Susikaslammi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Susikaslammi
Sijainti Tammela
Valtio Suomen lippu Suomi
Koordinaatit 60°51′43″N, 23°50′24″E
Susikaslammi

Susikaslammi [1] tai Susikkaanlammi [2] on kuivatettu järvi Kanta-Hämeessä Tammelassa. Entisen järven alue kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi laskettiin ensimmäisen kerran joko ennen Suomen sotaa tai pian sen jälkeen eli 1800-luvun alussa.[1][3]

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855−1856 sen nimi kirjoitettiin "Susikas järvi" [4] ja Senaatin kartastossa vuodelta 1884 "Susikanlampi".[5] Järven ja Susikkaan kylän nimet liittyvät toisiinsa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susikaslammin ympäristössä olevia kivi- ja pronssikautisista asuinpaikoista on päätelty, että Pehkijärven ranta on laskenut aikojen saatossa alemmaksi. Susikaslammin rannoista tunnetaan vain se, joka edelsi lammen omaa järvenlaskua.[6]

Susikaslammen järvenlaskun historia tunnetaan heikosti. Sopimushetkeä tai itse laskun tapahtumavuosia ei tiedetä. Ensimmäisen järvenlaskun paljastamat maatumat jaettiin vuonna 1836 pidetyssä katselmuksessa. Koska jako toimitettiin samaan aikaan Pehkijärven jaon kanssa, on mahdollista, että molemmat järvenlaskut suoritettiin samanaikaisesti.[2][7]

Vuoden 1884 Senaatin kartastossa on ilmoitettu järvien joidenkin korkeuksia. Susikaslammin pinnankorkeus oli 50,7 saschenia ja Pehkijärven 50,3 saschenia. Korkeusero 0,4 saschenia vastaa 0,9 metriä.[5] Susikaslammen olisi voinut kuivattaa, mikäli korkeuserot olisivat olleet suuremmat.

Järveä on laskettu tämän jälkeen useassa vaiheessa. Viimeiset järvenlaskut tapahtuivat 1930- ja 1940-luvuilla.[8]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Susikaslammin pinta-ala on 54 hehtaaria ja se luokitellaan suomaaksi. Suo on kokonaan avosuota, jossa on paikoin pensaikkoa ja paikoin luhtanevaa. Suon muodostaa 0,3 metriä paksu turvekerrostuma, joka makaa 2,6−2,8 metriä paksun liejukerrostuman päällä. Alinna on savikerros. Turvekerrostuma syntyi heti järvenlaskujen jälkeen alueille, jotka jäivät ajoittain kuiville. Lammen turvekerrokset eivät kiinnosta turvetuotantoa, mutta alueella on arvoa lintukosteikkona.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karttapaikka: Susikaslammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 264. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  3. OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 15.3.2015.
  4. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  5. a b Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 24) kartta, 1884, Arkistolaitos
  6. Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, ss. 19-32
  7. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 162. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  8. a b Stén, Carl-Göran & Moisanen, Markku: Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 2, Turvetutkimusraportti, GTK, 2004, Espoo, s.80