin vuonna 1960 isänsä työn vuoksi[3] ja kävi koulua Surreyssa.[1] Hän opiskeli englannin kieltä ja filosofiaa Kentin yliopistossa ja luovaa kirjoittamista East Anglian yliopistossa[4] Malcolm Bradburyn johdolla.[1] East Angliassa hän tapasi kirjailijanuransa varhaisen mentorin, Angela Carterin.[4]

Vuonna 1990 Ishiguro kertoi uravalinnastaan:

»Se, että valitsin taiteellisen uran, liittyy kyllä pakostakin lapsuuteeni ja japanilaisiin juuriini.[5]»

Vuonna 1981 kolme Ishiguron novellia julkaistiin teoksessa Introductions 7: Stories by New Writers. Kokopäiväisesti hän alkoi kirjoittaa seuraavana vuonna, jolloin ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Silmissä siintävät vuoret. Kirja sai Winifred Holtbyn muistopalkinnon.[1] Vuonna 1983 Granta-kirjallisuuslehti nimesi Ishiguron yhdeksi 20 lupaavasta nuoresta brittikirjailijasta.[4]

Ishiguron toinen romaani Menneen maailman maalari ilmestyi vuonna 1986. Se käsittelee Japanin suhdetta toisen maailmansodan tapahtumiin. Teos voitti Whitbreadin Vuoden kirja -palkinnon[1] ja oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi.[4]

Kolmas teos, vuonna 1989 ilmestynyt Pitkän päivän ilta sijoittuu sodanjälkeiseen Englantiin. Se palkittiin Booker-palkinnolla. Pitkän päivän ilta -elokuvassa pääosia näyttelivät Anthony Hopkins ja Emma Thompson.[4]

Ishiguron neljäs romaani Surullinen pianisti (1995) sai ilmestymisvuonnaan Cheltenham-palkinnon. Vuonna 2000 ilmestyi Shanghaihin sijoittuva teos Me orvot, joka oli Whitbread- ja Booker-palkintoehdokkaana.[1]

Ishiguron kuudes romaani Ole luonani aina (2005) oli Booker-palkintoehdokas ja Arthur C. Clarke -palkintoehdokas.[4] Teoksesta ilmestyi samanniminen elokuva vuonna 2010.[4]

Vuonna 2009 ilmestyi Ishiguron ensimmäinen novellikokoelma Yösoittoja (2009), joka oli ehdolla James Tait Back -muistopalkinnon saajaksi. Ishiguron seitsemäs romaani Haudattu jättiläinen ilmestyi vuonna 2015.[1]

Ishiguro sai Nobelin vuonna 2017, mikä toi hänelle niin paljon huomiota, että hänen oli keskeytettävä työskentelynsä puoleksi vuodeksi. Klara-androidista kertova teos valmistui joulukuussa 2019, eli ennen kuin tiedot koronaviruksesta alkoivat levitä. Kirja ilmestyi maaliskuussa 2021,suomeksi Klara ja aurinko ilmestyi saman vuoden syksyllä.[6]

Vuoteen 2017 mennessä Ishiguro oli tehnyt neljä elokuvakäsikirjoitusta.[7] Hän on tehnyt alkuperäiskäsikirjoituksen Channel 4:n televisioelokuviin A Profile of Arthur J. Mason (1984) ja The Gourmet (1985).[1] Ishiguro sai 2023 Oscar-ehdokkuuden parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta elokuvasta Living, joka pohjautuu Akira Kurosawan elokuvaan Ikiru.

Ishiguron kirjat kertovat usein yhteiskunnista ja yhteisöistä, jotka ovat jollain tavalla sekaisin. Niissä ei esimerkiksi tunnusteta nykyhetkessä tai menneisyydessä tapahtuneista raakuuksista, mikä heijastuu kirjan rikkinäisissä hahmoissa.[6]

Helene Bützowin mukaan Ishiguron teokset kertovat

»siitä, mitä maailmasta ja sen asukkaista vieraantuneen ihmisen mielessä liikkuu.[6]»

Kirjojen miljööt kuvataan keskushenkilön pään sisältä käsin. Joskus näkökulmaan sekoittuvat kuvittelu ja väärät muistot. [5]

Ishiguro on pohtinut kirjoissaan esimerkiksi totalirismia, maailmansotien seurauksia,[6] taidetta, ikääntymistä, muistamista ja unohtamista,[5] kauneuden katoavaisuutta,[8] ihmisyyttä ja rakkautta. Hänen kielenkäyttöään on kuvattu "hienovaraiseksi, unenomaiseksi ja piinallisen tarkaksi".[9]

Kirjojen miljööt muistuttavat Iso-Britanniaa, Japania ja Yhdysvaltoja, mutta kuvaukset eivät ole täysin realistisia.[6] Pitkän päivän ilta -kirjan tulkittiin kuvaavan brittiläistä miljöötä. Sen seurauksena hän alkoi kuvata seuraavien kirjojensa ympäristöjä "fantastisemmin".[5] Ruotsin akatemian sihteeri Sara Danius nosti esiin kirjailijan merkittävän tuotannon ohella hänen "kokonaan oman esteettisen maailmansa."[7]

Käännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2017 mennessä Ishiguron kirjoja oli käännetty yli 30 kielelle.[5] Suomessa niitä on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Kirjoja ovat suomentaneet Marjatta Kapari ja Helene Bützow.

Helsingin Science Fiction Seura myönsi Tähtivaeltaja-palkinnon parhaasta vuonna 2021 suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta Bützowin suomentamalle romaanille Klara ja aurinko.[3] Myös Haudattu jättiläinen on saanut Tähtivaeltaja-palkinnon.[4]

Ishiguro on Royal Society of Literaturen jäsen.[4]

  • Granta-kirjallisuuslehti nimesi Ishiguron 20 lupaavimman nuoren brittikirjailijan joukkoon vuonna 1983.[4]
  • Menneen maa­ilman maalarista (1986) hän sai Whit­bread-palkinnon.[7]
  • Vuonna 1989 hän sai Booker-palkinnon teoksestaan Pitkän päivän ilta.[5]
  • Vuonna 1995 Ishiguro sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan OBE-arvonimen.[1]
  • Ranskan hallitus myönsi hänelle vuonna 1998 Chevalier de l’Ordre des Arts et des Lettres -kunniamerkin.[1]
  • Vuonna 2008 The Times valitsi hänet sodanjälkeisen ajan 50 tärkeimmän brittikirjailijan joukkoon[7]
  • Vuonna 2017 hän voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon.[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsena Englantiin muuttaneen Ishiguron kotona puhuttiin japania, koulunsa hän kävi englanniksi.[10] Ishiguro asuu Lontoossa vaimonsa Lorna McDougallin kanssa. Heidän tyttärensä Naomi Ishiguro on kirjailija.[6] Ishiguro on myös säveltäjä ja kitaristi.[5]

  • The Saddest Music in the World (2003, elokuvakäsikirjoitus)
  • The White Countess (2005, elokuvakäsikirjoitus)
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kazuo Ishiguro British Council. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Aromaa, Jonni: Kirjallisuuden Nobel Kazuo Ishigurolle 5.10.2017. Yle uutiset. Viitattu 5.10.2017.
  3. 1 2 3 Kirjallisuus | Tähtivaeltaja-palkinto Kazuo Ishiguron romaanille, jossa androidi omistautuu teinitytön ystäväksi Helsingin Sanomat. 11.5.2022. Viitattu 19.3.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tiikkaja, Samuli; Vainio, Annina: Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneen Kazuo Ishiguron romaanit ovat raadin mukaan ”emotionaalisesti voimakkaita” Helsingin Sanomat. 5.10.2017. Viitattu 19.3.2026.
  5. 1 2 3 4 5 6 7 Ahola, Suvi: Nobel-kirjailijan suomentaja on elänyt tämän rinnalla vuosikymmeniä, koskaan tapaamatta kirjailijaa Helsingin Sanomat. 12.10.2017. Viitattu 19.3.2026.
  6. 1 2 3 4 5 6 Ahola, Suvi: Kirjallisuus | Nobel-voittaja Kazuo Ishiguro kutsutaan usein keskustelemaan tekoälyn yhteiskunnallisista ulottuvuuksista Helsingin Sanomat. 5.3.2021. Viitattu 19.3.2026.
  7. 1 2 3 4 Ahola, Suvi; Petäjä, Jukka; Tiikkaja, Samuli: Palkitsijat vertaavat tuoretta kirjallisuuden Nobel-voittajaa Kazuo Ishiguroa Austeniin, Kafkaan ja Proustiin Helsingin Sanomat. 6.10.2017. Viitattu 19.3.2026.
  8. ↑ Kanerva, Arla: Kirja-arvostelu | Kirja-arvio: Kazuo Ishiguro kirjoitti kymmenen vuoden tauon jälkeen loistavan romaanin Helsingin Sanomat. 10.7.2016. Viitattu 19.3.2026.
  9. ↑ Kanerva, Arla: Kirja-arvostelu | Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron romaanissa androidi näyttää, mitä rakkaus on Helsingin Sanomat. 13.11.2021. Viitattu 19.3.2026.
  10. ↑ Tolsa, Maria: Tuore Nobel-voittaja epäili tietoa palkinnosta: "Luulin, että se on pilaa näinä valeuutisten aikoina" Yle Uutiset. 5.10.2017. Viitattu 19.3.2026.