Felix Saarikoski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Felix Florentin Saarikoski (vuoteen 1906 Serenius) (21. kesäkuuta 1857 Kuopio4. heinäkuuta 1920) oli suomalainen senaattori ja asianajaja.

Saarikoski valmistui ylioppilaaksi 1878, opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui varatuomariksi 1892. Sen jälkeen hän toimi Tampereen maistraatin ja raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä 1891–1903, jona aikana edusti säätyvaltiopäivillä Tampereen kaupunkia porvarissäädyssä 1897.

Saarikoski valittiin Turun hovioikeuteen 1903, vapautettiin sortokauden päättyessä venäläismielisyytensä vuoksi maaliskuussa 1907, mutta palasi assessorin tehtävään uudelleen heinäkuussa 1908. Saarikoski myötäili kenraalikuvernööri A. F. Seynin johtamaa venäläistämispolitiikkaa, minkä vuoksi hänet nimitettiin senaattoriksi 21. tammikuuta 1910 oikeustoimituskunnan päälliköksi Markovin senaattiin ja edelleen 24. tammikuuta 1913 senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi aina tsaarivallan kukistumiseen asti 3. huhtikuuta 1917. Tunnustuksena palveluksistaan keisarikunnalle ja keisarille Saarikoski sai 1916 todellisen valtioneuvoksen arvon.

Suomen itsenäistyttyä Saarikoski toimi yksityisenä asianajajana Helsingissä kuolemaansa asti.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
  • Kristiina Kalleinen: Saarikoski, Felix (1857–1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.