Elina Vaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Vaara
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara.
Henkilötiedot
Syntynyt29. toukokuuta 1903
Tampere
Kuollut26. joulukuuta 1980 (77 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, satukirjailija, suomentaja
Kirjailija
Kirjallinen suuntausTulenkantajat
Esikoisteos Kallio ja meri (1924)
Palkinnot
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elina Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, satukirjailija ja suomentaja.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Vaaran vanhemmat olivat työnjohtaja, konepajan omistaja Hugo Sirén ja Elin Cecilia Mäkelä. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta keväällä 1923, opiskeli sen jälkeen Turun yliopistossa suorittamatta kuitenkaan tutkintoa, ja muutti asumaan Helsinkiin vuonna 1926. Hän osallistui 1920-luvulla Tulenkantajiksi kutsutun kirjallisen ryhmän toimintaan.[2]

Vaaraa on sanottu unen, lumotun ja romantiikan utuisten maisemien runoilijaksi. Professori Kerttu Saarenheimon hänestä kirjoittama elämäkerta ja syntymän satavuotisjuhlavuosi 2003 nostivat Vaaran hetkeksi esiin, mutta muuten Vaara on paljolti jäänyt unohduksiin.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Vaaran ensimmäinen puoliso oli runoilija Lauri Viljanen vuosina 1926–1930. Erottuaan Vaara avioitui samana vuonna taiteilija Väinö Vormalan (ent. Virtanen) kanssa. Liiton purkauduttua hän avioitui 1937 kirjailija Tatu Vaaskiven kanssa. Vaaskivi kuoli syksyllä 1942. Neljännen avioliittonsa Vaara solmi 1944 taiteilija Aarne Einari Wehmaksen kanssa. Avioliitostaan Väinö Vormalan kanssa Elina Vaaralla oli yksi poika.[2]

Elina Vaara on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio ja meri (1924)
  • Satu sydämestä ja auringosta (1925)
  • Hopeaviulu (1928)
  • Pilven varjo (1930)
  • Kohtalon viulu (1933)
  • Yön ja auringon kehät (1937)
  • Loitsu (1942)
  • Huone holvikaaren päällä (1943)
  • Äiti ja lapsi (1943)
  • Elämän armo (1946)
  • Kaupunki ja erämaa (1948)
  • Sadunkertoja (1954)
  • Salaisuuksien talo (1955)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Valitut runot (1959)
  • Mimerkki (1963)
  • Lokikirja (1965)
  • Suru (1980)
  • Radanvarren Fuuga (1981)

Mukana antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saarenheimo, Kerttu: ”Vaara, Elina (1903–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 194–196. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): Kailaasta Meriluotoon: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 37. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1947.
  3. Taiteilijainmäki V21A (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 25.4.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret. Tammi 2009.
  • Saarenheimo, Kerttu: Elina Vaara: Lumotusta prinsessasta itkuvirsien laulajaksi. SKS 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.