Ambrosius (metropoliitta)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ambrosius heinäkuussa 2012.

Ambrosius (siviilinimeltään Risto Tapani Jääskeläinen, s. 10. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta vuodesta 2002.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metropoliitta Ambrosius puhuu Uspenskin katedraalissa itsenäisyyspäivänä 2004.

Jääskeläinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1964. Hän valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1968 ja valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1972. Hänet vihittiin luterilaisen kirkon papiksi vuonna 1969. Jääskeläinen täydensi opintojaan stipendiaattina Yhdysvalloissa vuonna 1969 ja Unkarissa luterilaisen kirkon teologisessa akatemiassa vuosina 1969–1970 ja oli tutkijana Isossa-Britanniassa Cambridgen yliopistossa vuosina 1971–1975, Moskovassa 1979 ja Yhdysvalloissa 1987.[1]

Vuosina 1967–1968 Jääskeläinen toimi Nurmeksen evankelisen kansanopiston johtajana. Hän oli virallinen apulainen Karkkilan seurakunnassa 1969 ja Nurmeksen seurakunnassa 1970 sekä papiston apulainen Oulun Karjasillan seurakunnassa vuonna 1971. Vuosina 1970–1971 Jääskeläinen oli Helsingin lyseon uskonnonopettaja, vuonna 1974 Joensuun korkeakoulun vt. lehtori ja vuosina 1975–1976 vt. apulaisprofessori.[1]

Vuonna 1975 Jääskeläinen erosi luterilaisen kirkon pappisvirasta. Arkkipiispa Paavali liitti hänet ortodokoksiseen kirkkoon. Valamon luostarissa Jääskeläisestä tuli veli Kristoforos. Hänet vihittiin ortodoksiseksi diakoniksi, munkiksi ja pappismunkiksi vuonna 1979 ja hän sai samalla käyttöön nimen Ambrosius. Hän työskenteli Suomen ortodoksisen pappisseminaarin lehtorina vudoet 1979–1980. Luostarissa hän toimi taloudenhoitajana vuodet 1977–1988 ja varajohtajana 1986–1988.[1]

Vuonna 1988 Ambrosius valittiin Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi nimekkeellä Joensuun piispa. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1996, jolloin hänet valittiin Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispaksi (metropoliitta). Vuonna 2002 hän siirtyi Helsingin hiippakunnan piispaksi.[1] Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen jäsen Ambrosius on ollut vuodesta 1996 alkaen.[1]

Ambrosius on toiminut myös Tulikivi Oyj:n hallituksessa (1992–2011) sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen hallituksen puheenjohtajana (2009–).[1] Hän on tehnyt yhteistyötä vapaamuurarien kanssa, mutta erosi järjestöstä 1980-luvulla. Ortodoksisen kirkon ohjeistuksena toimivissa kanoneissa kielletään salaseuroihin kuuluminen, mikä ei Ambrosiuksen mukaan kosketa nykyajan vapaamuuraritoimintaa.[2]

Vuonna 2005 Metropoliitta Ambrosiuksen 60-vuotispäiväksi julkaistiin juhlakirja Ambrosius. Kirjoittajat kuuluvat Ambrosiuksen ”verkostoon”, joukossa on muun muassa presidentti Tarja Halonen.

Nainen alttarissa -kiista 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaina 1. maaliskuuta 2015 Ambrosius toimitti Uspenskin katedraalissa papiksivihkimisen, jota seuraamaan hän oli kutsunut Helsingin luterilaisen piispan Irja Askolan. Liturgian aikana Askolalle oli osoitettu paikka kliirosilla lähellä ikonostaasia, mutta noin kymmenen minuuttia kestäneen papiksivihkimisen ajaksi Ambrosious kutsui Askolan alttariiin. Lisäksi diakonit lukivat ektenioissa anomukset ”piispa Irjan” ja ”piispamme Irjan” puolesta.[3][4]

Tapausta kritisoi ensin tiedotteessaan arkkipiispa Leo ja sitten mielipidekirjoituksessa Helsingin ortodoksisen seurakunnan entinen kirkkoherra Veikko Purmonen.[5] Arkkipiispan mukaan naisen läsnäolo alttarissa sekä diakonien anomukset olivat ”vastoin ortodoksisen kirkon liturgista järjestystä”.[3] Purmosen mukaan Uspenskin katedraalin tapahtuma ”ylitti selvästi perinteisesti hyväksytyt rajat”.[5]

Kritiikkin vastasivat isä Heikki Huttunen ja metropoliitta Ambrosius. Huttusen mielipidekirjoituksen mukaan ”Ortodoksinen usko ei opeta naisen rituaalista epäpuhtautta, joka esimerkiksi estäisi naishenkilöä astumasta pyhään paikkaan. Sellainen uskomus voi kyllä esiintyä kirkollisen elämän liepeillä, mutta ei kuulu siihen ilosanomaan, jota kirkon pitää julistaa.”[6] Ambrosiuksen mukaan tapahtumassa oli kyse ”kauniista ekumeenisesta eleestä”.[7]

Arkkipiispa Leo kirjoitti asiasta Konstantinopolin patriarkka Bartolomeokselle. Pyhän synodin vastauksen mukaan ”Ulkopuolisten meneminen alttariin ei ole ainoastaan ei-suotavaa vaan selvästi kielletty. Naishenkilöiden alttariin meneminen on sekä kanonisen perinteen että kirkon järjestyksen mukaan kielletty. -- luterilaisen kirkon naispiispan meneminen pyhään alttariin ja hänen läsnäolonsa siellä pyhän liturgian aikana, edes alttarin sivussa, on epäkanonista ja epäkorrektia.” Patriarkka ja pyhä synodi nuhtelivat ja varoittivat Ambrosiusta tämän toiminnasta.[8] Ambrosiuksen mukaan kyseessä ei ollut varoitus vaan kannanotto. Hänen mukaansa Askolan kutsuminen alttariin ei ollut epäkorrektia vaan Suomen oloissa tavanomaista kirkon edustajien kanssakäyntiä.[9]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyhyyden kaipaus. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 1999. ISBN 951-98101-1-0.
  • Etsijän mielellä. Arvopohdintoja ajassamme. Oulu: Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö, 2001. ISBN 951-98101-3-7.
  • Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Helsinki: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö, 2005. ISBN 952-99462-1-X.

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valamon juhlakirja, 1977
  • Ortodoksinen kirkko Suomessa, 1979
  • Kristinuskon syntysijoilla – Islamin keskellä, 2001)
  • Henkinen johtajuus, & Henrikki Tikkanen, Timo Kietäväinen, 2009

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980 ja
  • Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996.
  • arkkimandriitan arvo 1986.
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki,
  • Suomen ortodoksisen kirkon Pyhän Karitsan ritarikunnan komentajamerkki,
  • Kreikan Fenix-ritarikunnan 1.luokan komentajamerkki,
  • Viron Marianmaan Ristin ritarikunnan komentajamerkki (eli III luokan merkki)
  • Viron ortodoksisen kirkon Pyhän Platonin III luokan kunniamerkki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Riikonen, Juha: Ambrosius (1945 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.8.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.8.2015.
  2. Pappien yhteiskuntasuhteet puhuttavat ortodoksikirkkoa Yle Uutiset. 3.6.2009. Viitattu 16.5.2014.
  3. a b Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Leon tiedote 3.3.2015. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 14.3.2015.
  4. Hiiro, Jukka: Ortodoksikirkossa roihahti oppiriita. Helsingin Sanomat, 4.3.2015, s. A13. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.3.2015.
  5. a b Purmonen, Veikko: Uspenskissa ylitettiin perinteisen ekumenian rajat. Helsingin Sanomat, 7.3.2015, s. C18. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.3.2015.
  6. Huttunen, Heikki: Emme voi katsoa muita ylhäältä alaspäin Helsingin Sanomat. 10.3.2015. Viitattu 14.3.2015.
  7. Metropoliitta Ambrosius: Piispa Irja Askolan vierailu Uspenskissa oli kaunis ekumeeninen ystävyyden ele. Helsingin Sanomat, 14.3.2015, s. C22. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.3.2015.
  8. Kanonista perinnettä on rikottu 15.6.2015. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 19.6.2015.
  9. Vuorio, Jukka & Vihavainen, Suvi: Metropoliitta Ambrosius: Naispappeutta pelätään. Helsingin Sanomat, 18.6.2015, s. A13. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.6.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]