Aarno Kalela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aarno Kalela (vuoteen 1935 Cajander; 25. tammikuuta 1908 Lammi29. maaliskuuta 1977 Helsinki)[1] oli Helsingin yliopiston kasvitieteen professori vuosina 1946–1973. Hän tutki kasvillisuutta, kasvisystematiikkaa ja kasvimaantiedettä ja oli ikäpolvensa huomattavimpia suomalaisia kasvitieteilijöitä. Hän ohjasi Pohjolan kasvit -teossarjan suomalaisen laitoksen valmisteluja.[2]

Kalela väitteli tohtoriksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin kasvimaantieteen ja kasvisystematiikan dosentiksi vuonna 1940. Kasvitieteen professorin virkaan hänet nimitettiin 1946 viran edellisen haltijan Kaarlo Linkolan kuoltua. Kalela jäi eläkkeelle vuonna 1973, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Jaakko Jalas.[3][1]

Aarno Kalela oli pääministeri A. K. Cajanderin poika, metsäntutkimuslaitoksen johtaja Erkki Kalelan veli sekä professori Jorma Kalelan ja suurlähettiläs Jaakko Kalelan isä. Isä A. K. Cajander oli hänkin kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston metsätieteen professori.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarno Kalela, Heikki Väänänen: Pohjolan luonnonkasvit. WSOY 1959
  • Kasviorganilogia. Otava/Tiedekirjasto N:o 25,1963

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anto Leikola: Kalela, Aarno (1908 - 1977) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Tammi
  3. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000.
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.