Elina Vaara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Vaara
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Henkilötiedot
Syntynyt 29. toukokuuta 1903
Tampere
Kuollut 26. joulukuuta 1980 (77 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Ammatti runoilija, satukirjailija, suomentaja
Kirjailija
Kirjallinen suuntaus Tulenkantajat
Esikoisteos Kallio ja meri (1924)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elina Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere26. joulukuuta 1980 Helsinki)[1] oli suomalainen runoilija, satukirjailija ja suomentaja. Hän tuli ylioppilaaksi keväällä 1923 ja opiskeli sen jälkeen Turun yliopistossa suorittamatta kuitenkaan tutkintoa. Hän osallistui 1920-luvulla Tulenkantajiksi kutsutun kirjallisen ryhmän toimintaan.

Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Lauri Viljanen vuosina 1926-1930. Erottuaan Vaara avioitui samana vuonna taiteilija Väinö Vormalan (ent. Virtanen) kanssa. Liiton purkauduttua hän avioitui 1937 kirjailija Tatu Vaaskiven kanssa. Vaaskivi kuoli syksyllä 1942. Neljännen avioliittonsa Vaara solmi 1944 taiteilija Aarne Einari Wehmaksen kanssa. Avioliitostaan Väinö Vormalan kanssa Elina Vaaralla oli yksi poika.[2]

Vaaraa on sanottu unen, lumotun ja romantiikan utuisten maisemien runoilijaksi. Professori Kerttu Saarenheimon hänestä kirjoittama elämäkerta ja syntymän satavuotisjuhlavuosi nostivat Vaaran hetkeksi esiin, mutta muuten Vaara on paljolti jäänyt unohduksiin.

Elina Vaara on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio ja meri (1924)
  • Satu sydämestä ja auringosta (1925)
  • Hopeaviulu (1928)
  • Pilven varjo (1930)
  • Kohtalon viulu (1933)
  • Yön ja auringon kehät (1937)
  • Loitsu (1942)
  • Huone holvikaaren päällä (1943)
  • Äiti ja lapsi (1943)
  • Elämän armo (1946)
  • Kaupunki ja erämaa (1948)
  • Sadunkertoja (1954)
  • Salaisuuksien talo (1955)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Valitut runot (1959)
  • Mimerkki (1963)
  • Lokikirja (1965)
  • Suru (1980)
  • Radanvarren Fuuga (1981)

Mukana antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saarenheimo, Kerttu: Vaara, Elina (1903–1980). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Toivo Pekkanen ja Reino Rauanheimo (toim.): Kailaasta Meriluotoon: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 37. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1947.
  3. Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarenheimo, Kerttu: Elina Vaara. Lumotusta prinsessasta itkuvirsien laulajaksi, SKS 2001
  • Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret. Tammi 2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.