Lintulammi (Loppi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lintulammi
Sijainti Loppi
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°46′26″N, 24°05′17″E
Pinnankorkeus 125,8 m [1]
Pinta-ala 0,0436 km² [2]
Rantaviiva 1,105 km [2]
Laskujoki oja Tervalammiin [1]
Järvinumero 35.984.1.016
<mapframe>: JSONin Jäsennysvirhe (syntax error) jäsentäminen epäonnistui

Lintulammi on Kanta-Hämeessä Lopella oleva järvi, joka kuuluu Ilmetynjoen valuma-alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 4,4 hehtaaria ja sen pituus on 400 metriä ja leveys 150 metriä. Siihen laskee viisi suo-ojaa, joista ainakin yksi on länsirannalla sijaitseva noin 1,2 kilometriä pitkä laskuoja Tervalammiin.[2][1]

Järven rantaviiva on 1,1 kilometriä pitkä ja sen ranta on puoliksi moreeni- ja puoliksi hiekkapohjaista kangasmaastoa, joka on soistunutta järven rannoilta.Rantoja ei ole rakennettu. Yhdystie 2824 kiertää järven pohjoispuolelta ohi.[2][1]

Luonnonhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppuvaiheessa noin 11 400−11 300 vuotta sitten mannerjäätikön reuna päättyi näillä seuduilla suoraan mereen.[3] Pääjärven muodostumisessa vaikuttaneet jäätiköiden maata kasaavat tapahtumat muodostivat Kolmannen Salpausselän juuri Tervalammin kohdalle. Kun Salapausselän reunamoreenit patosivat taakseen jäätikköjärven, laskivat jäätikköjokivirtaukset jääjärven vedet Yoldiamereen ja kasasivat suuren sandurin tälle alueelle. Sandurin hiekkapinnan reuna päättyi jyrkkäreunaisena ja jätti moreenipintaisen alanteen paljaaksi, jonne järvi on syntynyt.[4][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Lindulampi".[6] Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järvi nimenä luki "Lintulampi".[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karttapaikka: Lintulammi (Loppi) (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
  3. Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet, s. 69−86. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  4. Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella, Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
  5. GTK: Pertunnummen alueen maaperäkartta
  6. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  7. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 25) kartta, 1884, Arkistolaitos