Matthias Calonius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matthias Calonius, noin vuonna 1796 valmistunut muotokuva, maalari todennäköisesti Lorenz Pasch nuorempi.

Matthias Calonius (7. tammikuuta 1738 Saarijärvi13. syyskuuta 1817[1] Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä ja valtiomies.[2] Hänet nimitettiin Turun akatemian lainopin professoriksi vuonna 1778, jossa virassa hän toimi lähes 40 vuotta kuolemaansa saakka. Calonius kirjoitti lukuisia akateemisia teoksia niin juridiikan kuin historiankin alalta. Tiedemiehenä hän oli niin sanotun historiallisen koulukunnan edelläkävijöitä.[1] Korkeimman oikeuden jäsenenä hän toimi vuosina 1793–1800.

Opinnot ja yliopistoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calonius oli Saarijärven kirkkoherran poika. Hänen opintiensä oli poikkeuksellinen, sillä hän ei varattomuuden takia koskaan suorittanut yliopistollista perustutkintoa. Hänen pätevyytensä talousopin dosentin tehtävään hyväksyttiin poikkeusjärjestelyin 1764. Pian hän sai hoitaakseen yliopiston sihteerin tehtävän ja lainopin professorin viransijaisuuden. Kun professuuri vapautui 1778, Calonius valittiin lainopin professoriksi.[3]

Professorina Calonius toimi voimakkaasti lainopin tieteellisen tason nostamiseksi. Monet väitöskirjat ja luennot kuvaavat osuvasti aikansa Ruotsin lainsäädäntöä, ja hänen luentojensa käsikirjoitukset ovat pääosin säilyneet. Hän luennoi latinaksi ja ruotsiksi, toimi lakimiesroolissa ruotsiksi ja julkaisi suomeksi muun muassa vuoden 1734 lain uudistetun painoksen.[3]

Lainkäyttäjänä ja prokuraattorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calonius muutti 1793 Ruotsiin, kun hänet kutsuttiin Korkeimman oikeuden jäseneksi. Myös käytännön tuomarintyössä Calonius toimi tasokkaasti. Turkuun hän palasi vuonna 1800, ja vaati Suomen sodan aikana suomalaisilta uskollisuutta Ruotsille.[3] Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle Calonius otti keskeisen roolin Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä valmisteltaessa. Hän toimi ensimmäisenä Suomen prokuraattorina eli oikeuslaitoksen ylimpänä valvojana vuosina 1809–1816.[1] Vuonna 1816 hänet nimitettiin valtioneuvokseksi. Calonius jätti jälkeensä mittavan, noin 3 600 niteen kirjaston. Calonius on haudattu Turkuun, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caloniusta esittävä postimerkki vuodelta 1935.

Calonius on kaiketi Suomen kuuluisin lakimies.[1] Caloniuksen mukaan on nimetty Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan päärakennus, Calonia. Matthias Caloniukselle nimetty Caloniuksenkatu on sekä Helsingissä, Töölössä että Porvoossa, Hornhattulassa. Hänen muistoaan vaalii nimikkoseura.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 63. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Magister Matthias Calonius. Åbo Tidningar, 30.12.1859, nro 101, s. 1. Kansalliskirjaston kokoelmissa oleva Caloniuksen muistokirjoitus Viitattu 21.07.2015.
  3. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 43–44. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]