Keltainen kirjasto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keltainen kirjasto on Tammen kirjasarja, jossa julkaistaan käännöskirjallisuutta. Ensimmäinen teos, Alan Patonin Liian myöhään vesipääsky, ilmestyi vuonna 1954. Sarja sisältää yhteensä yli 400 kirjaa.[1]

Keltaisen kirjaston perusti Tammen vuonna 1982 eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Jarl Hellemann. Teossarjassa on 30 Nobel-palkittua kirjailijaa, joista muutamien teoksia on ilmestynyt sarjassa jo vuosia ennen palkinnon myöntämistä.

Sarjassa ilmestyy vuosittain 7–10 teosta.[1] Kirjoista on tullut keräilykohteita, mikä on nostanut pienempinä painoksina ilmestyneiden teosten hintoja antikvaarisissa kirjakaupoissa. Uusia painoksia ilmestyy suosituista teoksista jatkuvasti, mutta keräilijät arvostavat juuri varhaisempia painoksia. Vuodesta 2009 alkaen sekä uudempia että vanhempia sarjan teoksia on julkaistu Keltaisina Pokkareina.

Historiaa ja kirjailijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjasarjan alkaessa ilmestyä Suomessa elettiin sotien jälkeistä pula-aikaa. Kun tavaroista oli sotien jälkeisessä Suomessa pulaa, keskityttiin henkiseen kulttuuriin. Kirjojen painokset olivat suuria ja teoksia luettiin ahkerasti. Uusien kustantamoiden syntyä auttoi, ettei 1940 perustettu liikevaihtovero ulottunut aluksi kirjoihin. Kuin näin tapahtui 1940–50-lukujen taitteessa, monet kustantamot lopettivat toimintansa.

Keltainen kirjasto on Suomen pitkäikäisin kirjasarja[1] ja myös kansainvälisesti ainutlaatuinen ilmiö. Kun Boris Pasternak sai Nobelin palkinnon 1958, Tohtori Živago ilmestyi samana vuonna Juhani Konkan suomentamana. Kun John Steinbeck sai Nobelin palkinnon 1962, Keltaisessa kirjastossa oli ilmestynyt kolme hänen teostaan, Vihan hedelmät, Tyytymättömyyden talvi ja Helmi. Jo vuonna 1958 sarjassa oli ensimmäinen japanilainen teos, Yasunari Kawabatan Lumen maa. Kawabata sai Nobel-palkinnon kymmenen vuotta myöhemmin. Vuonna 1999 palkitun Günter Grassin teoksia on julkaistu sarjassa kaikkiaan kahdeksan. Myös vuonna 2007 palkitulta Doris Lessingilta julkaistiin sarjassa jo aiemmin ilmestynyt teos. Sarjan uusimmat nobelistit ovat Orhan Pamuk (2006), Herta Müller (2009), Tomas Tranströmer (2011) sekä Alice Munro (2013). Nobel-veikkausten kärjessä on viime vuosina ollut säännöllisesti japanilainen Haruki Murakami.

Sarjan perustaja Jarl Hellemann piti sen kulmakivenä James Joycen Odysseusta, jonka suomensi Pentti Saarikoski.[2] Joycelta julkaistiin sarjassa myös teokset Dublinilaisia ja Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, josta tosin ensimmäinen painos ilmestyi jo ennen sarjan alkua, 1946.

Sarjan ajallinen takaraja on ensimmäinen maailmansota.[3]

Kaksi sarjan teoksia valottavaa kirjoituskokoelmaa on ilmestynyt vuosina 1994 ja 2004. Vuonna 1986 on myös ilmestynyt Keltainen muistikirja sisältää sarjan lyhyen historian sekä tiedot 200 ensimmäisestä sarjan kirjasta, muutaman rivin tekstiä kunkin kirjan alusta ja tilaa kirjoja koskeville muistiinpanoille.

Nobel-palkitut Keltaisen kirjaston kirjailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gustafsson, Miia: Keltainen kirjasto – ikkuna maailmaan Yle Uutiset. 17.4.2014. Viitattu 14.1.2016.
  2. Suominen, Raili: Keltainen kirjasto täyttää 50 vuotta Turun sanomat. 6.10.2003.
  3. Pulkkinen, J. P.: Keltainen kirjasto. Teoksessa Riikonen, H. K. (päätoim.): Suomennoskirjallisuuden historia 1. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-889-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keltainen muistikirja. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6711-4.
  • 40 vuotta laatua ja lukuelämyksiä: Keltainen kirjasto 1954-1994. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0490-7.
  • Harju, Hannu (toim.): Ääntä ja vimmaa: Kirjoituksia 50-vuotiaasta Keltaisesta kirjastosta. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3110-6.
  • Hellemann, Jarl: Kustantajan näkökulma: Kirjoituksia kirjallisuuden reunalta. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16145-8.
  • Pyrhönen, Heta & Nyqvist, Sanna & Koivisto, Päivi (toim.): Keltaiset esseet. Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8926-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: