Kaarlo Kalliala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo piispasta. Kaarlo Kalliala voi tarkoittaa myös pankinjohtaja K. J. Kallialaa.
Kaarlo Kalliala
piispa Kaarlo Kalliala
piispa Kaarlo Kalliala
Turun arkkihiippakunnan piispa
6.1.2011–
Edeltäjä Kari Mäkinen
Henkilötiedot
Syntynyt 3. marraskuuta 1952 (ikä 67)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Puoliso Eija Kalliala
Muut tiedot
Koulutus Teologian lisensiaatti
Uskonto evankelis-luterilainen

Kaarlo Lauri Juhani Kalliala (s. 3. marraskuuta 1952 Helsinki) on suomalainen teologi ja Turun arkkihiippakunnan piispa vuodesta 2011.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliala valmistui ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1971 ja teologian kandidaatiksi (vastaa nykyistä teologian maisteria) Helsingin yliopistosta 1977. Hänet vihittiin samana vuonna papiksi Vaasassa. Teologian lisensiaatiksi Kalliala valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1982.[1] Hän on tutkinut roomalaiskatolisen teologin Karl Rahnerin ajattelua ja erityisesti Rahnerin käsitystä sakramentaalisesta todellisuudesta.

Vuonna 1977 Kalliala toimi seurakunnan virallisena apulaisena Alahärmässä ja vuonna 1978 vt. kirkkoherrana Kaskisissa. Vuosina 1979–1982 hän toimi Helsingin yliopistossa vs. dogmatiikan assistenttina. Kalliala työskenteli merimiespastorina Rotterdamin suomalaisessa merimieskirkossa 1983–1989. Hän oli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtaja 1989–1998.[1] Näihin vuosiin osui myös Suomea kohdannut lama, joka teki diakoniatyöstä erityisen tärkeää ja haastavaa. Vuodesta 1998 Kalliala toimi Turun tuomiokapitulin hiippakuntadekaanina. Kalliala valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi lokakuussa 2010, ja silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen vihki hänet piispanvirkaan loppiaisena 6.1.2011.[1][2] Kalliala on jäämässä eläkkeelle vuoden 2020 aikana.[3]

Kallialalla on useita luottamustehtäviä. Hän on toiminut muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan puheenjohtajana 2012-2016, Rikosseuraamusalan hengellisen työn neuvottelukunnan puheenjohtaja vuodesta 2012 sekä Kirkon diakonian neuvottelukunnan puheenjohtaja vuodesta 2017.

Piispana ollessaan Kalliala on toiminut useissa eri rooleissa uskontodialogin ja uskonnollisten toimijoiden välisen yhteistyön edistämisessä. Hän on toiminut Kirkko ja islam -työryhmän puheenjohtajana 2014-2016, Kirkon uskontojen kohtaamisen toimikunnan puheenjohtajana vuodet 2017-2019, uskontojenvälistä vuoropuhelua edistävän Euroopan uskontojohtajien neuvoston (ECRL) jäsenenä vuodet 2011-2020 sekä Uskontojen yhteistyöfoorumi Suomessa – USKOT ry:n hallituksen varapuheenjohtajana 2013-2017 ja puheenjohtajana 2017[1]-2019[4].

Kalliala on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja on kirjoittanut runsaasti kolumneja muun muassa Turun Sanomiin, Kotimaahan ja Maaseudun Tulevaisuuteen. Hän toimi myös Turun arkkihiippakunnan vuosijulkaisun Tuoreen oliivipuun lehden päätoimittajana vuodet 1999-2010.[4]

Kalliala on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista lasta.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muukalaisuuden aika. Helsinki: Suomen merimieskirkko, 1995. ISBN 952-90-6871-9.
  • Heinimäki, Jaakko & Kalliala, Kaarlo & Norkola, Tero & Sisättö, Vesa: Napapaju. Sekovartisia selityksiä. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21068-9.
  • Heinimäki, Jaakko & Kalliala, Kaarlo & Sisättö, Vesa: Pihlajanorsu. Selkärangattomia selityksiä. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22297-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunta. Viitattu 4.7.2019.
  2. Kaarlo Kalliala vihittiin Turun piispaksi
  3. Emilia Karhu: Piispa Kaarlo Kalliala: Mennyt aikamuoto on perusteltu, kun puhutaan kansankirkosta Kotimaa24. 14.03.2019. Kotimaa Oy. Viitattu 14.3.2019.
  4. a b Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala – Esittely Piispa Kaarlo Kalliala. Viitattu 28.6.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Turun piispan vaakuna Edeltäjä:
Kari Mäkinen
Turun arkkihiippakunnan piispa
2011–2020
Seuraaja:
-