Niinijoki (joki Loimaalla)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Niinijoki (joki))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niinijoki
Niinijokea Mellilässä nähtynä valtatieltä 9.
Niinijokea Mellilässä nähtynä valtatieltä 9.
Maat Suomi
Maakunnat Varsinais-Suomi
Kunnat Loimaa (Alastaro)
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Niinijoen valuma-alue (35.99)
Pinta-ala 225,94 km² [1]
Järvisyys 0,03 % [1]
Pääuoman pituus 45,9 km [1][a]
Pääuoman osuudet Niinijoki ←Letkunoja ←Niinioja
Yhtyy Loimijoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Metsänkulma [2]
  60.7301°N, 23.0192°E
Laskupaikka Niinijoensuu, Loimaa (Alastaro[3]
  60.9391°N, 22.8783°E
Sivu-uomat Lappijoki, Sulajoki
Taajamat Mellilä
Mittaustietoja
Pituus 32 km [4]
Lähdekorkeus alle 80 m
Laskukorkeus alle 70 m
Korkeusero noin 10 m
Kaltevuus 0,31 m/km
Keskivirtaama 1,9 m³/s [4]
Muuta

Niinijoki on Varsinais-Suomessa Loimaalla virtaava 46 kilometriä pitkä Loimijoen vasemmanpuoleinen sivujoki.[5]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinijoki voidaan katsoa alkavan kohdassa, jossa Penninoja tai jossa Hartianoja yhtyy pääuomaan. Viimeistään Hartianojan yläpuolella pääuomaa kutsutaan Letunojaksi.[2] Joki virtaa pieniä meanderimutkia tehden aluksi kohti luodetta. Se virtaa keskeytyksettä laajojen peltomaisemien läpi tuoden maisemaan vaihtelua pienien kulmakuntien ilmeeseen. Joki kaartaa heikosti niin, että lopulta se yhtyy Loimijokeen etelästä päin. Yhtymäkohta sijaitsee heti Alastaron taajaman yläpuolella ja Vuolteen voimalaitoksen alapuolella.[5]

Joen yläjuoksulla siihen yhtyy vain pieniä ojia ja itse joki on vielä kapea. Mellilä, joka tulee vastaan seitsemän kilometrin päässä, on joenvarren suurin taajama. Mellilän taajama sijaitsee Niinijoen ja Vihtonojan haarassa. Turku–Toijala-rautatie ylittää joen Mellilässä ja valtatie 9 pian Mellilän alapuolella. Joenvarteen on rakennettu myös Mellilän kirkko, joka on Mellilästä pari kilometriä yläjuoksulle päin. Hurskalan ja Lappijoen kohdalla sivujokien tuomat vesimäärät kasvattavat Niinijokea eniten.[5]

Asutus ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki virtaa ja sen valuma-alue sijaitsee Loimaalla pääosin entisten Alastaron, Loimaan kunnan ja Mellilän alueilla. Jokivarren kyliä Alastarolla ovat Niinijoensuu, Lauroinen, Pispala, Ämmäinen eli Ylhäinen, Mökköinen ja Auvainen. Lisäksi jokisuulla joen rantaan ulottuvat Alastaron Vammalan kylän maat. Joen suulla Niinijoensuun kylän vanha keskusalue on osa Alastaron kirkonkylän taajamaa.[5]

Entisessä Loimaan kunnassa Niinijoen kulmakunnalla jokivarren kyliä ovat Hartoinen, Haaroinen, Hurskala, Lappijoki, Vilvainen, Torkkala, Pahikainen, Krekilä ja Pappinen. Mellilässä joen varteen jäävät entisen kunnan kaikki kylät: Mellilä, jonka alueella sijaitsee entinen Mellilän rautatieasema, Pesänsuo, jonka alueella sijaitsee Mellilän kirkko sekä joen latvoilla Vähäperä ja Isoperä. Mellilän asemaseudun taajama jää pääosin Mellilän ja pienemmältä osin Pesänsuon kylien alueelle jokivarressa.[5]

Joen suulla Niinijoensuussa sen ylittävät paikallistietasoinen yhdystie Loimaantie ja seututie 213. Joen länsirantaa seurailee Alastaron keskustasta Niinijoensuun ja Lauroisten kautta Haaroisiin seututielle 210 johtava yhdystie 2101. Siitä Ylhäisissä erkaneva paikallistietasoinen yhdystie Auvaistentie ylittää Niinijoen Mökköisten luona.[5]

Loimaalta Oripäähän johtava seututie 210 ylittää Niinijoen Hurskalan ja Lappijoen luona. Niinijoella siitä haarautuu etelään yhdystie 2102. Tämä johtaa Niinijoen itärantaa seuraillen Torkkalan, Pahikaisten, Krekilän ja Pappisten kautta valtatielle 9 Mellilässä ja ylittää Niinijoen Krekilän ja Pappisten välillä. Yhdystiestä 2102 Pappisissa erkaneva paikallistietasoinen yhdystie Pappistentie ylittää Niinijoen Pappisten luona.[5]

Mellilässä Niinijoen ylittää valtatien 9, jolta haarautuu Mellilän asemaseudun taajaman kautta Kosken Tl suuntaan Niinijoen länsirantaa noudatteleva yhdystie 2260. Entisen Mellilän rautatieaseman luona siitä haarautuu Niinijoen ylittävä paikallistietasoinen yhdystie Asemantie. Täällä myös Turku–Toijala-rataylittää joen. Pesänsuon kylän luona yhdystiestä 2260 haarautuu Niinijoen ylittävä yhdystie 2262 Loimaan Karhulan suuntaan. Tästä haarautuu Niinijoen itärantaa seuraileva paikallistietasoinen yhdystie Kirkkotie Mellilän kirkon ohi Vähäperän suuntaan. Isoperällä yhdystiestä 2260 haarautuu Niinijoen ylitävä paikallistietasoinen yhdystie Penninkulmantie, johon Kirkkotie yhtyy.[5]

Niinijoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinijoki on Loimijoen sivujoki ja se kuuluu Kokemäenjoen vesistöön (vesistöaluetunnus 35), jossa Loimijoki yhtyy Kokemäenjokeen Huittisissa. Loimijoen valuma-alue (35.9) muodostaa toisen jakovaiheen vesistöalueen, joka laskee Kokemäenjoen alueeseen (35.1). Niinijoen valuma-alue (35.95) sijaitsee Loimijoen valuma-alueen eteläreunalla. Niinijoki yhtyy Loimijokeen etelästä päin Loimijoen yläosan alueen (35.92) osuudelle. Sen valuma-alueen itäpuolella sijaitsevat sivujokien Kärrynojan valuma-alue (35.928) ja Petäjoen valuma-alue (35.927). Niinijoen itäpuolella kohoaa Porista alkava saumaharjun harjujakso, joka muodostaa Niinijoelle vedenjakajan Virttaalta Krekilänkankaalle. Vedenjakaja jatkaa sieltä vielä Vihtonkulmalle, Huovintielle, Isokankaalle, Hevonlinnaan ja Linturahkalle. Vain Sulajoen uoma alkaa harjujakson takana ja läpäisee sen Krekilänkankaalla. Vedenjakajan länsipuolella sijaitsee Aurajoen valuma-alue (28) ja eteläpuolella Paimionjoen valuma-alue (27).[6][7][8][9]

Niinijoen suu sijaitsee 46 kilometriä ylävirtaan Loimijoen suulta. Niinijoen valuma-alueen pinta-ala on 226 neliökilometriä ja se levittäytyy pääasiassa vain Loimaan kaupungin alueelle. Sen valuma-alue ulottuu kuitenkin myös Oripään keskustaajamaan, Koski Tl:n itäreunaan, Pöytyän koillisosiin ja Marttilan pohjoisosaan. Joen valuma-alueella on vain kaksi pientä järveä ja sen järvisyys on siksi vain 0,03%. Valuma-alueesta 56 % on viljelyssä.[1][4][10]

Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinijoen valuma-alueen pinta-ala jaettuna valuma-alueen pituudella (33 kilometriä) antaa keskimääräiseksi leveydeksi alle seitsemän kilometriä. Sivujoet ovat siksi lyhyitä ja joen pääuoma on helppo paikallistaa. Joen nimi säilyy yläjuoksulle tultaessa samana Metsänkulmalle asti. Siellä muuttuu uoman nimeksi Letkuoja, joka on vanha ja menderoiva puro. Letkunoja on yläjuoksullaan perattu ja suoristettu johto-ojaksi. Kosken kunnan alueella Ruonassa suurinta latvahaaraa kutsutaan Niiniojaksi, jonka alkulähteet voidaan jäljittää Penninkulmalle asti. Monista pienistä latvahaaroista ei tässä tekstissä tehdä valintaa pääuomaksi. Pääuoman pituudeksi on ilmoitettu 45,9 kilometriä [1].[4]

Sivu-uomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinijoen valuma-alueen pääuoman sivu-uomia on kerätty alla olevaan taulukkoon. Taulukon tietojen lähteet näkyvät taulukon alla ja ne on yksilöity kunkin rivin oikeassa sarakkeessa. Sivu-uomat on kuvailtu tarkemmin taulukon jälkeen kirjoitetussa tekstissä.

Sivu-uoman
nimi
 
pääuoman
kohta
 
Etäisyys
Loimi-
joesta (km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-
alue
(km²)
Lähteet
 
 
Niinijoki yhtyy Loimijokeen Loimaan Alastarolla Niinijoensuussa
Tervaoja Lauroinen 2,2,–,–,–,–
Lappijoki Lappijoki 9 28 2,2,3,–,–,3
Hauenkuononoja Hurskala 2,2,–,–,–,–
Sulajoki Hurskala 10 28 2,2,3,–,–,3
Suonoja Pahikainen 2,2,–,–,–,–
Savioja Krekilä 2,2,–,–,–,–
Ruotsinoja Pappinen 13 2,2,–,–,–,4
Vihtonoja Mellilä 14 2,2,–,–,–,4
Myllyoja Vähäperä 13 2,2,–,–,–,4
Papinoja Isoperä 2,2,–,–,–,–
Hurstinoja Isoperä 2,2,–,–,–,–
Penninoja Metsänkulma 17 2,2,–,–,–,4
Hartianoja Metsänkulma 2,2,–,–,–,–
Niinijoen pääuoman latvaa on yli 7 kilometriä jäljellä Hartiaojan yläpuolella.

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu tai mitattu Karttapaikan verkkopalvelusta [5], 3 = katsottu SYKE:n VALUE valuma-aluerajaustyökalulla [11], 4 = luettu SYKE:n HERTTA-verkkopalvelun virtavesien tietokannasta 11.2.2015.

Lappijoen kylän kohdalla jokeen yhtyy vasemmalta Lappijoki, jonka nimi vaihtuu pian Kaltonojaksi. Tämä voimakkaasti meanderoiva joenhaaran valuma-alueen pinta-ala on 28 km² ja se saa vetensä Oripään taajaman itäpuolella olevalta hiekkakankaalta, jolla on Oripään lentokenttä. Vuonna 2020 uutisoitiin, että Lappijoki oli joutunut haitallisen vieraslajin isosorsimon valtaamaksi.[12] Aiemmin isosorsimoa oli havaittu runsaana Loimijoella.[5][13]

Vajaan kilometrin yläjuoksullapäin yhtyy Niinijokeen Sulajoki, jonka valuma-alue on myös 28 km² suuruinen. Se saa vetensä Krekilänkankaalta ja sen takaiselta Kontolanrahkalta. Krekilänkankaalta Sulajokeen laskee Oripään ja Loimaan rajapaikkana oleva, luonnonsuojelualueena rauhoitettu Isolähde.[14] Oikealta yhtyvän Järvenojan lähteenä on Pappistenjärvi, jossa on uimaranta ja tanssilava.[15] Läheinen Pikkujärvi on luonnollinen lampi.[16], mutta muut järvien lähellä olevat vesialtaat ovat jäänteitä hiekanotosta.[5]

Eteläisiä sivuhaaroja joen latvoilla ovat ojitetulta Linturahkalta Hevonlinnan harjun luona Kosken rajalta alkunsa saavat Hurstinoja ja Kärpänoja Mellilän Isoperän kylässä. Täällä Hevonlinnanharjun päällä supassa oleva, Suomen valuma-aluejaossa vuodelta 1993 Niinijoen valuma-alueeseen luettu laskujoeton Hevonlinnanjärvi on uudessa, valmisteilla olevassa tarkistetussa valuma-aluejaossa rajattu kuuluvaksi Paimionjoen vesistöön.[5][11][17]

Pohjoisesta jokeen laskevat Mellilän Vähäperän kylässä Myllyoja eli Krookinoja ja Loimaan Eksyssuolta alkunsa saava Lapinsuonoja. Joen päähaaran ylin latva Niinioja saa alkunsa Penninkulmalta Loimaan ja Kosken rajalta.[5]

Järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueella on vain kaksi pientä järveä. Ne ovat Pappistenjärvi ja Pikkujärvi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pääuoman muodostuminen on selostettu artikkelin kappaleessa ”Pääuoma”.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 26.7.2022.
  2. a b Niinijoki, alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. Niinijoki, Taipale, Loimaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  4. a b c d Niinijoki ymparisto.fi. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 26.7.2022.
  5. a b c d e f g h i j k l m n Niinijoki, Loimaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  6. Kokemäenjoen vesistö (35) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.7.2022.
  7. Loimijoen valuma-alue (35.9) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.7.2022.
  8. Niinijoen valuma-alue (35.99) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.7.2022.
  9. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue, Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.7.2022.
  10. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 70–71. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  11. a b Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 26.7.2022
  12. Hakkarainen, Jari: Mihin joki katosi? Katso video vieraskasvin peittoamasta uomasta Yle uutiset. 24.8.2020. Yle. Viitattu 29.8.2020.
  13. Viljamaa, Linda: Isosorsimon alustava levinneisyyskartoitusLoimijoellaja selvitys isosorsimon hyötykäyttömahdollisuuksista (pdf) 2019. Forssa: Hämeen ammattikorkeakoulu. Viitattu 29.8.2020.
  14. Isolähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 29.7.2022.
  15. Pappisten lava: Pappisten lava (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. Peruskartta 1:20 000. 2111 04 Virkasuo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.7.2022)
  17. Uusi valuma-aluejako Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2015. [vanhentunut linkki]