Thomas Mann

Thomas Mann
Thomas Mann vuonna 1929
Henkilötiedot
Syntynyt	6. kesäkuuta 1875 Lyypekki, Saksa
Kuollut	12. elokuuta 1955 (80 vuotta) Zürich, Sveitsi
Kansalaisuus	Saksa
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	saksa
Pääteokset	Buddenbrookit 1901 Taikavuori 1924
Nimikirjoitus
Palkinnot
Nobelin kirjallisuuspalkinto (1929)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Thomas Mann 1937.

Heinrich ja Thomas Mann.

Paul Thomas Mann (6. kesäkuuta 1875 Lyypekki, Saksa – 12. elokuuta 1955 Zürich, Sveitsi) oli saksalainen kirjailija. Mannia pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista.

Elämä

Nuoruus ja perhe

Mann syntyi lyypekkiläiseen porvarissukuun. Hänen äitinsä oli saksalais-brasilialaista syntyperää oleva Julia Mann (o.s. Silva-Bruhns) ja isänsä tuleva konsuli ja senaattori Thomas Johann Heinrich Mann.

Mannin piti jatkaa isänsä viljayritystä ja kävi Lyypekissä koulun tiedeosastoa. Hän oli kuitenkin 15-vuotias, kun hänen isänsä kuoli ja tämän yritys tämän jälkeen likvidoitiin. Julia Mann muutti nuorempien lasten kanssa Müncheniin, mihin myös Thomas seurasi myöhemmin. Thomas Mann työskenteli siellä jonkun aikaa vakuutusyhtiön toimistossa. Thomas Mann asui jonkin aikaa myös Münchenissä, jossa hänen silloisen kotitalonsa läheisyydessä sijaitsee nykyisin katu nimeltä Thomas-Mann-Allee.^lähde?

Mann nai vuonna 1905 juutalaisen Katia Pringsheimin, joka oli matematiikan professorin Alfred Pringsheimin tytär. He saivat liittonsa aikana kuusi lasta.

Myös Thomas Mannin vanhempi veli Heinrich oli kirjailija, kuten myös hänen poikansa Klaus Mann ja pojanpoikansa Frido Mann.^lähde? Tytär Erika, joka avioitui brittiläisen runoilijan W. H. Audenin kanssa, oli merkittävä 1930-luvun kulttuurihahmo ja keskimmäinen poika Golo yksi sodanjälkeisen Saksan merkittävimmistä historioitsijoista. Käsite "Mannin perhe" onkin yleistynyt varsinkin Saksassa kuvaamaan tätä kirjailijadynastiaa.^lähde?

Ura

Mann teki jonkin aikaa töitä vakuutusyhtiössä ja Simplicissimus-satiirilehden toimittajana. Sen jälkeen hän kuitenkin keskittyi kirjailijanuraansa. Hänen ensimmäinen novellikokoelmansa Pikku herra Friedemann ilmestyi 1898, ja samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa vuonna 1901 ilmestynyttä ensimmäistä romaaniaan Buddenbrookit.

Mannin toinen romaani Kuninkaallinen korkeus oli hänen aiempaa töihinsä verrattuna sadun kaltainen, mutta vuoden 1912 teoksellaan Kuolema Venetsiassa hän palasi käsittelemään taiteilijan ongelmia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Mann esitti isänmaallisia ajatuksia ja julkaisi 1918 poliittisen teoksen Betrachtungen eines Unpolitischen, jossa puolusti autoritarismia demokratiaa vastaan ja luovaa irrationalismia. Weimarin tasavallan synnyttyä 1919 Mannkin alkoi kääntyä demokratian puolelle, mikä näkyi muun muassa esseissä ”Goethe und Tolstoi” ja ”Von deutscher Republik”. Romaani Taikavuori oli lopullinen irtiotto demokratian suuntaan.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon Mann sai vuonna 1929. Palkinto myönnettiin nimellisesti vuonna 1901 ilmestyneestä Buddenbrookeista.

Natsien noustua Saksassa valtaan Mannin perhe muutti Küsnachtiin Sveitsiin. Sveitsin-aikanaan Mann vieraili useasti muun muassa Yhdysvalloissa, jonne muutti 1938. Jo vuonna 1936 hän luopui Saksan kansalaisuudesta. Mann opetti Princetonin yliopistossa, jossa kemian ja fysiikan opettajana toimi myös saksanjuutalainen emigrantti Albert Einstein. Vuonna 1942 Mannit muuttivat Los Angelesiin Kaliforniaan. Vuonna 1944 Mannista tuli Yhdysvaltain kansalainen.

Eurooppaan Mann palasi vuonna 1952 ja asettui asumaan Zürichiin Sveitsiin. Saksaan hän ei palannut pysyvästi, vaikka vierailikin sekä Länsi- että Itä-Saksassa useasti. Hän kirjoitti 1940- ja 1950-luvulla muun muassa esseet Johann Wolfgang von Goethestä, Anton Tšehovista ja Friedrich Schilleristä.

Vuonna 1955 Mann kuoli Zürichissä ateroskleroosiin.

Poliittiset näkemykset

Ensimmäisen maailmansodan aikana Mann tuki keisari Vilhelm II:n konservatiivista politiikkaa ja hyökkäsi liberaaleja ajatuksia vastaan. Hän ei hyväksynyt demokriakehitystä vaan piti sitä Saksan kansan olemukselle vieraana. Hän romantisoi sotaa ja katsoi, että sen väkivaltainen elämä toi esiin ihmisestä parhaat puolet.

Sittemmin Mann tuki uutta Weimarin tasavaltaa. Kun natsien suosio nousi, Mann arvosteli heitä ja hyökkäsi sanomalehtikirjoituksissaan suoraan Adolf Hitleriä vastaan. Samaan aikaan, kun natsit suosio kasvoi, Mann tuki sosialisteja ja kommunisteja. Natsien noustessa valtaan Mannit olivat lomalla Sveitsissä. Mannin poika Klaus neuvoi, ettei isä palaisi enää Saksaan vaan jäisi asumaan Sveitsiin. Mannin teoksia poltettiin Saksassa, ja hän oli kiellettyjen kirjailijoiden listalla.

Radiopuheissaan Mann otti suoraan kantaa kansallissosialistista Saksaa vastaan, mutta kaunokirjallisissa teoksissa kritiikki oli epäsuorempaa. Koko natsivallan ajan Mann itse asiassa kirjoitti raamatullista Joosef-romaanien sarjaansa.

Tuhoestetiikasta humanismin korostamiseen

Mannin esikoisromaani oli vahvasti Mannin suvun historiaan ja omiin lapsuudenkokemuksiinsa pohjautuva Buddenbrookit. Se kertoo lyypekkiläisen kauppiassuvun tarinan 1800-luvun puolivälin kukoistuksesta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin seuranneeseen rappioon, kun hermoheikot lapset eivät pysty jatkamaan vanhempiensa saavutuksia. Tämä taiteen ja tuhon monimielinen yhdistäminen esiintyy monissa Mannin varhaiskauden teoksissa ja huipentuu novellissa ”Kuolema Venetsiassa”, jossa nuoren pojan kauneudesta hurmaantunut kirjailija sulkee silmänsä todellisuudelta. Rappion lisäksi näissä teoksissa esiintyy toinen Mannin tuotannossa keskeinen teema: taiteellisen etelän ja älyllisen viileän pohjoisen vertailu.

Ensimmäisen maailmansodan kokemusten jälkeen Taikavuori merkitsi Mannille lähes täyttä irtaantumista sotaa edeltäneistä arvoistaan. Tapahtumapaikka on tosin kuoleman merkitsemä: keuhkotautiparantola jossakin Alpeilla. Sinne kokoontunut eri maita ja näkemyksiä edustanut seurue tekee romaanista edeltäjiään moniäänisemmän. Rakkauden ja kuoleman tuskassa kylpevä nuori kertoja Hans Castorp on lähinnä koominen havainnoitsija, sillä tärkeimmät keskustelut käydään muualla.

Mannin tuotannon avaimena voi pitää jesuiitta Naftan ja humanisti Settembrinin Taikavuoressa käymiä keskusteluja. Mann ei ota selvästi kantaa siihen, kumpi vie väittelyissä voiton, mutta elämässä Settembrinin voitto näyttää ilmeiseltä: hän jää henkiin. Toisaalta Settembrinin naiivissa uskossa on jotain liian yksinkertaista. Myöhemmissä kirjoituksissaan Mann alkoikin yhä selvemmin korostaa suoraa yhteyttä omien näkemystensä ja Goethen kirjoitusten välillä. Mann puhui lämpimästi sellaisen rationaalisen, kaupankäynnille ja toisten kunnioittamiselle perustuvan humanismin puolesta, jonka aloittajaksi Saksassa hän näki Goethen ja viimeiseksi edustajaksi ehkä itsensä.

Mannin kolmas keskeinen romaani Tohtori Faustus puolestaan heijastelee toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä tilannetta. Paholaiselle itsensä myyvä säveltäjä Adrian Leverkühn auttaa pohtimaan Saksan historian suuria linjoja. Mann kirjoittaa paljon siitä, kuinka musiikki tuo esiin ihmisen syvimpiä tunteita ja ajatuksia, mutta samaan aikaan hän näkee Saksan kehityksen lohduttomana. Teoksen runkona on fiktiivinen tarina kertoja Serenus Zeitblomin ja Adrian Leverkühnin välisestä ystävyydestä sekä ystävyyden aikana tapahtuneesta muutoksesta Leverkühnin luonteessa, käytöksessä ja terveydentilassa. Zeitblom kertoo kirjassa tuhoon ajautuvan ystävänsä elämäntarinan.

Mannin tuotanto oli laaja ja monipuolinen, ja häntä pidetäänkin yhtenä merkittävimmistä modernisteista. Monet hänen kirjoistaan pohjautuvat erilaisiin myytteihin (Pyhä syntinen, Tohtori Faustus, Joosef-sarja), toiset taas ovat pintapuolisesti kepeitä, mutta täynnä ajatuksia ja sisältöä (Kuninkaallinen korkeus, Huijari Felix Krullin tunnustukset). Hän otti toisaalta suoremmin maailman tapahtumiin kantaa kuin monet muut modernistiset kirjailijat. Hänen tyylilleen on ominaista tietty pidättyväisyys ja leikillisyys. Teokset ovat usein hienoisen pessimismin ja ihmisiä kohtaan tunnetun ymmärtävän myötätunnon sävyttämiä.

Buddenbrookhaus, Thomas ja Heinrich Mannin elämästä kertova museo Lyypekissä.

Televisiosarja

Saksassa esitettiin vuonna 2001 televisiosarja Die Manns – ein Jahrhundertroman (Mannin perhe). Se aloitti uuden kiinnostuksen koko Mannin perheen vaiheisiin.

Teoksia

• Pikku herra Friedemann (novelli, 1897)
• Buddenbrookit (1901)
• Tristan (novelli, 1903)
• Tonio Kröger (novelli, 1903)
• Vaikea hetki (novelli, 1905)
• Kuninkaallinen korkeus (1909)
• Kuolema Venetsiassa (novelli, 1912)
• Herra ja koira (1919)
• Taikavuori (1924)
• Hämmennystä ja varhaista tuskaa (1925)
• Mario ja taikuri (novelli, 1930)
• Joosef-sarja (Joosef ja hänen veljensä)
  • Jaakobin tarina (1933)
  • Nuori Joosef (1934)
  • Joosef Egyptissä (1936)
  • Joosef ruokkija (1943)
• Lotte (1939)
• Päiden vaihto (1940)
• Laki (1944)
• Tohtori Faustus (1947)
• Pyhä syntinen (1951)
• Petetty (novelli, 1953)
• Huijari Felix Krullin tunnustukset (1954)

Kirjallisuutta

• Thomas Mann Handbuch. Hg. Helmut Koopman. Stuttgart 2001.
• Katia Mann, Elämäntoveri, suom. Maija Pellikka, Weilin + Göös, 1983
• Dietrich Assmann, Thomas Manns Roman "Doktor Faustus" und seine Beziehungen zur Faust-Tradition, 1975
• Dietrich Assmann, Tohtori Faustus, saksalaisen säveltäjän Adrian Leverkühnin elämä erään hänen ystävänsä kertomana, 1979
• Hans-Peter Haack: Erstausgaben Thomas Manns. Ein bibliographischer Atlas. Leipzig 2011

Aiheesta muualla

• Laaja virallinen sivusto (saksaksi)
• Thomas Mannin teoksia Gutenberg-projektissa
• Thomas Mannin teoksia saksankielisessä Wikiopistossa (saksaksi)