Yösoittoja
| Yösoittoja | |
|---|---|
| Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Kazuo Ishiguro |
| Kieli | englanti |
| Genre | novellikokoelma |
| Kustantaja | Faber and Faber |
| Julkaistu | 2009 |
| Ulkoasu | sid |
| Sivumäärä | 221 |
| ISBN | 978-0-571-24498-0 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Helene Bützow |
| Kansitaiteilija | Timo Mänttäri |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 2011 |
| Ulkoasu | 236 |
| Sivumäärä | sid. |
| ISBN | 978-951-31-4922-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yösoittoja on Kazuo Ishiguron viiden tarinan laajuinen novellikokoelma. Teos on Ishiguron ensimmäinen novellikokoelma kuuden romaanin jälkeen.[1]
Alkuteos Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall ilmestyi vuonna 2009. Teos ilmestyi Helene Bützowin suomentamana Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 2011.
Kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinoiden yhteisenä kantavana tekijänä ovat musiikki, muusikot ja iltahämärä. Teemana tarinoissa ovat toteutumattomat mahdollisuudet, ja niitä sävyttää sen aiheuttama surumielinen tunnelma. Toinen ja neljäs tarina sisältävät koomista pohjavirettä, ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa keskeisinä hahmoina ovat kahvilamuusikot, ensimmäisessä ja neljännessä on yhteinen päähenkilö. Tarinat on kerrottu minä-muodossa, ja jokaisessa viidessä kertomuksessa on kertojana mies,[2] joka tarkastelee tilanteita sammakkoperspektiivistä.[3]
- "Iskelmähurmuri"
- Tapahtumaympäristö on Venetsia, jossa uransa hiipumisvaiheessa oleva amerikkalainen laulaja pyytää puolalaisen kahvilamuusikon säestäjäkseen, kun hän laulaa gondolista vaimolleen (jonka kanssa avioliitto on päättymässä).
- "Come Rain or Come Shine"
- Ulkomaille asettunut opettaja saa Lontoossa kutsun erään pariskunnan kotiin. Hän on tuntenut heidät yliopistoajoiltaan. Pariskunnan väliset jännitteet kuitenkin vaikuttavat vieraaseen ja aiheuttavat hankalan tilanteen.
- "Malvern Hills"
- Nuori kitaristi pakenee Lontoosta huonoa menestystään rockmaailmassa Malverniin maalaiskahvilaan, jonka omistavat hänen sisarensa ja lankonsa. Siellä hän tapaa sveitsiläisiä turisteja, joiden käyttäytyminen saa hänet pohtimaan omaa tilannettaan.
- "Yösoittoja"
- Saksofonisti on toipumassa plastiikkakirurgisesta toimenpiteestä hotellissa Beverly Hillsissä ja joutuu tekemisiin rikkaan amerikkalaisen naisen kanssa (jonka entinen mies on ensimmäisen kertomuksen iskelmälaulaja) ja päätyy hotellissa kummalliseen kohtaukseen, johon liittyy palkintopysti ja keitetty kalkkuna.
- "Sellisti"
- Unkarilainen sellisti lankeaa häntä opettavan sellistin lumoukseen, joka on virtuoosimainen amerikkalainen vanhempi nainen. Mies tajuaa myöhemmin, ettei nainen osaa soittaa selloa, mutta tämä oli niin vakuuttunut omasta musiikillisesta neroudestaan, ettei yksikään opettaja tuntunut vetävän sille vertoja, ja niinpä, ettei himmentäisi lahjakkuuttaan epätäydellisyyden sävyllä, hän päättää olla kokonaan hyödyntämättä taitoaan.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanomalehti The Independentin mukaan teos on kaunis ja nokkela kirja ajan kulumisesta.[4]
Ilkan kriitikko Pentti Orhanen miettii, onko kiinteä Yösoittoja edes perinteinen novellikokoelma, sillä kertomukset ilmaisevat enemmän osana kokonaisuutta kuin itsenäisinä tarinoina.[5] "Mutta – laatutaiteen ystäville, Ishiguroa haarukkapaloina, olkaa hyvä!" tarjoaa Helsingin Sanomissa Matti Mäkelä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aitkenhead, Decca: Kazuo Ishiguro: 'There comes a point when you can count the number of books you're going to write before you die. And you think, God, there's only four left' ("She cannot actually play the instrument at all. So convinced was she of her own musical genius, no teacher ever seemed equal to it, and so rather than tarnish her gift with imperfection, she chose never to realise it at all.") The Guardian. 27.4.2009. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Scurr, Ruth: Nocturnes: Five Stories of Music. ("All five stories have unreliable male narrators, who are musicians of some kind, and are written in the first person.") The Times. 24.4.2009. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Virtanene, Arto: Kritiikit: Epävireistä oleskelua. Parnasso. 5.2.2011. Arkistoitu 7.2.2011. Viitattu 16.8.2020.
- ↑ House, Christian: Nocturnes, By Kazuo Ishiguro ("Ultimately this is a lovely, clever book about the passage of time and the soaring notes that make its journey worthwhile.") The Independent. 17.5.2009. Viitattu 24.5.2011.
- ↑ Orhanen, Pentti: Viisiosainen iltahämärä Ilkka.fi. 23.2.2011. Viitattu 25.5.2011.
- ↑ Mäkelä, Matti: Kolmas pyörä tarkkailee (maksullinen artikkeli) HS.fi. 26.4.2011. Viitattu 25.5.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hitchens, Christopher: Fade to Black The New York Times. 1.10.2009.
- Salonen, Tuija: Musiikista hilpeästi ja haikeasti Kiiltomato.net. 30.3.2011.
- Pääjärvi, Maaria: Ishiguro: Yösoittoja Maailmankirjat.net.