Loimijoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loimijoki
Loimijokea Forssassa.
Loimijokea Forssassa.
Maat Suomi
Maakunnat Satakunta, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme
Kunnat Huittinen, Loimaa, Ypäjä, Jokioinen, Forssa, Tammela
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Loimijoen valuma-alue (35.9)
Pinta-ala 3 138,36 km² [1]
Pääuoman pituus yli 160 km [a]
Pääuoman osuudet Loimijoki ←PyhäjärviKuivajärviMyllyjokiTeuronjoki ←Kyläsillanjoki
Yhtyy Kokemäenjoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Pyhäjärvi, Tammela
  61.2152°N, 22.6313°E
Laskupaikka Lauha, Huittinen
  61.4399°N, 22.6199°E
Esteet 6 patoa
Sivu-uomat Punkalaitumenjoki, Kourajoki, Niinijoki, Kojonjoki, Jänhijoki
Taajamat Lauttakylä, Vampula, Alastaro, Loimaa, Ypäjä, Jokioinen, Forssa
Mittaustietoja
Pituus 114 km [1]
Keskileveys 15 – 20 m [2]
Lähdekorkeus 96,5 m [3]
Laskukorkeus 42,8 m [4]
Korkeusero 53,7 m
Kaltevuus 0,47 m/km
Keskiylivirtaama 50 m³/s (MHQ) [2]
Keskivirtaama 26 m³/s (MQ) [2]
Keskialivirtaama 5 m³/s (MNQ) [2]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Loimijoki reunustaa Vampulan kylänraittia.
Loimijokea Loimaan Kauhanojalla.
Loimijokea Huittisten keskustan kohdalla.

Loimijoki on Kokemäenjoen suurin sivujoki, joka alkaa Tammelan Pyhäjärvestä ja yhtyy Kokemäenjokeen Huittisissa. Loimijoen alku- ja loppupisteiden välinen korkeusero on noin 54 metriä, joka jakaantuu useaan padottuun koskeen muun muassa Forssassa, Jokioisissa ja Loimaalla.

Kosket ja voimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa Loimijoen koskista on sähköntuotannossa, osa tuotantokohteista on hylätty kannattamattomina.

Forssassa on kaksi patoa. Kuhalankosken voimalaitos poistui käytöstä 1970-luvulla. Putouskorkeus oli niin pieni, että laitoksen pyörittäminen ei aikaudella ollut kannattavaa. Itse pato toimii joen alkulähteen, Tammelan Pyhäjärven korkeudensäätöpatona. Kuhalankosken voimalaitos yhdistettiin sähköverkkoon 35 vuoden tauon jälkeen alkuvuodesta 2010. Voimalaitos toimii alkuperäisellä koneistollaan, joten sen sähköteho jää parhaimmillaankin noin 200 kilowatin suuruusluokkaan. Voimalaitoksen toiminnoista huolehtii yksityinen kommandiittiyhtiö, mutta kiinteistö on kaupungin omistuksessa.[5] [6]

Vieremänkoskessa sijaitsi aikanaan osuuskaupan mylly. Pato on muokattu "keinokoskeksi". Toiminnassa ollessaan mylly otti käyttövoiman sellaisenaan joen virtaamasta, eli sähköä pato ei koskaan tuottanut. Vanha myllyrakennus on edelleen pystyssä, mutta pahoin ränsistyneenä. Vuoden 2012 lopulla ilmoitettiin, että rakennus on myyty ja uusi omistaja aikoo rakentaa sinne nykyaikaisen pienvesivoimalaitoksen. Valmistuessaan Vieremänkoski tuottaisi noin 200 kilowattia.[7] Projekti ei kuitenkaan ole edennyt.

Jokioisten voimalaitos on modernisoitu, ja se on sähköntuotannossa. Laitos on nykyisin Koskienergia Oy:n omistuksessa.

Alastarolaisella Sallila Energialla on Loimijoessa kaksi voimalaitosta: Sallilan voimalaitos Vampulassa Huittisissa ja Vuolteen voimalaitos Alastarolla Loimaalla.[8]

Vesikoskessa Loimaalla on toiminut Vesikosken sähkön omistama Vesikosken voimalaitos. Sallila energia osti Vesikosken sähkön 1990-luvulla, mutta myi voimalaitoksen. 2000-luvulla voimalan kunnostamiseen haettiin lupaa, mutta hakemus peruttiin.[9][10]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoki virtaa Suomen parhaiden maanviljelysalueiden halki ja savipitoisten maiden takia joen vesi on sameaa. Taajamien ja teollisuuden jätevesien vuoksi joki oli aiemmin pahoin saastunut ja uimakiellossa, mutta 1980-luvulta alkaen joen tila on parantunut ja nykyisin sitä hyödynnetään esimerkiksi virkistyskalastusalueena.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen tulvaherkkyys on ollut historiallinen tosiasia, ja sen ratkaisemiseksi on toteutettu monta hanketta. 1920-luvulla joen kokonaiskäytön suunnitelma valmistui ja sen toteuttamiseksi käynnistettiin erilaisia hankkeita. Loimikosken raivasi vuonna 1928 perustettu perkausyhtiö. Kosken parempi virtaus laski tulvia ja joen vedenkorkeutta niin, että 6−7 kilometrin matkalta saatiin 278 hehtaaria lisämaata viljelyyn. Hanke oli kallis ja sitä avusti valtio 420 000 markalla. Siitä huolimatta hanke rahoitettiin pääasiassa lainalla. Perkaustyöt valmistuivat 1930-luvun alussa.[11]

Yläjuoksulla Vampulan ja Alastaron rajalla sijanneiden Hanhikosken ja Huhtaankosken perkaaminen vaati 950 000 markkaa. Hanke toteutettiin työllisyystöinä vuonna 1935, ja sen seurauksena vedenpinta aleni metrillä. Ympäröivää maata kuivattiin ja otettiin viljelyyn paljon laajempi alue kuin Loimikosken tapauksessa.[11]

Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen valuma-alueen pääuoman sivu-uomia on kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon tietojen lähteet näkyvät taulukon alla ja ne on yksilöity kunkin rivin oikeassa sarakkeessa. Sivu-uomat on kuvailtu tarkemmin taulukon jälkeen kirjoitetussa tekstissä.

Sivu-uoman
nimi
 
pääuoman
kohta
 
Etäisyys
Kokemäen-
joesta (km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
Loimijoki yhtyy Kokemäenjokeen Huittisten Lauhassa.
Punkalaitumenjoki LauttakyläHuittinen 4 57 4 435 2,2,2,1,1,4
Pukinoja Lauttakylä 6 33 2,2,2,–,–,4
Vahaoja Lauttakylä 2,2,–,–,–,–
Suittionoja Jokisivu–Loima 14 18 2,2,2,–,–,4
Paukkionoja Jokisivu 18 17 2,2,2,–,–,4
Kourajoki Katinhäntä 19 45 229 2,2,2,1,–,4
Matkusjoki kirkonkylä 27 11 65 2,2,2,1,–,4
Kärväselänjoki kirkonkylä 28 42 2,2,2,–,–,4
Hanhijoki Mälläinen, Loimaa 38 15 91 2,2,2,–,–,4
Salioja Tammiainen, Loimaa 2,2,–,–,–,–
Rapakonoja Vännilä 40 11 2,2,2,–,–,4
Niinijoki Niinijoensuu 46 46 221 2,2,2,1,–,4
Kojonjoki Koskenkylä 49 70 462 2,2,2,1,–,4
Kyrönoja Kesärlä 52 8 2,2,2,–,–,4
Kärrynoja Kesärlä 53 12 2,2,2,–,–,4
Petäjoki Hirvikoski 61 21 68 2,2,2,1,–,4
Ypäjoki Rajalahti, Ypäjä 76 11 59 2,2,2,–,–,4
Kuusjoki Myllynkulma, Ypäjä 78 14 73 2,2,2,1,–,4
Suo-oja Palikkala 85 10 2,2,2,–,–,4
Alhonoja Palikkala 86 8 2,2,2,–,–,4
Varsanoja Varsanoja 87 12 2,2,2,–,–,4
Haapajoki Vaulammi, Jokioinen 91 14 54 2,2,2,1,–,4
Jänhijoki Kirkonkulma 94 27 201 2,2,2,1,–,4
Kotkanoja Jokioinen 2,2,–,–,–,–
Teerikiimaoja Vieremä, Forssa 2,2,–,–,–,–
Kuhalanoja keskusta 109 12 2,2,2,–,–,4
Loimijokea on Kuhalanojan kohdalta vielä viisi kilometriä Tammelan Pyhäjärvelle.

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu tai mitattu Karttapaikan verkkopalvelusta [4], 3 = katsottu SYKE:n VALUE valuma-aluerajaustyökalulla [12], 4 = luettu SYKE:n HERTTA-verkkopalvelun virtavesien tietokannasta

Loimijoki tulvii Huittisten Mommolankoskessa vuonna 2008
Loimijoki tulvii Huittisten Mommolankoskessa vuonna 2008

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Loimijoen valuma-alue

Loimijoen koko valuma-alueen pinta-ala on 3 138 km².[13] Joki virtaa Tammelan, Forssan, Jokioisten, Ypäjän, Loimaan ja Huittisten alueilla ennen yhtymistään Kokemäenjokeen. Nykyisen Loimaan alueella joki kulkee entisistä kunnista myös Alastaron, Vampulan ja Loimaan kunnan alueilla. Loimijoen sivujokien varsille jäävät pääosin nykyiset Punkalaitumen ja Humppilan kunnat ja entisistä kunnista Koijärvi, Metsämaa ja Mellilä.

Sivujoet ja järvisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen suurimpia sivujokia ovat Forssan Koijärvestä alkunsa saava ja Alastarolla Loimijokeen laskeva Kojonjoki (valuma-alue 465 km²), Punkalaitumelta alkunsa saava ja Huittisissa Loimijokeen yhtyvä Punkalaitumenjoki (valuma-alue 425 km²), Mellilästä alkunsa saava ja Alastarolla Loimijokeen laskeva Niinijoki (valuma-alue 223 km²), Huittisissa, aiemmin Vampulan ja Huittisten rajalla, Loimijokeen laskeva, Punkalaitumelta alkunsa saava Kourajoki (valuma-alue 228 km²) sekä Tammelasta alkunsa saava ja Jokioisissa Loimijokeen laskeva Jänhijoki (valuma-alue 203 km²). Pienempiä sivujokia ovat Matkusjoki Vampulassa Huittisissa (valuma-alue 64 km²), Hanhijoki Alastarolla Loimaalla (valuma-alue 91 km²), Petäjoki Loimaalla (valuma-alue 66 km²) Loimaalla, Ypäjoki (valuma-alue 59 km²) ja Kuusjoki (valuma-alue 71 km²) Ypäjällä sekä Haapajoki (valuma-alue 53 km²) Jokioisilla.[13]

Järviä on Loimijoen alajuoksun ja sen sivujokien valuma-alueilla vähän. Kojonjokeen laskevat Koijärven ohella Valijärvi (87,3 ha) Tammelan ja Forssan rajalta ja Kiipunjärvi (60,7 ha) Humppilan ja Jokioisten rajalta. Jänhijokeen laskevat Rehtijärvi (39 ha) Jokioisissa sekä muun muassa Jänijärvi (81,7 ha), Heinijärvi (126,5 ha), Särkijärvi (117,8 ha) ja Saloistenjärvi (185,8 ha) Tammelan luoteisosista. Loimijoen lähdejärven Pyhäjärven Tammelan ylänköön rajoittuva valuma-alue sen sijaan on järvisempää.[14][15] Järvisyys Forssan Kuhalankosken yläpuolisella alueella on 10,52 % kun koko Loimijoen valuma-alueen järvisyys on vain 2,74 %.[13]

Latvavedet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen lähdejärven Pyhäjärven (2 284 ha) koko valuma-alueen pinta-ala on 639 km², josta järven lähivaluma-alue käsittää 115 km² ja Pyhäjärveen idästä Saarensalmen kautta laskevan Kuivajärven (824,9 ha) valuma-alue 524 km².[16][17]

Kuivajärveen laskee etelästä Tammelan Liesjärvestä (943,9 ha) alkunsa saava Turpoonjoki, johon laskee Ilmetynjoen kautta Pääjärvi (118,6 ha) Tammelan, Lopen ja Hämeenlinnan, aiemmin Rengon rajalta. Turpoonjoen vesireitin latvajärviä ovat Liesjärveen laskevat Kyynärä (66,8 ha), Tapolanjärvi (125,7 ha) ja Ruostejärvi (173,6 ha) Tammelassa sekä Salkolanjärvi (270,6 ha) Somerolla, aiemmin Somerniemellä.[17][18] Turpoonjoen koko valuma-alue on 235 km².[13]

Pohjoisesta Kuivajärveen laskee Tammelan Pehkijärvestä (188,6 ha) alkunsa saava Myllyjoki, johon laskee Kaukjärvi (201,5 ha) Tammelan ja Forssan rajalta. Pehkijärveen laskevat pohjoisesta Vaihijoki ja Teuronjoki. Vaihijoen latvajärviä ovat muun muassa Liesjärvi (89,4 ha) Tammelassa ja Lunkinjärvi (115,6 ha) Tammelan ja Forssan, aiemmin Koijärven rajalla. Teuronjoen latvajärviä ovat muun muassa Ojajärvi (129,2 ha) ja Rautijärvi (72,3 ha) Tammelassa, Kanajärvi (206,2 ha) Tammelan ja Hämeenlinnan, aiemmin Kalvolan rajalla, Sotkajärvi (211,2 ha) Hämeenlinnan ja Hattulan rajalla, aiemmin Hattulassa, sekä Pukarojärvi (85,2 ha) ja Suojärvi (58,0 ha) Hattulassa. Etelästä Pehkijärveen laskee vielä Oksjärvi (300,8 ha).[17][15] Myllyjoen koko valuma-alue on 265 km².[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääuoman muodostuminen on selostettu artikkelin Loimijoen valuma-alue kappaleessa ”Pääuoma”.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.7.2022.
  2. a b c d Loimijoki peda.net. Forssa: Forssa. Viitattu 10.7.2022.
  3. Loimijoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.7.2022.
  4. a b Loimijoki, suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.7.2022.
  5. http://yle.fi/alueet/hame/2010/06/kuhalankoskesta_jalleen_vesienergiaa_forssassa_1759520.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. https://www.oulunenergia.fi/energia-ja-ymparisto/farmivirran-tuottajat/eerin-rosenstrom-kuhalankoski (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. https://yle.fi/uutiset/3-7128413
  8. Sallila Energia Oy Sallila Energia. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 25.9.2015.
  9. Kouri, Raija: Kurkistus Sallila Energian alkuvaiheisiin (pdf) Sallila Energia. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 25.9.2015.
  10. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto: Lupapäätös Nro 3/2005/4 (pdf) 2005. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 26.9.2015.
  11. a b Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia IV, s. 55–61. Pieksämäki: Huittinen, 2000. ISBN 952-91-2873-8.
  12. Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 8.7.2022
  13. a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 70–71. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  14. Rehtijärvi 19.12.2006. Hämeen ympäristökeskus. Viitattu 22.07.2007.
  15. a b 50–100 hehtaarin järvet Hämeen ympäristökeskuksen alueella Hämeen ympäristökeskus. Viitattu 20.10.2009.
  16. Mäkelä, Suvi: Tammelan Pyhäjärven, Kaukjärven ja Kuivajärven kuormitusselvitys, s. 19, 22, 25. Lammi: Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 11.6.2009).
  17. a b c 100–1000 hehtaarin järvet Hämeen ympäristökeskuksen alueella Hämeen ympäristökeskus. Viitattu 20.10.2009.
  18. Someron vesienhoitosuunnitelma. Osaraportti XVI. Salkolanjärven hoitosuunnitelma. (pdf) Someron kaupunki. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 20.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]