Karjaanjoen vesistö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karjaanjoen vesistö (vesistöaluetunnus 23) on Suomessa vesistöalue, jonka laskujoki Karjaanjoki laskee Suomenlahden Pohjanpitäjänlahteen. Vesistö sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, Lohjanharjun länsipuolella. Siihen kuuluvat Hiidenvesi, Lohjanjärvi ja joukko pienempiä järviä. Vesistö saa alkunsa Salpausselän harjualueen lähteistä lähtevistä kirkkaista latvapuroista, joiden vesi kertyy lopulta Lohjanjärveen. Lohjanjärvi puolestaan laskee Mustionjokea pitkin Pohjanpitäjänlahteen. Vesistöalueen pinta-ala on 2 045,81 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 12,18 %.[1][2]

Vesistön osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet [1][2]:

  • Karjaanjoen alaosan alue (23.001)
  • Lohjanjärven alue (23.002)
  • Hiidenveden alue (23.003)
  • Vanjoen alue (23.004)
  • Puneliajärven alue (23.005)
  • Pusulanjoen alue (23.006)
  • Nummenjoen valuma-alue (23.007)
  • Nuijajoen valuma-alue (23.008)
  • Vihtijoen valuma-alue (23.009)

Hiidenvesi laskee Lohjanjärven Maikkalanselkään pohjoisesta Väänteenjoen kautta. Hiidenveteen laskevia huomattavimpia vesireittejä ovat koillisesta Vihtijärvestä alkunsa saava Vihtijoki ja Lopelta Kerityn ja Punelian järvistä alkunsa saava Vanjoen ja sen latvahaarojen muodostama vesireitti. Tämän reitin sivuhaaroja ovat muun muassa Tammelan, Karkkilan ja Lopen rajalta Onkimaanjärvestä alkunsa saava Nuijajoki ja Karkkilan Vaskijärveltä alkunsa saava Vaskijoki.

Toinen huomattava Lohjanjärveen laskeva vesireitti muodostuu niin ikään Lohjanjärven Maikkalanselkään laskevasta Nummen­joen ja Pusulanjoen vesistöalueesta. Sen itäisempi haara muodostuu Pusulanjoen ja läntisempi Nummenjoen vesireitistä, ja näiden yhdyttyä Nummella kuivatun Hyvelän­järven kohdalla joki esiintyy kartoissa muun muassa nimillä Nummenjoki, Sitarlanjoki ja Häntäjoki.

Nummenjoen muodostaman reitin haaran keskusjärvi on Nummen Pitkäjärvi. Siihen laskee pohjoisesta Somerojoki eli Sikanoja eli Pitkiönjoki, joka saa alkunsa Somerniemen Oinasjärvestä. Tähän laskee pohjoisesta Somerniemen ja Pusulan rajalta Arimaa, johon laskee joukko pikkujärviä Pusulasta ja Somerniemeltä. Lännestä Pitkiönjoen reittiin yhtyvät Mätikönojan, Kivanojan ja Ropakonjoen vesireitit pienine latvajärvineen. Etelästä Nummen pitkäjärveen laskee Hämjoki, joka tuo vesiä Sammatin pohjoisosasta muiden muassa Haarjärvestä, Valkjärvestä ja Iso- ja Vähä Ruokjärvestä.

Pusulanjoen vesireitin ylin järvi on Heinjärvi Somerniemellä ja sen alapuolisia järviä karun Tammelan ylängön reunoilla muiden muassa Salovesi, Saarijärvi, Antiainen, Saukonpää, Jäljänjärvi ja Kolmperse, jotka laskevat Vahermanjärven ja Tarkeelanjärven kautta Pusulanjokeen. Räpsänjoen kautta Pusulanjokeen laskee myös Tämäkohtu Pusulan ja Karkkilan rajalta. Pusulan Kirkonkylän luona Pusulanjoki laskee Pusulanjärveen eli Jäämäjärveen, johon idästä laskee muun muassa Pusulan Rausjärvestä vesiä tuova Hirvijoki. Pusulanjärvestä etelään joki jatkuu Pusulanjokena kunnes yhtyy Nummenjokeen, johon vielä laskee koillisesta Koisjärvi ennen kuin joki laskee Lohjanjärven Maikkalanselkään Sitarlanjoen nimellä.

Pienempiä Lohjanjärveen laskevia vesireittejä ovat Karstunlahteen pohjoisesta laskeva Karstunjoki, joka tuo vesiä Kirmusjärvestä Sammatista ja Valkerpyynjärvestä Nummelta, sekä järven lounaiskulmassa Karjalohjalla Hauraveden lahteen laskeva Hotopohjanoja, joka on Karjalohjan Puujärven lasku-uoma.

Mustionjoen museovoimala Billnäsin (Pinjainen) kylässä.

Karjaanjoen vesistön laskuväylä eli Mustionjoki on padottu: sen varrella sijaitsee neljä vesivoimalaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 51–52. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  • Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 26.7.2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karjaanjoen vesistö (23) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  2. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]