Siirry sisältöön

Hans Henrik Stjernvall

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Hans Henrik Stjernvall
Porvoon vältiopäivien siviili- ja talousvaliokunnan jäsen
30.3.–19.7.1809
Porvoon valtiopäivämies Suomi
Aateliston edustaja 22.3.–19.7.1809
Henkilötiedot
Syntynyt9. elokuuta 1769
Pälkäne
Kuollut4. huhtikuuta 1820
Mäntsälä
Arvonimiaateli (ritari)

Hans Henrik Stjernvall (9. elokuuta 1769 Pälkäne – 4. huhtikuuta 1820 Mäntsälä) tuli Linnaisten kartanon omistajaksi aikanaan avioliiton kautta. Mäntsälässä hän vaikutti monella teollisuuden alalla,[1] muun muassa perustamalla mailleen verkatehtaan ja olemalla osakkaana Sälinkään lasitehtaassa. Porvoon valtiopäivillä 1809 Stjernvall oli tärkeimpiin kuuluneen Siviili- ja talousvaliokunnan jäsen.

Stjernvallin perhetausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Henrik Stjernvallin vanhemmat olivat everstiluutnantti Erik Johan Stjernvall (1724–1777) ja hänen Pommerin sodan aikana Stralsundissa vihitty vaimonsa Catharina Nonneman, Stralsundin raatikellarimestarin ja viinikauppiaan tytär.[2]

Stjernvallien aatelissuku oli muuttanut Ruotsista Suomeen Hans Henrikin isoisän Erikin tultua 1704 ensin opiskelemaan Turun yliopistoon. Naituaan 1711 varakkaan Naantalin pormestarin Jakob Hirvon Brita-tyttären sekä saatuaan 1727 paikan Turun hovioikeudessa perhe jäi pysyvästi Suomeen. [3]Lapsia oli kuitenkin paljon, eikä perintöä enää kolmannessa polvessa riittänyt kaikille: käytännössä Hans Henrik oli tyhjätasku tavatessaan ylijahtimestari Ekbladin ainoan tyttären ja perijän Anna Lovisa Ekbladin. Anna Lovisa oli saanut aikanaan harvinaisen vapaan kasvatuksen, johon kuului muun muassa lupa valita itse oma puolisonsa. Ekblad ja Stjernvall avioituivat 1792, ja näin Linnaisten kartano sai Stjernvallista uuden 23-vuotiaan isännän.

Isoisän Erik Stjernvallin äiti Magdalena Rudbeckia oli Västeråsin piispan Johannes Rudbeckiuksen tytär.[4]


Teollista toimintaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasitehdas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1807 Stjernvall myi Sälingin kosken Henrik Johan Sohlbergille. Miehet anoivat 1814 yhdessä perustamislupaa Sälinkään lasitehtaan perustamiselle. Anomuksen mukaan ikkunalasista oli pulaa ja sitä oli jouduttu tuomaan Mäntsälään Viipurista ja Tallinnasta saakka. Innostus tehdashanketta kohtaan näyttää olleen suuri, sillä Sohlberg ja Stjernvall käynnistivät rakennustyöt samanaikaisesti lupahakemuksen kanssa. Ennen vuoden loppua kaksi suomalaissyntyistä lasinpuhaltajaa aloitti työt. Ennakkoluulotonta laajentumishalua kuvaa hyvin se, että jo parin vuoden kuluttua suomalaisten tilalle otettiin böömiläisiä lasinpuhaltajia. Toukokuussa 1816 senaatti myönsi perustamisluvan tehtaalle, jonka tuotanto oli jo täydessä käynnissä. Perustajat antoivat tehtaalle nimen Enigheten (yksimielisyys), mikä varsinkin tehtaan myöhemmässä vaiheessa 1830-luvulla oli varsin vähän omistajien suhteita kuvaava nimi.[5]

Lasitehdas vaati kalliita investointeja ja tuli lopulta omistajilleen niin kalliiksi, että he ryhtyivät jo 1817 etsimään tehtaalleen ostajaa. Samoihin aikoihin he panivat vireille suuren lainahakemuksen, ja vaikka laina myönnettiinkin, jatkoi erityisesti Stjernvall myyntitunnustelujaan aina kuolemaansa 1820 saakka. Tällöin hänen toisesta vaimostaan Frederikasta tuli tehtaan toinen omistaja.[6]

1822 tehtaan myynti onnistui, kun Johan Magnus Gottskalk osti sen. Alun perin Gottskalk osti tehtaan pojilleen Andersille ja Magnukselle, mutta hoitikin tehdasta itse vuoteen 1826 saakka, jolloin luovutti sen pojilleen. Silti puolet tehtaasta ja siihen kiinnitetyistä varoista pysyi vanhan Gottskalkin hallussa. Tämä järjestely johti siihen, että kun Gottskalk pian kuoli, hänen kuolinpesänsä joutui vararikkoon ja osuus Sälinkään tehtaasta tuli pakkohuutokaupattavaksi.[7]

Lasitehtaan omistuksesta jo kertaalleen luopunut leskirouva Stjernvall oli konkurssiin menneen tehdasosan päävelkoja, ja toisessa 1830 järjestetyssä pakkohuutokaupassa hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta turvata saataviaan kuin huutaa myytävä osuus itselleen. Kauppasumma oli 1530 ruplaa.

Lasitehtaan toiminta pääsi näin jatkumaan, mutta Anders ja Magnus Gottskalk pyrkivät pitämään rouva Stjernvallin täysin syrjässä tehtaan asioista ja yrittivät jopa saattaa konkurssihuutokaupan laittomaksi. Stjernvall sai kuitenkin 1834 toisella yrittämällään tehdasosuuden privilegion itselleen. Tämän jälkeen alkoi yhteisymmärrys omistajien välillä jälleen toimia ja rouva Stjernvall alkoi saada osuuttaan voitoista. 1838 Gottskalkit ostivat Stjernvallien osuuden tehtaasta.[8]

Verkatehdas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1815 Hans Henrik Stjernvall anoi senaatilta lupaa perustaa kartanonsa maille verkatehtaan. Anomuksessa hän pyysi tehtaalleen samanlaisia toimintaedellytyksiä kuin muilla Suomen tehtailla on, ja lupasi puolestaan tuottaa ostettavaksi kaiken väristä verkaa entistä selvästi halvempaan hintaan. Senaatti myönsi luvan 14.5.1815.[9]

Syyt tehtaan perustamiseen jäävät arvailujen varaan. Ilmeisesti Stjernvallin kiinnostus teollista yrittämistä kohtaan ja toisaalta menneisyys upseerina saivat hänet aloittamaan hankkeen. Sotalaitos oli suuri veran ostaja. Mäntsälän kirkon arkistoissa on mainintoja tehtaan työläisistä, mutta itse tuotannon määrä on jäänyt hämäräksi Stjernvallin kuoltua hänen leskensä Fredrika vuokrasi tehtaan ruotsalaiselle F.W.Bengdsdorffille 300 hopearuplalla vuodessa. Tehdas oli ilmeisen elinvoimainen, sillä sen toiminta jatkui aina 1850-luvulle saakka.[10]

Stjernvall valtiopäivämiehenä ja muu poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon valtiopäivillä Mäntsälää edusti neljä aatelismiestä. Näistä näkyvimpiä olivat varamaaherra Carl Adolph Möllersvärd ja Hans Henrik Stjernvall.[11]

Vasta kun keisari oli lähtenyt juhlallisen alun jälkeen, alkoi varsinainen valtiopäivätyöskentely. Stjernvall oli aatelissäädyn valitsijamies sekä siviili- ja talousvaliokunnan jäsen.

Mäntsälän edustajat olivat kuin eri puusta veistetyt. 65-vuotias Möllersvärd edusti valtiopäiväkeskusteluissa yleensä varovaista ja lain muotoseikkoihin pidättyvää linjaa, kun taas 40-vuotias Stjernvall kuului yhdessä A. J.Jägerhornin, J. Tandefeltin ja A. Armfeltin kanssa radikaaliin vähemmistöön, joka katsoi uudistusten ajan koittaneeksi ja halusi laajentaa valtiopäivien erityisoikeutta ja päätäntävaltaa.[12]

Stjernvall esitti valtiopäivillä aatelissäädyn käsiteltäväksi kaikkiaan neljä muistiota. Ne koskivat paloavun järjestämistä, opettajien ja piirilääkäreiden palkkausta sekä sairaaloiden lisäämistä ja parantamista, venäläisen setelirahan käyttöä maksujen kannossa sekä venäläisen setelirahan pysyvää kurssia. Koulutusasiassa Stjernvall esitti alkeiskoulun perustamista Suomen jokaiseen kuntaan.[13]Aatelissäädyn varovainen enemmistö kieltäytyi kaikissa tapauksissa hyväksymästä hänen ehdotuksiaan.[14]

Vuoden 1807 pitäjäkokouksessa ehdotettiin Mäntsälän oman käräjäpiirin perustamista, jolla olisi korvattu vanha oikeudellisesti epäyhtenäinen hallintopitäjäjako. Kokouksessa Stjernvallin lisäksi vain talollinen Juho Hämäläinen kannatti ajatusta vedoten mm pitkiin käräjämatkoihin. Muut paikalla olleet vastustivat esitystä, koska muutos olisi edellyttänyt oman käräjätuvassa rakentamista tai vuokraamista. [15] Ehdotus oli kuitenkin järkevä, sillä samana vuonna pidetyt syyskäräjät pidettiin Porvoossa saakka. Uudistus astui voimaan vuonna 1874.[16]

Perhesuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen puoliso 1792 Anna Lovisa Ekblad (1769–1808), ylijahtimestari Lars Ekbladin tytär.[17] Lapset:

  • Henrik Gustav (1794–1831), majuri
  • Carl Fredrik (1796–1796)
  • Carlolina Fredrika (1799–1850)
  • Erik Vilhelm (1802–)
  • Claes Alfred (1803–1869), kenraalimajuri
  • Lars Peter Johan (1807–1847), insinööri, jonka poika Karl Julius oli Julius Stjernvallin isä

Puoliso 2 1811 Fredrika Wilhelmina Charpentier (1782–1859), majuri Robert Gustaf Charpentierin ja Margareta Blomcreutzin tytär.[18] Lapset:[19]

  • Carl Fredrik (1813–1904), kenraali
  • Adolf Albrekt (1815–1816)
  • Henriette Charlotte Margareta Elisabet (1816–1884), 1. puoliso: Kruununvouti Fredrik Adolf Stjernvall. Heidän lapsensa oli Alfonsine Stjernvall, runoilija ja taidemaalari Lennart Forsténin vaimo. 2. puoliso: Orimattilan kappalainen Didrik Lönnroth. Heidän lapsiaan olivat sotarovasti Alfons Lönnroth sekä identtiset kaksoset Olga Forstén, o.s. Lönnroth sekä Alma Forstén, o.s. Lönnroth. Heistä kumpikin oli naimisissa em. runoilija ja taidemaalari Lennart Forsténin veljenpojan kanssa.
  • Gustava Antoinetta Lovisa (1818–1898)
  • Knut Adolf Ludvig (1819–1899)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Autio, Veli-Matti: Suomen kansallisbiografia 9. Jyväskylä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5
  • Elgenstierna, Gustaf: Svenska adelns ättartavlor VII. Stockholm: Kungl. boktryckeriet P.A.Norstedt&söner, 1932.
  • Elgenstierna, Gustaf: Svenska adelns ättartavlor VIII. Stockholm: Kungl. boktryckeriet P.A.Norstedt&söner, 1934.
  • Hämäläinen Soini (toim.): Mäntsälän historia I. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 1991. ISBN 951-95883-1-0
  • Hämäläinen Soini (toim.): Mäntsälän historia I. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy, 1993. ISBN 951-95883-2-9
  • Pohjolan-Pirhonen, Helge: Kansakunnan historia 3, kansakunta löytää itsensä 1808—1855. Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05774-6


  1. ↑ Autio, s. 325
  2. ↑ Elgenstierna 1932, s. 700
  3. ↑ Elgenstierna 1932, s. 699
  4. ↑ Elgenstierna 1934, s. 674
  5. ↑ Hämäläinen 1993, s. 193
  6. ↑ Hämäläinen 1993, s. 194
  7. ↑ Hämäläinen 1993, s. 196
  8. ↑ Hämäläinen 1993, s. 197
  9. ↑ Hämäläinen 1993, s. 201
  10. ↑ Hämäläinen 1993, s. 202
  11. ↑ Hämäläinen 1993, s. 540
  12. ↑ Hämäläinen 1993, s. 541
  13. ↑ Pohjolan-Pihonen, s. 182
  14. ↑ Pohjolan-Pihonen, s. 183
  15. ↑ Hämäläinen 1991, s. 349
  16. ↑ Hämläinen 1991, s. 350
  17. ↑ Hämäläinen 1991, s 472
  18. ↑ Elgenstierna 1932, s. 703
  19. ↑ Elgenstierna 1932, s. 704
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hans_Henrik_Stjernvall&oldid=23560585”