Leonid Andrejev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leonid Andrejev
Leonid Andrejev
Leonid Andrejev
Henkilötiedot
Koko nimi Leonid Nikolajevitš Andrejev
Syntynyt1871
Kuollut1919 (47–48 vuotta)
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leonid Nikolajevitš Andrejev (21. elokuuta (J: 9. elokuuta) 1871 Orjol12. syyskuuta 1919 Kuokkala) oli venäläinen kirjailija. Häntä pidetään venäläisen ekspressionismin johtohahmona, mutta Andrejev nähtiin myös aikansa työläiskuvaajana, joka kurjuuden kuvauksillaan tuki vallankumousta.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repin: Leonid Andrejev (Kesäloma), 1905, Tretjakovin galleria

Andrejev syntyi Orjolin alueella vuonna 1871 virkamiesperheeseen. Hän opiskeli lakia Pietarin yliopistossa ja Moskovan yliopistossa, mutta opinnot eivät sujuneet hyvin: vastoinkäymiset saivat Andrejevin yrittämään useita kertoja itsemurhaa. Hän jättikin pian lakiuran ryhtyen toimittajaksi. Andrejev alkoi myös harrastaa valokuvausta. Hän meni naimisiin kreivitär Wielhorskan kanssa, ja myös heidän vuonna 1906 syntyneestä pojastaan tuli myöhemmin kirjailija.

Andrejevin ensimmäinen novelli julkaistiin vuonna 1902 sanomalehdessä. Seuraavana vuonna ilmestyneet kaksi novellia herättivät Venäjällä suurta kohua, sillä niissä käsiteltiin raiskausta ja sukupuolitauteja. Vuonna 1904 ilmestynyt synkkä sotakertomus Красный смех (suom. Punaista naurua) teki Andrejevista kuuluisan myös kansainvälisesti, ja kirjan 60 000 kappaleen painos myytiin heti loppuun. Kirjan kuvaamat sodan kauhut olivat ajankohtaisia Venäjän-Japanin sodan vuoksi. Andrejevin teos ilmestyi heti seuraavana vuonna Suomessa kahtena eri käännöksenä, ja vuosina 1905–1918 ilmestyi 12 muunkin teoksen suomennokset, merkittävä osa työväenliikettä lähellä olevien tahojen kustantamina.

Andrejev oli kiihkeä vallankumouksellinen ja osallistui poliittiseen toimintaan. Vuonna 1905 hän joutui kahdeksi kuukaudeksi vankilaan asunnossaan pidetyn kokouksen vuoksi. Andrejev kärsi vankeusrangaistuksen yhdessä Maksim Gorkin kanssa. Hän oli osittain samoilla linjoilla Gorkin kanssa vaikka korosti yksilöllisyyttä enemmän kuin Gorki ja oli myös näkemyksiltään pessimistisempi. Poliittisten erimielisyyksien vuoksi heidän tiensä erosivat.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Andrejev työskenteli hallituksen julkaisemassa sanomalehdessä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 hän joutui pakenemaan Suomeen. Suomessa Andrejev ehti asua vajaat kaksi vuotta, kunnes hänen elämänsä päättyi sairauden vuoksi Kuokkalassa vuonna 1919. Andrejev haudattiin Pietariin.

Kirjailijan tytär Nina Andrejeva muistelee lapsuuttaan Kuokkalassa teoksessaan Дом на Черной речке (Talo Vammelsuussa, WSOY 1977).

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kertomuksia; suom. Olga Salo, Yrjö Weilin 1905
  • Punanen nauru (расный смех), katkelmia; suomentanut Anton Helve. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1905
  • Punaista naurua (расный смех), katkelmia; suom. Eino Landgren. Otava 1905;
  • Ihmisen elämää: viisi kuvaelmaa ynnä proloogi (Жизнь человека), suomentanut Iisakki Lattu. Otava 1907
  • Keväisiä lupauksia: Alikapteeni Kablukovin elämästä, Helsinki: Emil Vainio 1907 Helsingin Kaiun kertomuskokoelma, 4
  • Valhe, Kaleva (Mich.): Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö 1907
  • Kertoelmia, Helsinki: Emil Vainio 1908. Sarja Nykyajan venäläisten kirjailijain kertomuksia, 1. Sisältää novellit:
    • Kaupunki; Ohimennen; Bargamot ja Garasjka; Sattuma; Marseljeesi; Ben-Tovit; Santarmi; Iso slammi; Omituinen mies; Kirja; Varkaisiin mennessä; Keväällä.
  • Kuningas Nälkä (Царь-голод); suomentanut Hella Wuolijoki. Työväen sanomalehti OY 1908
  • Pimeyttä (Тьма); suom. Sandra Laihia. Karisto 1908
  • Anatema: näytelmä 7:ssä kuvaelmassa (Aнатэма), suomentanut Iisakki Lattu. Helsinki: Vihtori Kosonen 1909
  • Kertomus seitsemästä hirtetystä (Рассказ о семи повешенных); suomentanut M. O. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1909
  • Juudas Iskariot (Iuda Iskariot), suom. V. K. Trast, Hämeenlinna: Karisto 1910
  • Niin kävi (Так было) Viipuri: Wiipurin työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta 1912
  • Seitsemän hirtetyn tarina (Razskaz o semi povešennyih), suom. Juhani Konkka, Jyväskylä: Gummerus 1957. Sarja: Kirjallinen löytöretki, 1
  • Juudas Iskariot, suom. Juhani Konkka, Hämeenlinna: Karisto 1959 Sarja: Helmisarja, 11 - 2. tark. p. 1980. Sisältää novellit:
    • Nauru; Hätäkello; Valhe; Maakerroksessa; Walja; Äänettömyys; Vahaenkeli; Horna.
  • Valitut kertomukset; valinnut ja esitellyt Ben Hellman; suom. Martti Anhava Helsinki: WSOY 1984 ISBN 951-0-12559-8
Novellit
  • Sallimus, antologiassa: Mustan väliverhon takaa: kuvia venäläisestä elämästä, valikoinut ja suom. Heikki Välisalmi. Hämeenlinna: Osakeyhtiö Hämeen Kansa 1922
  • Lasarus, teoksessa: Ei vain verestä: vampyyriantologia (Blood is not enough), toim. Ellen Datlow; suom. Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava 1990 Sarja: Jalavan kauhusarja, no. 9 ISBN 951-8954-30-5

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roininen, Aimo: Kirja liikkeessä: Kirjallisuus instituutiona vanhassa työväenliikkeessä (1895–1918). Väitöskirja: Oulun yliopisto. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 951-717-776-3.
  • Menneen maailman värikuvat : kirjailija Leonid Andrejev Vammelsuussa 1908-1919, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-9083-3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]