Yrjö Liipola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Liipola
Yrjö Liipola vuonna 1945
Yrjö Liipola vuonna 1945
Henkilötiedot
Syntynyt22. elokuuta 1881
Koski Tl
Kuollut26. maaliskuuta 1971 (89 vuotta)
Koski Tl
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveisto

Uuno Yrjö Gabriel Liipola[1] (22. elokuuta 1881 Koski Tl26. maaliskuuta 1971 Koski Tl) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan etenkin lukuisten monumenttiveistosten tekijänä.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liipolan vanhemmat olivat maanviljelijä Henrik Gabriel Ali-Liipola ja Wilhelmiina Tilkanen. Maanviljelysneuvos Selim Liipola oli hänen veljensä.[3]

Yrjö Liipola opiskeli kuvanveistoa Turun piirustuskoulussa ja Firenzen taideakatemiassa sekä Berliinissä ja Pariisissa. Hän muutti Suomesta Unkariin osallistuttuaan kutsuntojen vastaiseen toimintaan kotikunnassaan Koskella. Suomeen Liipola palasi vuonna 1934.[2][4]

Taiteilijan uransa ohella Yrjö Liipola toimi Suomen konsulina Unkarissa ja Unkarin konsulina Suomessa. Hän myös käänsi unkarilaista kirjallisuutta suomeksi. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1952. Vuonna 1956 Liipola lahjoitti taidekokoelmansa entiselle kotikunnalleen Koskelle Tl, missä kokoelma on esillä sitä varten perustetussa Yrjö Liipolan taidemuseossa[5].

Liipolan kunniaksi on nimetty tie, Yrjö Liipolan tie, Kauniaisissa.[6] Kesällä 2009 Budapestin Vörösmarty-aukiolla paljastettiin Liipolan muistolaatta.[4]

Töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö Liipolan taidemuseo Koskella.

Yrjö Liipolan tunnettuja teoksia ovat muiden muassa seuraavat:[5]

Lisäksi Liipola on tehnyt mm. Halikon (1921), Kauniaisten (1941), Kosken Tl (1947), Loimaan (1948), Lapuan, Liedon (1949), Perniön (1942), Rajamäen ja Turun (1923) sankaripatsaat.[5]

Liipolan suunnittelema rintakuva silloisesta pankinjohtaja Kyösti Kalliosta oli esillä Helsingin taidehallin avajaisnäyttelyssä vuonna 1928. Teos on Liipolan Unkarin kaudelta.[12]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurinkoista Unkaria. WSOY 1934
  • Vaellusvuosiltani : Muistelmia 1. WSOY 1956, näköispainos Yrjö Liipolan museosäätiö 2001

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kálmán Mikszáth : Vanha heittiö. Otava 1922
  • Géza Gárdonyi : Egerin tähdet : Gergely Bornemisszan elämä ; osat 1-2. WSOY 1926-1927
  • Zsigmond Móricz : Pysy hyvänä kuolemaan asti : nuorisoromaani ; unkarinkielestä suom. Yrjö Liipola. Otava 1927
  • Rodion Markovits : Siperian varuskunta : muistelmaromaani ; unkarinkielestä suom. Yrjö Liipola. WSOY 1930

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ISNI 0000000078945259 Liipola (1881–) International Standard Name Identifier. London: ISNI International Agency (ISNI-IA) LIMITED. Viitattu 4.2.2018.
  2. a b Yrjö Liipola 50-vuotias, Aamulehti, 22.08.1931, nro 225, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Selim Liipola Biografiasampo. Viitattu 30.4.2022.
  4. a b Kuvanveistäjä Yrjö Liipolalle muistolaatta Budapestiin. Turun Sanomat, 16.7.2009, s. 12.
  5. a b c Tunnettuja teoksia Yrjö Liipolan taidemuseo. Kosken Tl kunta. Viitattu 27.8.2018.
  6. Espoon kaupunki: Kauniaisten karttapalvelu 9.2.2011. Kauniaisten kaupunki. Viitattu 9.2.2010.
  7. Peeping Hungarian National Gallery. Viitattu 13.8.2022. (englanniksi)
  8. Leselkedő Magyar Nemzeti Galéria. Viitattu 13.8.2022. (unkariksi)
  9. Julkisia veistoksia Loimaan taidemuseo. Viitattu 26.8.2017.
  10. Vapaudenpatsas www.joensuuntaidemuseo.fi. Viitattu 13.8.2022.
  11. http://www.kajaani.fi/Kaupunkitieto2/Nahtavyydet/Pietari-Brahen-patsas/# (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Tuomisto, Aira: ”Yrjö Liipola Kuvanveistäjänä”, Keihästyttö ja metsänpoika: kuvanveistäjä Yrjö Liipolan taide Unkarin kaudella 1904-1934, s. 102. Espoo: Fenix-Kustannus Oy, 2011. ISBN 978-951-862-209-6 Viitattu = 23.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]