Anna Bunina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Bunina, Aleksandr G. Varnek 1823, Eremitaašin taidemuseo Pietari.

Anna Petrovna Bunina (ven. А́нна Петро́вна Бу́нина); (7. tammikuuta [J: 18. tammikuuta] 1774 Urusovo, Rjazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta4. joulukuuta [J: 16. joulukuuta] 1829, Denisovka, Rjazanin kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija. Hän oli ensimmäinen venäläinen naiskirjailija, joka ansaitsi elantonsa pelkästään kirjallisesta työstä.[1][2]

Elämä ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bunina syntyi Urusovon kylässä Rjazanin kuvernementissa (nyk. Lipetskin alue). Hänen vanhempansa olivat aliluutnantti Pjotr Maksimovitš Bunin (1746–1801), Urusovin kartanon omistaja Rjažskin alueella, ja vanhan moskovalaisen aatelissuvun tytär Anna Ivanovna, os. Lodigina (k. 1775). Hänen äitinsä kuoli seuraavan lapsen synnytyksessä. Annalla oli kolme veljeä ja kaksi sisarta. Annan kasvattivat useat sukulaiset, ja hän sai vain alkeellisen koulutuksen. Hän osasi tytölle riittävät taidot: kyrilliset aakkoset ja neljä peruslaskutapaa, ja oli taitava tekemään kirjontaa sekä pitsinnypläystä.[1]

Veli Vasili Petrovitš Bunin kuului aikansa koulutetuimpien ihmisten joukkoon, osasi useita vieraita kieliä ja kuului vapaamuurareihin. Tunnetut kirjailijat kokoontuivat hänen talossaan Moskovassa ja Anna liittyi tähän seuraan. Sisar Marija Semjonova (1774-1847) oli näytelmäkirjailija Pjotr Nikolajevitš Semjonovin äiti ja P. P. Semjonov-Tjan-Šanskin isoäiti. Semjonova rohkaisi sisarensa Annan intohimoa kirjallisuutta kohtaan.[3]

Bunina matkusti Aleksanteri I:n luvalla ja myötävaikutuksella rintasyövän vuoksi hoitoon Isoon-Britanniaan vuosiksi 1815–1817, mutta hoito ei tuottanut tulosta. Hän lähti Pietarista vuonna 1824 jatkuvan sairastelun vuoksi ja asui sukulaisten luona, mutta säilytti taloudellisen itsenäisyyden. Syöpäkivut olivat niin kovat, ettei hän enää pystynyt olemaan makuulla, ainoastaan polvillaan. Hän vietti viimeiset viisi vuotta Moskovassa ja kuoli Denisovkassa, Rjazanin kuvernementissä vuonna 1829 vain 55-vuotiaana ja hänet on haudattu Urusovoon.[4] On ilmeistä, ettei hän mennyt koskaan naimisiin eikä hänellä ollut lapsia, koska elämäkerroissa ei ole tästä mitään tietoja.

Anna Bunina kuuluu samaan aatelissukuun kuin nobelisti, kirjailija Ivan Bunin, Vasili Žukovski ja kirjailija Julius Aleksejevitš Bunin (1857–1921).[4]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Bunina aloitti kirjoittamisen noin 13-vuotiaana. Hän julkaisi ensimmäisen runonsa Rakkaus (ven. Любовь, Ljubov) vuonna 1799.[4] Hän matkusti veljensä, Kronstadtin linnoituksen kapteenin Ivan Petrovitš Buninin (1773–1859) luokse Pietariin vuonna 1802 isänsä jättämän pienen 600 ruplan perinnön avulla,[4] päätti jäädä kaupunkiin ja perusti oman kodin Vasilinsaarelle. Hän jatkoi koulutustaan 28-vuotiaana yksityisopettajien avulla ja opiskeli ranskaa, saksaa ja englantia, fysiikkaa, matematiikkaa ja erityisesti venäläistä kirjallisuutta. Hän omistautui kokonaan kirjoittamiselle. Kun perintö loppui 1,5 vuoden kuluttua, hän elätti itsensä mesenaattien avulla sekä teostensa myyntituloilla.[1]

Veli Ivan Petrovitš Bunin esitteli hänet keisarilliselle perheelle, joka myönsi hänelle eläkkeen vuosina 1809, 1810 ja 1813. Myyntimenestykseksi osoittautuneen esikoiskokoelman Kokematon muusa ilmestyttyä vuonna 1809 siihen tutustunut keisarinna Elisabet Aleksejevna myönsi hänelle 400 ruplan vuosieläkkeen. Vuosina 1807–1810 hän kuului Gavrila Deržavinin ja Aleksandr Šiškovin kirjalliseen piiriin. Hän oli tutustunut Šiškoviin perhesuhteittensa avulla, ja tästä tuli hänen mentorinsa.[1]

Vuonna 1811 Buninalle annettiin Venäjän sanan rakastajien (ven. Беседа любителей русского слова, Beseda ljubitelei russkogo slova) kunniajäsenyys.[1] Hänen vuonna 1809 ilmestyneen esikoiskokoelmansa nimi on Kokematon muusa (ven. Неопытная муза, Neopytjana muza),[2] ja sitä seurasi samanniminen toinen osa vuonna 1812.[1] Bunina julkaisi Venäjän tiedeakatemian tuella kolmiosaisen runokokoelmansa Kootut teokset (ven. Собрание стихотворений, Sobranije stihotvoreni) vuosina 1819–1821. Vuonna 1820 hänestä tuli kirjallisuuden, tieteen ja taiteen ystävien vapaan seuran (ven. Вольное общество любителей словесности, наук и художеств, Volnoje obštšestvo ljubitelei slovesnosti, nauk i hudožestv) kunniajäsen.[4]

Bunina käytti teoksissaan monipuolisempia teemoja ja tyyliä sekä laajempaa metriikkaa eli runomittaa kuin aikaisemmat venäläiset naisrunoilijat. Hänen teoksiinsa sisältyy omaperäisiä ja huomionarvoisia havaintoja naisten kokemuksista ja etenkin konflikteista miesten kanssa. Buninan runous oli aikanaan suosittua ja hänestä tuli kuuluisa. Aikalaiskeskustelussa muun muassa Arzamas-seura teki hänestä julmaa satiiria kutsumalla häntä ”kirjalliseksi ruumiiksi”. Hänen teoksensa unohdettiin suurelta osin hänen kuolemansa jälkeen johtuen jossain määrin Arzamas-seuran ja muitten tahojen hyökkäyksistä häntä ja hänen teoksiaan kohtaan. Tämä rajoitti hänen vaikutustaan tuleviin runoilijoihin.[4][1]

Asiasta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi käännettyjä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bunina, Anna (1994) [1813], "'Though poverty's no stain'", in Kelly, Catriona (ed.), An Anthology of Russian Women's Writing, 1777–1992, Oxford University Press, s. 3–8, ISBN 9780198715054.
  • Bunina, Anna (1994) [1818], "Conversation Between Me and the Women", in Kelly, Catriona (ed.), An Anthology of Russian Women's Writing, 1777–1992, Oxford University Press, s. 8–11, ISBN 9780198715054.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Bonnie G. Smith: The Oxford encyclopedia of women in world history. Oxford [England]: Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-514890-9, 0-19-514890-8.
  2. a b Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Naiset ja romantiikan runous”, Venäläisen kirjallisuuden historia. Gaudeamus, 2015, 2. painos. lähde tarkemmin?
  3. Реакция Глобальной Сейсмичности На Солнечные Вспышки Сентября 2017 Года. Астрономия-2018. Том 2, 2018. Москва: Измиран. doi:10.31361/eaas.2018-2.053. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b c d e f Neil Cornwell, Nicole Christian: Reference guide to Russian literature. London: Fitzroy Dearborn, 1998. 38849846. ISBN 1-884964-10-9, 978-1-884964-10-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2023).