Olga Forstén

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olga Forstén sisarenpoikansa kanssa pietarilaisessa kuvaamossa.

Olga Forstén (o.s. Lönnroth; 18581918) oli suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kuoronjohtaja. Suurta siviilirohkeutta osoittaen hän järjesti 1899 Pietarissa miehensä johtaman Nevan sähköteknisen tehtaan tiloihin majoituksen 110:lle suuren adressin tuoneelle miehelle.[1] Adressi oli osoitettu tsaari Nikolai II:lle vastalauseena helmikuun manifestiin sorto- ja venäläistämispyrkimyksistä, ja adressin nimienkeruu sekä lähetystön Pietarin-matka oli tehty salaa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovilta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olga Forstén syntyi kansallisesti heränneessä Orimattilan pappilassa. Hänen isänsä, talonpojan poika Johan Didrik Lönnroth [2] oli Mäntsälän kappalaisen viran ohella aktiivinen vaikuttaja kunnan muissakin asioissa, muun muassa hän toimi kunnallislautakunnan eli kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1870-1875 sekä oli 1871 Säästöpankin perustajajäsen Mäntsälässä.[3]. Äiti Henriette Charlotta Margareta Elisabet Stjernvall oli Linnaisten kartanon omistajan Hans Henrik Stjernvallin tytär, kenraali Knut Stjernvallin sisar ja Aurora Karamzinin sukulainen.[4]. Yhteisten asioiden hoitamiseen Forstén oli näin saanut jo lapsuudenkodistaan esimerkin ja syntymälahjakseen tukun suhteita maan johtaviin virkamiehiin.

Varkauden valistusseuran 10-vuotiskokouksessa 1887 Olga Forstén valittiin seuran puheenjohtajaksi ja kuoronjohtajaksi.[5] Hänen aviomiehensä insinööri Torsten Forstén perusti 1888 yhdessä insinööri Krankin kanssa Joroisiin konepajan, jonka nimeksi muodostui Tehtaat Lehtoniemi&Taipale Fabriker. Tehtaalla rakennettiin noin 360 höyrykattilaa ja 205 erilaista höyrylaivaa.[6]. Torsten Forstén myi 1892 osuutensa yhtiökumppanilleen, mutta Olgan työväestölle tekemät parannukset jäivät voimaan. Tehtaalla toimi kirjasto ja sairaskassa, lisäksi Olga Forstén johti tehtaan soittokuntaa, kuoroa ja näytelmäkerhoa. Tämä työ ei jäänyt aikalaisilta huomaamatta, ja Minna Canth, joka ei tuntenut kykenevänsä rakastamaan yhtä aikaa sorrettuja ja sortajia, ihmetteli tehtaan soittokuntaa: "Ennen häntä (O.Forstén) oli jyrkkä jako herrskapin ja työväen välillä. Hän on perustanut lauluseuran, sekaköörin, johon kuuluu parhaastaan työväkeä, mutta myös monta herrasnaista ja herraa".[7]. Kyseisistä herroista mainittakoon kuoronjohtajan aviomies Torsten.

Joroisissa Olga Forstén toimi kansanopiston aktiivina, vaivaistalon hyväksi sekä lastenkodin perustajana ja johtokunnan jäsenenä. Hänen kunnanvaltuustolleen tekemänsä aloitteen pohjalta rakennettiin Huutokosken kansakoulu. Asioita hoidettiin joutuisasti, ja koulu tuli valtionavun piiriin jo perustamisvuotenaan.[8]. Olga Forsténin omistautumista raittiusaatteelle kuvaa hyvin se, että Forstén joutui oikeuteen käytyään Taipaleen kanavalla käsiksi salakauppiaan viinatynnyriin.[9] Varkauteen Forstén perusti "neulomotehtaan, josta köyhät vaimot saivat työtä" ja Joroisissa Forstén "jatkoi kutomoteollisuutta, jonka ohessa hän perusti nikkelöimistehtaan, jossa 10 vaimoa sai työtä".[10]. Kyseessä oli sellaisesta sivistystoiminnasta, jonka aatteellinen perusta oli "monien naisten omakohtainen ja -aloitteinen vastaus ajan ihanteisiin".[11] Olga Forsténin teknistä lahjakkuutta todistaa hänen 1891 saamansa patenttioikeus metrimuutoskoneelle. Tästä Keski-Suomi uutisoi osuvasti: "Nainen tehnyt keksinnön." [12]

Asuessaan Pietarissa Olga Forstén otti innolla osaa kaupungin suomalaisten sivistys- ja raittiustoimistaan. Hänen johtamansa Alku-raittiusseuran laulu- ja soittokunta pyrki kokoamaan miljoonakaupungin suomalaiset yhteen, jotta "kansalaisemme eivät kadottaisi kansallistuntonsa ja sortuisi suurkaupungin hylkyjoukon riveihin".[13]. Kuoro vieraili 1895 Lahdessa, jolloin siinä mainittiin laulavan 17 miestä ja 23 naista. [14] Helsingin soitto- ja laulujuhlilla kuoro sai 2. palkinnon sekakuorojen sarjassa. [15]. Samassa juhlassa Olga Forstén esiintyi myös pietarilaisen Suutarien Mieskuoron johtajana[16]. Suutarikuoro sai 3. palkinnon mieskuorojen sarjassa[17].

Olga Forsténin veljenpoikia olivat tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja Arvo Lönnroth ja Helsingin yliopiston rehtori Erik Lönnroth. Samoin kuin Olga Forstén, hänen identtinen kaksoissisarensa Alma johti kuoroja, järjesti näytelmäkerhoja ja saarnasi raittiusaatteesta. Kaksoissisarten elämän samankaltaisuus toteutui myös avioliittojen tasolla: Alman mies Lennart Forstén oli Olgan miehen Torstenin veli, kumpikin runoilijaeversti Torsten Wilhelm Forsténin poikia. Lisäksi veljessarjaan kuului professori Georg August Forstén. Olga Forsténin sisarpuoli oli naimisissa Forsténin veljesten sedän taidemaalari-runoilija Lennart Forsténin kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Päiviö Tommila: Suuri adressi, Juva 1999
  2. Aksel Bergholm: Sukukirja I, s.466
  3. Mäntsälän historia II, 1993
  4. Gustaf Elgenstierna: Svenska adelns ättartavlor, 1925-1936
  5. Tapio nr 81, 12.10.1887, sanomalehti
  6. N. Karl Grotenfelt: Joroinen I, Varkaus 1931
  7. Helle Kannila (toim.):Minna Canthin kirjeet, Vammala 1973
  8. N. Karl Grotenfelt ja Aleksi Teittinen: Joroinen II, Mikkeli 1936
  9. Aamunairut, Raittiuden ystävien äänenkannattaja, no 20, 1895
  10. Suomen naisyhdistys: Biografisia tietoja Suomen naisista eri työaloilta, Helsinki 1896
  11. Anna Kortelainen: Varhaiset johtotähdet -Suomen ensimmäisiä johtajanaisia. EVA. Helsinki 2007
  12. Keski-Suomi nro 135, 19.11.1891
  13. Lukutupa no 3, Helsinki 1903
  14. Aftonposten nr 50, 30.5.1895
  15. Aamulehti nro 141, 21.6.1900
  16. Aamulehti nro 143, 23.6.1900
  17. Hämäläinen nro 50, 23.6.1900