Johan Philip Palmén

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Philip Palmén, Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1892.

Johan Philip (J. Ph.) Palmén (31. lokakuuta 1811 Pori30. kesäkuuta 1896 Espoo) oli suomalainen vapaaherra, lainopin professori ja korkea virkamies, joka toimi muun muassa prokuraattorina 1871–1877 ja senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana 1877–1896. Hän loi pitkän uran merkittävissä asemissa yliopiston hallinnossa ja Suomen oikeuslaitoksessa vaikuttaen Suomen autonomisesta asemasta vallineisiin käsityksiin.[1]

Palménin isä Henrik Johan Palmén oli päätullijohtokunnan kamreeri, joka joutui kavalluksesta kahdeksi vuodeksi vankilaan. J. Ph. Palmén kävi saksankielistä koulua Tallinnassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun katedraalikoulusta vuonna 1827. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1831 ja maisteriksi 1832, molempain oikeuksien kandidaatiksi 1836, varatuomariksi 1837, lisensiaatiksi 1839 ja lopulta väitteli tohtoriksi 1840. Samana vuonna hänet nimitettiin yliopistolle virkaatekeväksi venäläisen ja roomalaisen oikeuden professoriksi, ja varsinaisen viran hän sai 1844. Palmén jatkoi vuoteen 1867 asti vaihtuvissa oikeustieteellisissä professorinviroissa. Vuosina 1849–1866 hän oli yliopiston rahastonhoitaja. Toimittuaan vuoden yliopiston vararehtorina Palmén nimitettiin 1867 senaatin oikeusosastoon, josta hän 1868 vaihtoi talousosastoon kirkollistoimikunnan päälliköksi. Vuosina 1871–1877 hän oli Suomen prokuraattori ja sen jälkeen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja aina 84-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Vuodesta 1873 alkaen Palmén oli myös kuolemaansa saakka yliopiston sijaiskansleri, missä virassa hän oli ensimmäinen siviili.[1]

Palmén pyrki edistämään Suomalaisten valtiotietoisuutta, ja julkaisi vuonna 1861 Suomen "perustuslakeja" esittelevän teoksen Storfurstendömet Finlands grundlagar jämte till dem hörande statshandlingar, joka suuren suosionsa ansiosta suomennettiin pian. Hänet nimitettiin jäseneksi useisiin suuriruhtinaskunnan hallinnon uudistamista pohtineisiin komiteoihin, joissa hän konservatiivina yleensä kannatti korkeintaan maltillisia ja hitaita uudistuksia. Senaatin oikeusosaston erottamista itsenäiseksi korkeimmaksi oikeudeksi hän professorina alkuun puolsi, mutta kääntyi vastustamaan sitä 1860-luvun lopulla tultuaan itse nimitetyksi senaattiin.[1]

Palmén sai valtioneuvoksen arvonimen 1866, hänet aateloitiin 1875 ja korotettiin vapaaherraksi 1883, jolloin sai alkunsa Palménin aatelissuku. Palmén osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1877–1878.[1]

J. Ph. Palménin lapsia olivat yhteiskunnallinen vaikuttaja Fanny Palmén, eläintieteilijä J. A. Palmén, historiantutkija ja poliitikko E. G. Palmén sekä Forssa-yhtiön pääjohtaja K. E. Palmén.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Lotta Saastamoinen: Palmén, Johan Philip Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.