Carl Edvard Gyldenstolpe
| Carl Edvard Gyldenstolpe | |
|---|---|
 Carl Edvard Gyldenstolpe. |
|
| Prokuraattori | |
|
1817–1822
|
|
| Edeltäjä | Anders Fabian Orrhjelm |
| Seuraaja | Carl Johan Walleen |
| Senaatin oikeusosaston jäsen | |
|
1809– ja varapuheenjohtaja 1822–1831
|
|
Valtiopäivämies  |
|
|
Aatelisäädyn edustaja Porvoon valtiopäivillä 22. maaliskuuta – 19.heinäkuuta 1809.
|
|
| Hovioikeudenneuvos | |
|
1809
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1770 Naantalin maalaiskunta |
| Kuollut | 11. huhtikuuta 1831 (60) Helsinki |
| Arvonimi | todellinen valtioneuvos (1816), salaneuvos (1822), korotettu vapaaherran arvoon (1827) |
| Vanhemmat | Daniel Ferdinand Gyldenstolpe, Margareta Eleonora Ross |
| Tiedot | |
| Suhteita | naimaton, lapseton |
| Valiokunnat | Porvoon vältiopäivien raha-asiain valiokunnan jäsen 30.3.–19.7.1809 |
Carl Edvard Gyldenstolpe (7. elokuuta 1770 Naantalin maalaiskunta – 11. huhtikuuta 1831 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi, joka valittiin Porvoon valtiopäiväedustajaksi ja valtiopäivien raha-asiainvaliokunnan, sekä konseljikomitean jäseneksi, joka toimi Suomen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana, sekä senaatin prokuraattorina. [2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun akatemiassa suorittamiensa opintojen (1786–1788) jälkeen hän pääsi Turun hovioikeuteen auskultantiksi. Toimittuaan hovioikeudessa useissa eri viroissa hänet nimitettiin 1798 asessoriksi ja hovioikeudenneuvokseksi 1809.[1] Suomen tultua osaksi Venäjän keisarikuntaa Gyldenstolpe osallistui aatelissäädyn edustajana Porvoon valtiopäiville 1809. Valtiopäivillä hänet valittiin hallituskonseljin oikeusosaston jäseneksi.[3] Hän oli niitä aatelisia, jotka valitsivat jäseniä Suomen lähetystöön elokuussa 1808. Hän laati lähetystön ohjesäännön niin ettei se voinut toimia valtiopäivien valtuuksin. Gyldenstolpe oli Porvoon valtiopäivien merkittävimpiä jäseniä. Hän kuului hallituskonseljia suunnitelleeseen komiteaan.[4] Valtioneuvoksen arvon hän sai 1812 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1816. Gyldenstolpe määrättiin koskenperkaus- ja kanavoimistöiden johtokunnan jäseneksi 1816–1817.[1]
Päteväksi lakimieheksi tiedetty Gyldenstolpe nimitettiin 1817 A. F. Orrhjelm seuraajaksi senaatin prokuraattorin virkaan. Vuonna 1822 sekä senaatin talousosasto että oikeusosasto saivat varapuheenjohtajan virat. Gyldenstolpe nimitettiin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi ja Carl Johan Walleenista tuli prokuraattori. Vuonna 1822 Gyldenstolpe sai salaneuvoksen arvon ja 1827 hänet korotettiin vapaaherraksi. Hänelle myönnettiin virkaero terveydellisten syiden vuoksi vuoden 1831 lokakuun alusta lukien, mutta hän kuoli ennen eläkepäivien alkamista huhtikuussa 1831.[3] Gyldenstolpe oli naimaton.[1]
Henkilögalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]![Gyldenstolpe- suvun vapaaherrallinen vaakuna.[5][6]](/wiki/Tiedosto:Gyldenstolpe_-_Grevlig_-_Nr._35.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Matti Mali (toimittanut): Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 91–92.
- ↑ Carl Edvard Gyldenstolpe akatemiasampo.fi. Viitattu 26.6.2025.
- ↑ a b Kristiina Kalleinen: Gyldenstolpe, Carl Edvard teoksessa Suomen kansallisbiografia, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004, ISBN 951-746-441-X, osa 3, sivut 376–377.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 213
- ↑ Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 26.6.2025.
- ↑ Gyldenstolpe heraldica.narc.fi.
|
Edeltäjä: Anders Fabian Orrhjelm |
Prokuraattori 1817–1822 |
Seuraaja: Carl Johan Walleen |
| Varapuheenjohtajat |
|  |
|---|---|---|
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
