The Independent

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee brittiläistä sanomalehteä. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
The Independent
The Independent logo.svg
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Independent Print Limited
Perustettu 1986
Päätoimittaja Chris Blackhurst
Sitoutuneisuus sitoutumaton
Kotipaikkakunta Lontoo
Kotimaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys päivittäin
Kieli englanti
Kotisivu www.independent.co.uk/

The Independent on brittiläinen sanomalehti. Se perustettiin vuonna 1986[1], joten se on yksi nuorimmista brittiläisistä sanomalehdistä. Perustajina olivat kolme The Daily Telegraphin jättänyttä journalistia: Andreas Whittam Smith, Stephen Glover ja Matthew Symonds.

Lehden omistaa Jevgeni Lebedevin ESI Media, joka omistaa myös London Evening Standardin[1]. Aiemmin lehteä julkaisi Tony O’Reillyn Independent News & Media.

The Independent teki vuonna 2009 tappiota 12,4 miljoonaa puntaa. Lehden levikki on 92 000.[2] Paperilehti lakkautetaan vuonna 2016. Viimeinen numero ilmestyy maaliskuun lopussa. Sen sisarlehti i, myydään Johnston Pressille, ja osa työntekijöistä siirtyy uuden omistajan palvelukseen.[1]

The Independent on puolueista riippumaton, mutta se on kampanjoinut vaaliuudistuksen ja luonnonsuojelun puolesta ja kansallista henkilökorttia vastaan, ja sitä pidetään usein vasemmalle[3] kallistuvana. Lehti on tukenut Bonon Product Red -kampanjaa ja julkaisee ajoittain punaisen The (RED) Independentin, jonka tuotosta puolet menee Afrikan AIDSin vastaiseen taisteluun[4]. Ensimmäinen The (RED) Independent ilmestyi toukokuussa 2005 Bonon toimittamana ja houkutteli paljon ostajia.

Lehden perustamisen aikaan Rupert Murdochin News International taisteli ammattiliittoja vastaan ja irtisanoi yli viisi tuhatta työntekijää. Useat ammattijournalistit jättivät Murdochin lehdet, ja Independent sai ammattitaitoista toimituskuntaa. Independent haastoi The Guardianin liberaalien lukijoiden markkinoilla, ja sen levikki nousi vuonna 1989 ennätykselliseen[2] 400 000:een. Kova kilpailu johti myös hintasotaan, eikä Independentin sunnuntainumero kerännyt tarpeeksi ostajia.

1990-luvun alussa julkaisijan Newspaper Publishing talousvaikeudet kävivät ilmeisiksi. Maaliskuussa 1995 Tony O’Reillyn yhtiöt ja Mirror Group Newspapers jakoivat yhtiön äänivallan (O’Reilly 43 %, MGN 43 % ja Prisa (El País), 12 %). Huhtikuussa 1996 O'Reilly osti 54 % yhtiöstä ja otti vastattavakseen sen velat. Päätoimittajaksi tuli Simon Kelner huhtikuussa 1998. Lehden levikki oli tällöin enää alle 200 000.

Syyskuussa 2003 lehti julkaisi ensimmäisen tabloid-kokoisen numeronsa, jota nimitetään ”compactiksi” tabloid-lehtiin liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. Murdochin Times seurasi pian perässä, ja 14. toukokuuta 2004 Independent julkaisi viimeisen broadsheet-kokoisen numeron. Maaliskuussa 2010 venäläinen Aleksandr Lebedev osti talousvaikeuksiin ajautuneen lehden yhden punnan nimellisellä hinnalla.[5]

Kriittisestä näkökulmastaan tunnettu toimittaja Robert Fisk oli pitkään lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kaija Viljanen: The Independent lakkauttaa paperilehden. Helsingin Sanomat, 13.2.2016, s. C 4. [www.hs.fi/kulttuuri/a1455252642650 Artikkelin verkkoversio] Viitattu 13.2.2016.
  2. a b Mikko Piiroinen: KGB:n ex-agentti osti koko brittilehden yhden irtonumeron hinnalla Tekniikka & Talous. 26.3.2010. Viitattu 28.3.2010.
  3. "Britannian lehdistö tyrmäsi EU:n Nobelin", Reuters-AFP-HS, Helsingin Sanomat 14.10.2012, sivu B1
  4. "Read Bono's 'Independent' tomorrow - the Red issue" Independent. Viitattu 26.06.2007.
  5. Venäläismiljönääri osti brittilehti Independentin yhdellä punnalla Hs.fi. 25.3.2010. Viitattu 25.3.2010. (maksullinen artikkeli)
  6. Heidi Pelander: Raportointia kärsivän rinnalla. Robert Fiskin toimintafilosofia journalistin tehtävistä sodassa (pdf) (pro gradu) 2010. Viitattu 13.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]