Karjalohja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karjalohja
Karislojo
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Lohja
Karjalohja.vaakuna.svg Karjalohja.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°14′25″N, 023°43′05″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1614
Liitetty 2013
– liitoskunnat Lohja
Nummi-Pusula
Karjalohja
– syntynyt kunta Lohja
Pinta-ala 163,39 km² [1]
(1.1.2012)
– maa 121,28 km²
– sisävesi 42,11 km²
Väkiluku 1 474  [2]
(31.12.2012)
väestötiheys 12,15 as./km² (31.12.2012)

Karjalohja (ruots. Karislojo) on entinen Suomen kunta, Uudenmaan maakunnassaan. Vuoden 2013 alussa Karjalohja liitettiin Lohjan kaupunkiin. Karjalohjan ainoa taajama oli Karjalohjan kirkonkylä.[3] Karjalohjan kaavoitetut alueet muodostavat nykyään Lohjan 102.[4] kaupunginosan.

Kunnassa asui ennen sen lakkauttamista 1 474 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 163,39 km², josta 42,11 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 12,15 asukasta/km². Karjalohjan naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Lohja, Raasepori ja Salo.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1860 valmistunut Jean Wiikin suunnittelema Karjalohjan kivikirkko

Karjalohjan nimi muodostuu kahden vanhan suurpitäjän nimistä Karjaa ja Lohja. Ruotsinkielinen nimi Karislojo mainitaan ensi kerran 1400-luvun puolivälissä. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Karjalohja muodostettiin 1614 mutta kappeliseurakuntana se oli ollut jo 1200-luvulla. Suuri osa nykyisistä Karjalohjan kylistä oli jo 1400-luvulla olemassa ja se oli yksi Raaseporin linnanläänin pitäjistä.[5]

Itsenäinen seurakunta Karjalohjasta tuli 1614 sen erotessa Karjaasta. Karjalohjan eteläosa oli perinteisesti ruotsinkielistä.

Kuntaliitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalohja liittyi Lohjan kaupunkiin 1. tammikuuta 2013. Karjalohjan kunnanvaltuusto pyörsi aiemman kantansa maaliskuussa 2008, ja päätti aloittaa liitosneuvottelut.[6] Karjalohjan kunnanvaltuusto hyväksyi kesäkuussa neuvotellun sopimuksen äänin 11–2.[7] Lohjan kaupunginvaltuusto hyväksyi liittymisen 4. elokuuta 2008. Liitoksen ehtona on, että Lohja osallistuu Karjalohjan talousarvioiden hyväksymiseen ennen kuntaliitosta.[8]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalohjalla sijaitseva Karkalin luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista.[9] Tämä Natura-kohde sijaitsee Karjalohjan itäosassa pitkän Lohjanjärveen pistävän niemen kärjessä ja se muodostaa monipuolisen kokonaisuuden, jossa on vanhaa metsää, lehtoja, kalkkikallioita, puustoisia soita, niittyjä ja rakentamattomia saaria. Alueella on poikkeuksellisen runsaasti uhanalaista lajistoa ja joitain lajeista tavataan ainoastaan Karkalissa.[10]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalohjan luonto- ja kyläidylli on kautta historiansa inspiroinut tunnettuja taiteilijoita. Muun muassa professori ja satusetä Zacharias Topelius asui perheineen Kukkasniemen huvilallaan, joka kuuluu yhä Karjalohjan kulttuurimaisemaan. Karjalohjalla Topelius kirjoitti muun muassa Maamme kirjan. Karjalohjan kulttuuriväkeen kuului aikoinaan myös taidemaalari-kirjailija-keksijä Sigurd Wettenhovi-Aspa.

Muita Karjalohjalla vaikuttaneita tai sieltä innoitusta hakeneita taiteilijoita ja tutkijoita ovat olleet muun muassa I.K.Inha, Mika Waltari, Hilda Käkikoski, Maija Karma ja Gustav Komppa.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalohjan kirjasto 2010.

Karjalohjan kirkko, joka paloi 1970-luvulla salamaniskusta, ja joka jäi raunioina pystyyn. Raunioiden viereen rakennetteiin ”lasikirkkona” tunnettu seurakuntatalo. 1990-luvulla vanhaa kirkkoa alettiin vähin erin korjata lahjoitusvaroin.

Karjalohjan vanhin koulurakennus, nykyinen Karjalohjan kirjasto, rakennettiin vuonna 1875, ja se on yksi kunnan tunnetuimmista rakennuksista. Karjalohjalla sijaitsevat myös muun muassa professori Gustav Kompan suunnittelema ja toteuttama Tammiston arboretum, joka on yksi Suomen lajirikkaimmista ja luonnonläheisimmistä puulajipuistoista[11] sekä Kärkelän vanha ruukkialue.

Karjalohjan vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalohjan vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela vuonna 1965. Vaakunassa on sinisessä kentässä kolmilehtinen haarusristin muotoinen kultainen koivunoksa, jonka yllä on kultainen kuusisakarainen tähti. Vaakunan aihe viittaa Zacharias Topeliuksen satuun Koivu ja tähti, jonka hän kirjoitti Karjalohjalla.[12]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa Karjalohjalla pidetään vuotuiset markkinat Puujärvipäivät. Samassa kuussa järjestetään myös Karjalohja Roots-festivaali. Karjalohjan Kivikirkossa järjestetään vuosittain Elokuun konsertti, jonka taiteellisena johtajana toimii Heikki Orama. Vierailijoina ovat olleet muun muassa Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta ja Norjan radion orkesteri.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Karjalohjan keskustiestä Fiskarsin suuntaan talvella 2008.
Näkymä Karjalohjan keskustiestä Sammatin suuntaan kesällä 1939.
Kirkko ja keskustie huhtikuussa 2010.

Härjänvatsa, Ilmoniemi, Immola, Karkali, Kattelus, Kourjoki, Kuusia, Kärkelä, Lohjantaipale, Lönnhammar (Linhamari), Maila, Makkarjoki, Murto, Mustlahti, Nummijärvi, Pappila, Pellonkylä, Pipola, Pitkälahti (Långvik), Puujärvi, Pyöli, Saarenpää, Sakkola, Suurniemi, Särkjärvi, Tallaa, Tammisto

Kuuluisia karjalohjalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  3. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
  4. Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2013.
  5. Toim.Veikko Kallio: Karjalohja -Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohjan Historiayhdistys, 2005.
  6. Ilpala-Klemm, Merja: Karjalohja liittyy Lohjaan Turun Sanomat. 4.3.2008. Viitattu 23.7.2012.
  7. Erja Hinkkanen: Pettynyt Karjalohja hyväksyi liitossopimuksen äänin 11–2. Länsi-Uusimaa, 18. kesäkuuta 2008.
  8. Jukka Kiho: Lohja hyväksyi Karjalohjan liittymisen kaupunkiin. Länsi-Uusimaa, 5. elokuuta 2008, s. 5.
  9. Karkalin luonnonpuisto Metsähallitus.
  10. Karkali Uudenmaan ympäristökeskus.
  11. Tammiston Arboretum Lohjan kaupunki.
  12. Eteläsuomalainen: Uudenmaan Vaakunoita. Eteläsuomalainen, 2006, nro 2, s. 31.
  13. Lounakirjastot: Lounakirjailijat - Tukkinen, Tauno Viitattu 13.6.2016.
  14. Saloranta, Emilia: Minua luultiin pultsariksi Apu. 10.12.2014. Viitattu 13.6.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]