Jaroslav Seifert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaroslav Seifert
Jaroslav Seifert vuonna 1981
Jaroslav Seifert vuonna 1981
Henkilötiedot
Syntynyt23. syyskuuta 1901
Praha, Böömi, Itävalta-Unkari
Kuollut10. tammikuuta 1986 (84 vuotta)
Praha, Tšekkoslovakia
Ammatti toimittaja, runoilija
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1922

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jaroslav Seifert Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (23. syyskuuta 1901 Praha10. tammikuuta 1986 Praha) oli tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1984.[1]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seifertin syntymäkoti oli Žižkovin työläiskaupunginosassa Prahassa. Lukioikäisenä hän keskeytti koulunkäyntinsä saatuaan työtarjouksen Rudé Právo -sanomalehdestä. Tästä alkoi hänen kolmikymmenvuotinen toimittajan uransa. [2]

Seifertin ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1921. Teos huokui proletaarista vallankumousta ja optimismia. Hän oli tuolloin Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen jäsen ja sen julkaisujen toimittaja. Vuonna 1929 hänet kuitenkin erotettiin puolueesta, koska hän oli yhdessä muutamien muiden toverien kanssa arvostellut sen muuttumista liian bolsevistiseksi.[3] Hän toimi 1930-luvulla toimittajana muun muassa Nová Scěna- ja Ranní Noviny -lehdissä. 1940-luvulla hän työskenteli sosiaalidemokraattisissa ja ammattiyhdistysten lehdissä.[2]

Seifert lopetti 1949 lehtikirjoittelun ja omistautui täysin kirjallisuudelle. Hänen runonsa saivat useita kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja. Häneltä on vuosikymmenten aikana julkaistu eri kielillä kymmeniä teoksia.[4] Suomeksi on julkaistu 1985 kokoelma Ruttopylväs (Morový sloup, suomentanut Hannu Ylilehto). Vuonna 1967 hän sai Tšekkoslovakian kansallistaiteilijan arvonimen. [2]

Seifert oli yksi ihmisoikeusjulistus Peruskirja 77:n allekirjoittajista.[5]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avantgardistisen runoilijaryhmän vaikutuksesta Seifert kallistui tuotannossaan jo 1920-luvulla herkkään runollisuuteen. Vuonna 1924 hän teki ryhmän johtajan Karel Teigen kanssa laajan kiertomatkan Euroopassa. Myös seuraavina vuosina hän matkusteli eri maissa. Tällöin hänen runouteensa tuli intiimimpi sävy, jota värittivät ironia, huumori ja melankolia. [2]

Seifert on kotimaassaan sekä lukijoiden että kriitikoiden arvostama. Hänen runonsa ovat herkän melodisesti laulavia elämän ilojen ja surujen, rakkauden ja melankolian sekä kultaisen Prahan kuvauksia, jotka avautuvat helposti tavallisellekin lukijalle. [2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antologioissa[6]
Runot
  • Avoimin silmin, suom. Hannu Ylilehto, antologiassa: Maailman runosydän
  • Elämä – raskas, vaivalloinen, suom. Hannu Ylilehto, antologiassa: Maailman runosydän
  • Ja nyt hyvästi, suom. Kalevi Haikara, antologiassa: Ajatus vapaa – sana kahleissa
  • Jos kahdesta pyöreästä kumpareesta toisen korallinpunainen kärki, suom. Hannu Ylilehto, antologiassa: Viiniä suloisempi on rakkaus
  • Jääkää hyvästi, suom. Hannu Ylilehto, antologiassa: Maailman runosydän
  • Konserttikahvila, suom. Eero Balk, antologiassa: Kadonnutta kahvilaa etsimässä (Alkuteksti teoksessa Na vlnách (1925). Suomennettu kirjasta Město v slách (1989)).
  • Kreivin puutarha, suom. Aale Tynni, I–XII julkaisussa: Parnasso 1982; nro 8 ja runot I–XIII antologiassa: Runon suku
  • Leninin mausoleumissa, suom. Kalevi Haikara, antologiassa: Ajatus vapaa – sana kahleissa
  • Märkä maalaus, suom. Hannu Ylilehto, julkaisussa: Runous 1984; nro 4 (Runo on päivätty vuonna 1929 ja omistettu Josef Šimalle.)
  • Oli aika, jolloin tykinlaukaus muureilla ilmoitti keskipäivän, (suomentaja puuttuu) antologiassa: Runon eros
  • Praha, suom. Hannu Ylilehto, julkaisussa: Runous 1984; nro 4 (Runo on päivätty vuonna 1929)
  • Satakielen laulua, suom. Hannu Ylilehto, julkaisussa: Runous 1984; nro 4 (Runo on päivätty vuonna 1968–1970)
  • Sinappisen nakin irrationaliteettia tavoittelemassa, suom. Hannu Ylilehto (Yli-Lehto), julkaisussa: Kulttuurivihkot 1988; nro 1 (Runon alaotsikko : reunamerkintöjä surrealistien antologiaan)
  • Säkeitä Gobeliinista, suom. Hannu Ylilehto (Yli-Lehto), julkaisussa: Kulttuurivihkot 1988; nro 1 (Runo kokoelmasta Búti básnikem / Runoilija osa, 1983)
  • Vasta vanhemmiten olen oppinut rakastamaan hiljaisuutta, suom. Hannu Ylilehto, antologioissa: Maalliset mantrat ja Maailman runosydän
  • Venuskukkula: ote, suom. Hannu Ylilehto (Yli-Lehto), julkaisussa: Kulttuurivihkot 1988; nro 1 (Runo kokoelmasta Odlévání zvonü / Kellojen valanta, 1967)
  • Yö, pimeyden valtiatar, suom. Hannu Ylilehto, antologiassa: Maailman runosydän
  • Yö, tähtien ikuinen muurahaiskeko, ja mitä vielä?, suom. Hannu Ylilehto, antologioissa: Maailman runosydän ja Maalliset mantrat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1984 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
  2. a b c d e Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9814–9815, art. Seifert, Jaroslav. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
  3. Frängsmyr, Tore & Allén, Sture (toim.): Nobel Lectures, Literature 1981-1990. Nobel.org, 1993. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Bibliography. The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  5. Charta 77 Totalita. Totalita.cz. Viitattu 20.12.2021.
  6. Jaroslav Seifert, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 11.9.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.