Prokuraattori (Suomi)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prokuraattori oli autonomian ajan Suomessa ylimmästä lainvalvonnasta ja viranomaisten toimien lainmukaisuudesta vastannut virkamies, joka toimi senaatin yhteydessä. Viran nimi muutettiin marraskuussa 1918 oikeuskansleriksi samassa yhteydessä kun senaatin nimeksi tuli valtioneuvosto.

Prokuraattorit ja prokuraattorin apulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokuraattorit

Henkilö Virkakausi
Matthias Calonius 1809–1816
Anders Fabian Orrhjelm 1816
Carl Edvard Gyldenstolpe 1817–1822
Carl Johan Walleen 1822–1854
Carl Wilhelm Trapp 1855–1856
Carl Edvard Gadd 1856–1863
Eugen Theodor von Knorring 1863–1867
Bror Peterson 1867–1870
Frans Richard de la Chapelle 1870–1871
Johan Philip Palmén 1871–1877
Theodor Sederholm (Cederholm) 1877–1882
Robert Montgomery 1882–1886
Karl Gustaf Ehrström 1886
Alexander von Weissenberg 1886–1890
Georg Henrik Calonius 1890–1897
Woldemar Söderhjelm 1897–1900
Eliel Johnsson (Soisalon-Soininen) 1901–1905
Daniel Woldemar Åkerman (vt.) 1905
Valdemar von Hellens (Hirvikanta) 1905
Julius Grotenfelt 1905–1908
Lorenzo Kihlman 1908–1909
Axel Fredrik Charpentier (vt.) 1909–1910
Immi Savonius (vt.) 1910–1911
Aleksei Hosiainov 1911–1913
Konstantin Kasanski 1914–1917
P. E. Svinhufvud 1917–1918

Prokuraattorin apulaiset (vuoteen 1861 prokuraattorin sijaiset)

Henkilö Virkakausi
Robert Henrik Rehbinder 1810–1811
Johan Fredrik Stichaeus 1812–1816
Erik Gustaf Baeckborg 1817–1818
Carl Gerhard Hising 1819–1822
Erik Johan Synnerberg 1822–1844
Georg Adolf Wetterhoff 1846–1854
Victor Furuhjelm 1854–1855
Bror Peterson 1856–1857
Knut Munck 1857–1868
Theodor Sederholm 1869–1873
Henrik Wilhelm Johan Zilliacus 1873–1875
Gustaf Adolf Krogerus 1875–1887
Henrik Gustaf Borenius 1887–1892
Anders Mauritz Hornborg 1892–1901
Lorenzo Kihlman 1906–1908
Samuli Koski 1911–1915
Väinö Kivi 1915–1917
Immi Savonius 1917–1918

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jorma Selovuori & Tuomas Parkkari (toim.): Suomen hallintohistorian tilastoja 2, s. 116–117. Valtion painatuskeskus 1995.
Wikiaineisto