The Independent

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee brittiläistä sanomalehteä. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
The Independent
The Independent logo.svg
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Independent Print Limited
Perustettu 1986
Päätoimittaja Chris Blackhurst
Sitoutuneisuus sitoutumaton
Kotipaikkakunta Lontoo
Kotimaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys päivittäin
Kieli englanti
Kotisivu www.independent.co.uk/

The Independent on brittiläinen Tony O’Reillyn Independent News & Median julkaisema sanomalehti. Se perustettiin vuonna 1986, joten se on yksi nuorimmista brittiläisistä sanomalehdistä. Perustajina olivat kolme The Daily Telegraphin jättänyttä journalistia: Andreas Whittam Smith, Stephen Glover ja Matthew Symonds.

The Independent teki vuonna 2009 tappiota 12,4 miljoonaa puntaa. Lehden levikki on 92 000.[1]

The Independent on puolueista riippumaton, mutta se on kampanjoinut vaaliuudistuksen ja luonnonsuojelun puolesta ja kansallista henkilökorttia vastaan, ja sitä pidetään usein vasemmalle[2] kallistuvana. Lehti on tukenut Bonon Product Red -kampanjaa ja julkaisee ajoittain punaisen The (RED) Independentin, jonka tuotosta puolet menee Afrikan AIDSin vastaiseen taisteluun[3]. Ensimmäinen The (RED) Independent ilmestyi toukokuussa 2005 Bonon toimittamana ja houkutteli paljon ostajia.

Lehden perustamisen aikaan Rupert Murdochin News International taisteli ammattiliittoja vastaan ja irtisanoi yli 5 000. Useat ammattijournalistit jättivät Murdochin lehdet ja Independent sai ammattitaitoista toimituskuntaa. Independent haastoi The Guardianin liberaalien lukijoiden markkinoilla ja sen levikki nousi ennätykselliseen[1]400 000:een vuoteen 1989 mennessä. Kova kilpailu johti myös hintasotaan, eikä Independentin sunnuntainumero kerännyt tarpeeksi ostajia.

1990-luvun alussa julkaisijan Newspaper Publishing talousvaikeudet kävivät ilmeisiksi. Maaliskuussa 1995 Tony O’Reillyn yhtiöt ja Mirror Group Newspapers jakoivat yhtiön äänivallan (O’Reilly 43 %, MGN 43 % ja Prisa (El País), 12 %). Huhtikuussa 1996 O'Reilly osti 54 % yhtiöstä ja otti vastattavakseen sen velat. Päätoimittajaksi tuli Simon Kelner huhtikuussa 1998. Lehden levikki oli tällöin enää alle 200 000.

Syyskuussa 2003 lehti julkaisi ensimmäisen tabloid-kokoisen numeronsa, jota nimitetään ”compactiksi” tabloid-lehtiin liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. Murdochin Times seurasi pian perässä ja 14. toukokuuta 2004 Independent julkaisi viimeisen broadsheet-kokoisen numeronsa. Maaliskuussa 2010 venäläinen Aleksandr Lebedev osti talousvaikeuksiin ajautuneen lehden yhden punnan nimellisellä hinnalla.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mikko Piiroinen: KGB:n ex-agentti osti koko brittilehden yhden irtonumeron hinnalla Tekniikka & Talous. 26.3.2010. Viitattu 28.3.2010.
  2. "Britannian lehdistö tyrmäsi EU:n Nobelin", Reuters-AFP-HS, Helsingin Sanomat 14.10.2012, sivu B1
  3. "Read Bono's 'Independent' tomorrow - the Red issue" Independent. Viitattu 26.06.2007.
  4. Venäläismiljönääri osti brittilehti Independentin yhdellä punnalla Helsingin Sanomat. 25.3.2010. Viitattu 25.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]