Mikko Juva

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikko Juva
Mikko-Juva-1964.jpg
Kansanedustaja Juvan ensimmäinen työpäivä 15.9.1964.
Turun arkkipiispa
1978–1982 [1]
Edeltäjä Martti Simojoki
Seuraaja John Vikström
Kansanedustaja
15.9.1964–4.4.1966
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 22. marraskuuta 1918
Kaarlela
Kuollut 1. tammikuuta 2004 (85 vuotta)
Turku
Puolue Liberaalinen Kansanpuolue
Muut puolueet Suomen Kansanpuolue
(vuoteen 1965)
Koulutus filosofian tohtori (1950)
teologian tohtori (1955)
Allekirjoitus Mikko-Juva-signature.jpg

Mikko Einar Juva (vuoteen 1935 Juvelius; 22. marraskuuta 1918 Kaarlela1. tammikuuta 2004 Turku) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa ja yliopistomies, oppiarvoltaan teologian ja filosofian tohtori.[1][2] Hän loi poikkeuksellisen laaja-alaisen uran sekä yliopiston ja kirkon että valtakunnanpolitiikan palveluksessa.[1]

Henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun yliopiston rehtorin Einar W. Juvan poika lähti isäänsä seuraten akateemiselle uralle. Juva väitteli filosofian (historian) tohtoriksi Turun yliopistosta 1950 väitöskirjalla Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapauden murroksessa, ja teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1955 väitöskirjalla Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden hallitsemina vuosisatoina. Papiksi Juva vihittiin 1943, ja hän toimi sotilaspappina jatkosodassa. Toimittuaan Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa 1944–1957 hänet valittiin isänsä jälkeen Turun yliopiston Suomen historian professoriksi. Einar ja Mikko Juva kirjoittivat yhdessä viisiosaisen Suomen kansan historian (1964–1967).[2]Hän työskenteli myöhemmin myös Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorina. Hän toimi myös Helsingin yliopistonvararehtorina 1968–1971 , rehtorina 1971–1973 ja kanslerina 1973–1978.[2] Juvan vuodet Helsingin yliopiston johdossa osuivat 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismin kuohuvimpiin vuosiin,[1] ja hän oli yksi Suomen yliopistolaitoksen kärkihahmoja taistelussa yliopistojen hallintouudistuksesta.

Yliopistouransa ohessa Juva toimi myös valtakunnanpolitiikassa: hänet valittiin 1965 perustetun Liberaalisen Kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, mutta hänen kautensa kansanedustajana (1964–1966)[2] ja puoluejohtajana (1965–1968) jäivät lyhyiksi.[2]

Mikko Juva oli Turun yliopiston Suomen historian professorin ja rehtorin Einar W. Juvan poika. Hänen äitinsä oli Lempi (o.s. Kaila). Vuonna 1946 Juva meni naimisiin lääketieteen lisensiaatti Riitta Eleonora Brofeldtin kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1990 Juva meni naimisiin agrologi Maisu Maija-Liisa Hägglundin (ent. Laurén) kanssa vuonna 1991.[3] Juvalla oli neljä lasta: Kersti, s. 1948, Simo, s. 1950, Elina, s. 1953 ja Katariina, s. 1958.[2]

Respondentti Juvan väitöskaronkka helmikuussa 1950. Oikealta Mikko Juva, Einar W. Juva, Martti Ruuth, Martti Ruutu.

Arkkipiispana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään Luterilaisen maailmanliiton johtotehtävissä toiminut Juva valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispaksi 1978. Hän ei ollut tätä aiemmin toiminut varsinaisessa papin virassa. Juva oli vapaamielinen teologi, joka pyrki aktiivisesti uudistamaan kirkon hallintoa ja otti rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tästä syystä hän joutui eri linjoille joidenkin kirkollisten ryhmittymien kanssa. Myös arkkipiispan työmäärä oli Juvan mielestä liian suuri. Juva jäi 1982 ennenaikaiselle eläkkeelle arkkipiispan virasta.[4]

Juva oli tärkeä vaikuttaja myös kirkkojen välisessä ekumeenisessa liikkeessä. Hän vastasi vuonna 1963 Helsingissä pidetyn Luterilaisen maailmanliiton kokouksen järjestelyistä. Vuosina 1963–1970 Juva oli kyseisen liiton teologisen komission puheenjohtaja ja 1970–1977 maailmanliiton puheenjohtaja.[1]

Eläkkeelle jäämisensä jälkeen hän toimi aktiivisesti mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa Yhteys-liikkeessä.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Augustinuksen valtiokäsitys ja sen perusteet (1945)
  • Suomen sivistyneistö uskonnollisen vapaamielisyyden murroksessa 1848–1869 (väitöskirja, FT, 1950)
  • Varsinais-Suomen seurakuntaelämä puhdasoppisuuden aikana (väitöskirja, TT, 1955)
  • Rajuilman alla (1956)
  • Valtiokirkosta kansankirkoksi (1960)
  • Suomen kansan historia I–V (Einar W. Juvan kanssa, 1964–67)
  • Tästä on kysymys (Martti Simojoen kanssa, 1965)
  • Kirkon parlamentti (1976)
  • Seitsemän puhetta isänmaasta (1981)
  • Jumalan maailma ja ihmisten (1982)
  • Aika ajatella, aika uskoa (1985)
  • Mies etsi vapautta – L. P. Tapanisen elämä. Kirjaneliö 1989. ISBN 951-600-781-3.
  • Seurasin nuoruuteni näkyä: Muistettavaa vuosilta 1939–82. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-12879-5.
  • Aika etsiä ja aika löytää (1998)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tukkimäki, Paavo: Mikko Juva Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2012.
  2. a b c d e f Kuka kukin on 1982. Helsinki: Otava.
  3. Mikko Juva Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. Mustakallio Hannu (toim.): Kirkollisia vaikuttajia : Pyhästä Henrikistä nykyaikaan, SKS 2012: Mikko Juva
  5. http://www.yhteys.org/poytakirjat/toimintakertomus2004.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Martti Simojoki
Turun arkkipiispa
1978–1982
Seuraaja:
John Vikström
Edeltäjä:
(ensimmäinen)
Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja
1965–1968
Seuraaja:
Pekka Tarjanne