Lamminpäänlammi (Tammela)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lamminpäänlammi
Sijainti Tammela
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°49′48″N, 23°57′43″E
Pinnankorkeus 105,7 m [1]
Pinta-ala 0,12966 km² [2]
Rantaviiva 2,227 km [2]
Laskujoki Salmenoja Pehkijärveen [1]
Järvinumero 35.933.1.002
Lamminpäänlammi

Lamminpäänlammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Lamminpäälammi kuuluu Myllyjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 13,0 hehtaaria ja sen pituus on 950 metriä ja leveys 200 metriä. Siihen laskee neljä suurempaa ojaa, joista yksi on Mallasoja ja toinen on Heinivahon laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla, josta saa alkuunsa 300 metriä pitkä Salmenoja Pehkijärveen. Järvien korkeusero on kartan mukaan vain 10 senttimetriä.[2][1]

Järven rantaviiva on 2,2 kilometriä pitkä ja sen ranta on puoliksi moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa ja puoliksi peltomaata. Rannalle on rakennettu neljä loma-asuntoa ja maatila. Näihin johtavat tiet eteläpuolelta ohittavalta valtatieltä 10.[2][1]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamminpäänlammi on ollut aiemmin samaa järviallasta Pehkijärven kanssa, mutta lammi kuroutui siitä irti järvenlaskun yhteydessä 1800-luvulla. Järvien välinen alue maatui ja veden alle jääneet alueet ovat matalia ja vesikasvillisuutta kasvavia rantoja. Lammista on noin puolet avovettä.[1]

Kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pehkijärven suojeluyhdistys perustettiin vuonna 2002 ja tarkoituksena on edistää Pehkijärven tilaa. Koska Lamminpäälammi on osa Pehkijärven aluetta, koskettavat yhdistyksen toimet myös sitä.[3] Tästä on osoituksena Pehkijärven vedenpinnan nosto, jonka vaikutukset ulottuvat myös lammille. Hankkeessa ruopataan Salmenojaa veneilylle riittävään syvyyteen.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Pehkijärven nimi kirjoitettiin "Päch järvi". Järvelle oli piirretty eräs ylityspaikka nykyisen Salmenojan kohdalle. Kartassa järven muodoista voi päätellä, että vedenpinta oli tuolloin korkeammalla kuin nykyään. Lammenpäässä ei erotu kartassa ojaa vaan ylityspaikkaan oli piirretty kapeikko. Vielä tuolloin molemmat järvet olivat yhtä, joten Lamminpäälammi on ollut itsenäinen järvi vasta 150 vuotta.[5]

Pehkijärven järvenlaskun historia tunnetaan heikosti. Sopimushetkeä tai itse laskun tapahtumavuosia ei tiedetä. Ensimmäisen järvenlaskun paljastamat maatumat jaettiin vuonna 1836 pidetyssä katselmuksessa, joka sisälsi myös järvien väliin paljastuneen kannaksen. Koska jako toimitettiin samaan aikaan Susikaslammin jaon kanssa, on mahdollista, että molemmat järvenlaskut suoritettiin samanaikaisesti.[6][7][8]

Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järven nimeksi oli kirjoitettu "Lammenpää-lampi", joka sijaitsi Lammenpään talon vieressä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karttapaikka: Lamminpäälammi, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.3.2015.
  3. Tammela: Pehkijärviyhdistys
  4. Aluehallintavirasto: Pehkijärven kunnostus, Tammela, 2012
  5. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  6. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 264. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  7. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 162. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  8. Stén, Carl-Göran & Moisanen, Markku: Tammelan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Osa 2, Turvetutkimusraportti, GTK, 2004, Espoo, s.80
  9. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta, 1884, Arkistolaitos