Prokuraattori (Suomi)
| Prokuraattori | |
|---|---|
 Senaatin prokuraattorintoimituskunnan vaakuna.[1] | |
 Prokuraattorin virasto sijaitsi Suomen valtioneuvoston linnassa. | |
| Nimittäjä | Suomen suuriruhtinas |
| Perustettu | 1809 |
| Ensimmäinen | Matthias Calonius |
| Viimeinen | P. E. Svinhufvud |
| Lakkautettu | 1918, jatkui oikuskanslerinvirastona |
Prokuraattori oli autonomian ajan Suomessa ylimmästä lainvalvonnasta ja viranomaisten toimien lainmukaisuudesta vastannut virkamies, joka toimi senaatin yhteydessä. Prokuraattorin ohjesääntö vahvistettiin 12. helmikuuta 1812. Prokuraattori valvoi istuntojen pöytäkirjojen tarkastusta, antoi lausuntoja oikeushallintoa koskevissa kysymyksissä ja toimi ylimpänä syyttäjänä.[3] Viran nimi muutettiin marraskuussa 1918 oikeuskansleriksi samassa yhteydessä, kun senaatin nimeksi tuli valtioneuvosto.[4] Prokuraattorin apulaisesta tuli apulaisoikeuskansleri.
Porvoon valtiopäivillä ylimmäksi lainvalvojaksi valittiin Adolf Tandefelt, joka toimi 22. maaliskuuta – 19. heinäkuuta 1809 virkaa toimittavana lainvalvojana vanhalla Ruotsin vallan aikaisella virkanimellä oikeuskansleri.[5][6] Hänen seuraajakseen valittiin Matthias Calonius, joka jatkoi tehtävää prokuraattorin nimellä.[4]
Prokuraattorit ja prokuraattorin apulaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prokuraattorit
| Henkilö | Virkakausi |
|---|---|
| Matthias Calonius | 1809–1816 |
| Anders Fabian Orrhjelm | 1816 |
| Carl Edvard Gyldenstolpe | 1817–1822 |
| Carl Johan Walleen | 1822–1854 |
| Carl Wilhelm Trapp | 1855–1856 |
| Carl Edvard Gadd | 1856–1863 |
| Eugen Theodor von Knorring | 1863–1867 |
| Bror Peterson | 1867–1870 |
| Frans Richard de la Chapelle | 1870–1871 |
| Johan Philip Palmén | 1871–1877 |
| Theodor Sederholm (Cederholm) | 1877–1882 |
| Robert Montgomery | 1882–1886 |
| Karl Gustaf Ehrström | 1886 |
| Alexander von Weissenberg | 1886–1890 |
| Georg Henrik Calonius | 1890–1897 |
| Woldemar Söderhjelm | 1897–1900 |
| Eliel Johnsson (Soisalon-Soininen) | 1901–1905 |
| Daniel Woldemar Åkerman (vt.) | 1905 |
| Valdemar von Hellens (Hirvikanta) | 1905 |
| Julius Grotenfelt | 1905–1908 |
| Lorenzo Kihlman | 1908–1909 |
| Axel Fredrik Charpentier (vt.) | 1909–1910 |
| Immi Savonius (vt.) | 1910–1911 |
| Aleksei Hozjainov | 1911–1913 |
| Konstantin Kazanski | 1914–1917 |
| P. E. Svinhufvud | 1917–1918 |
Prokuraattorin apulaiset (vuoteen 1861 prokuraattorin sijaiset)
| Henkilö | Virkakausi |
|---|---|
| Robert Henrik Rehbinder | 1810–1811 |
| Johan Fredrik Stichaeus | 1812–1816 |
| Erik Gustaf Baeckborg | 1817–1818 |
| Carl Gerhard Hising | 1819–1822 |
| Erik Johan Synnerberg | 1822–1844 |
| Georg Adolf Wetterhoff | 1846–1854 |
| Victor Furuhjelm | 1854–1855 |
| Bror Peterson | 1856–1857 |
| Knut Munck | 1857–1868 |
| Theodor Sederholm | 1869–1873 |
| Henrik Wilhelm Johan Zilliacus | 1873–1875 |
| Gustaf Adolf Krogerus | 1875–1887 |
| Henrik Gustaf Borenius | 1887–1892 |
| Anders Mauritz Hornborg | 1892–1901 |
| Lorenzo Kihlman | 1906–1908 |
| Samuli Koski | 1911–1915 |
| Väinö Kivi | 1915–1917 |
| Immi Savonius | 1917–1918 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jorma Selovuori & Tuomas Parkkari (toim.): Suomen hallintohistorian tilastoja 2, s. 116–117. Valtion painatuskeskus 1995.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Senaatin prokuraattorintoimituskunnan vaakuna ja sinetit heraldica.narc.fi. Viitattu 4.4.2025.
- ↑ Senaatin prokuraattorintoimituskunnan sinetti heraldica.narc.fi.
- ↑ Zetterberg, Seppo & Pulma, Panu: Autonominen suuriruhtinaskunta, s. 379-380. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
- ↑ a b Oikeuskanslerin historia oikeuskansleri.fi. ”Vuonna 1809 Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Tuolloin Suomen oikeusjärjestys perustui edelleen Ruotsin ajan perustuslakeihin ja muuhun lainsäädäntöön. Oikeuskanslerin tehtävät annettiin prokuraattorille, joka avusti kenraalikuvernööriä valvomaan lakien noudattamista.”
- ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 167 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.4.2025.
- ↑ 27.3.1909 Kaikuja Kajaanista no 35, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 3.4.2025.