Lintulammi (Loppi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lintulammi
Valtiot Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Loppi
Koordinaatit 60°46′25″N, 24°05′15″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Turpoonjoen valuma-alue (35.98)
Laskujoki oja Tervalammiin [1]
Järvinumero 35.984.1.016
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 125,8 m [1]
Rantaviiva 1,105 km [2]
Pinta-ala 0,0436 km² [2]
Kartta
Lintulammi

Lintulammi on Kanta-Hämeessä Lopella oleva järvi, joka kuuluu Ilmetynjoen valuma-alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Järven pinta-ala on 4,4 hehtaaria ja sen pituus on 400 metriä ja leveys 150 metriä. Siihen laskee viisi suo-ojaa, joista ainakin yksi on länsirannalla sijaitseva noin 1,2 kilometriä pitkä laskuoja Tervalammiin.[2][1]

Järven rantaviiva on 1,1 kilometriä pitkä ja sen ranta on puoliksi moreeni- ja puoliksi hiekkapohjaista kangasmaastoa, joka on soistunutta järven rannoilta.Rantoja ei ole rakennettu. Yhdystie 2824 kiertää järven pohjoispuolelta ohi.[2][1]

Luonnonhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppuvaiheessa noin 11 400−11 300 vuotta sitten mannerjäätikön reuna päättyi näillä seuduilla suoraan mereen.[3] Pääjärven muodostumisessa vaikuttaneet jäätiköiden maata kasaavat tapahtumat muodostivat Kolmannen Salpausselän juuri Tervalammin kohdalle. Kun Salapausselän reunamoreenit patosivat taakseen jäätikköjärven, laskivat jäätikköjokivirtaukset jääjärven vedet Yoldiamereen ja kasasivat suuren sandurin tälle alueelle. Sandurin hiekkapinnan reuna päättyi jyrkkäreunaisena ja jätti moreenipintaisen alanteen paljaaksi, jonne järvi on syntynyt.[4][5]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Lindulampi".[6] Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järvi nimenä luki "Lintulampi".[7]

  1. a b c d e Lintulammi (Loppi) (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
  3. Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet, s. 69−86. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
  4. Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella (Arkistoitu – Internet Archive), Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
  5. GTK: Pertunnummen alueen maaperäkartta[vanhentunut linkki]
  6. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  7. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 25) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos