Kökarin fransiskaanikonventti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kökarin fransiskaanikonventti oli fransiskaaniluostari, joka perustettiin Kökariin Ahvenanmaan saaristoon viimeistään vuoden 1470 tienoilla.[1] Luostari mainitaan ensi kertaa vuonna 1472 (nimellä ”Conuentu Tiokkarlensis”), mutta se on saatettu vihkiä käyttöön jo 1450-luvulla ja saarella on saattanut olla munkkeja jo 1300-luvulla. Vuodelta 1484 on merkintä, jossa mainitaan ”Kiökars Klöster”, eli konventtia on tuolloin kutsuttu myös lyhyemmin Kökarin luostariksi.[2]

Luostari sijaitsi Hamnön saarella. Se omisti koko saaren ja sen lisäksi kolmanneksen Överbodan kylästä, viidenneksen Finnön kylästä sekä saaria, vesimyllyn, kuusi nuotta-apajaa ja osuuden silakkanuotasta.[3]

Luostariveljestön koosta ei juuri tiedetä, vain joitakin nimiä tunnetaan. Esimerkiksi Södermanlandista kotoisin ollut Ericus Olaui oli jonkun aikaa Kökarin guardianina (johtajana). Myöhemmin hän toimi Tukholman konventin lehtorina. Mahdollisesti myös teologian tohtorilla Stephanus Laurentiilla oli siteitä Kökariin. Hän toimi Viipurin guardianina ja oli myöhemmin fransiskaanien Pohjoismaisen provinssin ministeri vuosina 1478–1493. Hän myös suoritti vuosina 1481–1482 ainoana suomalaisena keskiajalla Roomassa teologian tohtorin tutkinnon[1]. Hänen kuoltuaan vuonna 1496 Tanskan Viborgissa hänet tuotiin haudattavaksi Kökarin luostarikirkkoon, mikä viittaa hänellä olleen kytköksiä myös tähän luostariin.[4]

Vuonna 1527 Västeråsin valtiopäivät päätti takavarikoida kaikkien valtakunnassa toimineiden luostarien omaisuudet. Kökarista mainitaan vuonna 1536 takavarikoidun luostarin hopeat ja vuonna 1539 takavarikoitiin sen maa-alueet ja annettiin ne vuokralle laitumina, mikä ilmeisesti on merkinnyt luostarin lopullista lakkauttamista.[5]

Kökarin lisäksi fransiskaaneilla oli Suomessa luostarit Viipurissa ja Raumalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vahtola, Jouko: Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy, 2003.
  • Gustavsson, Kenneth: Hamnö. Keskiaikainen luostarimiljöö ulkosaaristossa. Arkeologiska sektionen vid Museibyrån, Ålands landskapsstyrelse.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vahtola 2003, s. 78.
  2. Gustavsson, s. 6–7.
  3. Gustavsson, s. 7.
  4. Gustavsson, s. 8.
  5. Gustavsson, s. 26.