Bromarv

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bromarv
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Raasepori ja Hanko
Bromarv.vaakuna.svg Bromarv.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Perustettu [1] 1881
– emäpitäjä Tenhola
Liitetty 1977
– kuntiin Tenhola
Hanko
Pinta-ala  km²
(1973)
– maa 197,0 km²
Väkiluku 1 574  [1]
(1973)
väestötiheys 7,99 as./km²

Bromarv (vanha kirjoitusasu suom. Bromarvi [2], ruotsiksi aikaisemmin Bromarf [3]) on entinen Suomen kunta Uudellamaalla. Sen pääosa sijaitsi Toisen Salpausselän länsipäässä olevalla niemellä, jossa nykyisinkin on Bromarvin kylä, mutta kuntaan kuului myös osa Hankoniemeä. Bromarvin kunta liitettiin 1977 pääosiltaan Tenholaan ja eteläkulmalta (Täktom, Bengtsår ja Santala (ruots. Sandö) Hankoon. Tenholan liityttyä vuonna 1993 Tammisaareen, ja Tammisaaren liityttyä vuonna 2009 Raaseporiin pääosa entisestä Bromarvin kunnasta kuuluu nykyään Raaseporiin.

Bromarvin naapurikunnat olivat Dragsfjärd (aiemmin Hiittinen), Hanko, Särkisalo, Tenhola ja Västanfjärd. Bromarvin vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1950.[4]

Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Bromarv oli yksikielisesti ruotsinkielinen; 91,7 prosenttia kunnan asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bromarvin kirkko ja hautausmaata.

Bromarvin kappeliseurakunta erotettiin Tenholan eteläosista vuonna 1677. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1865. Entisen palaneen kirkon paikalle rakennettiin uusi puukirkko (C.-J. Slotte, 1981). Nykyisin Bromarvin seurakunta on osa Raaseporin seurakuntayhtymää (Raseborgs kyrkliga samfällighet) ja se kuuluu Porvoon hiippakuntaan.

Riilahden kartanon menneisyys ulottuu 1400-luvulle saakka, jolloin se on rakennettu vanhan kauppareitin varrelle. Kartanon historia kytkeytyy vahvasti maamme historiaan, Ruotsi-Suomen aikaan ja Venäjän vallan alaisuuteen, vaihtuviin kuninkaisiin ja keisareihin. [6]

Storön ja Prästön välisellä merenselällä käytiin 27.7.1714 merkittävä Riilahden meritaistelu, jossa venäläinen kaleerilaivasto löi ruotsalaisen laivasto-osaston. Venäläiset pystyttivät 1914 taistelun 200-vuotismuistoksi suuren obeliskin, joka sai itsenäisyyden aikana rinnalleen ruotsalaisten muistoa kunnioittavan obeliskin.

Kansjärven kartanon omistajat tunnetaan vuodesta 1549 lähtien ja tarkempi historia ulottuu 1600-luvulle asti. Nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta ja sitä on kunnostettu myöhemmin.[7]

Hankoniemellä oleva osa Bromarvia kuului vuosina 1940-1941 Neuvostoliiton hallussa olleeseen Hangon vuokra-alueeseen.

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bromarvissa on 28 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[8]

  • Basaböle
  • Bengtsår
  • Bredvik
  • Bromarv
  • Brutuböle
  • Grundsund
  • Håkansarv
  • Kalvdal
  • Kansjärvi
  • Kivitok
  • Knopkägra
  • Kårböle
  • Kägra
  • Könick
  • Nitlax (Niitlahti)
  • Norrstrand
  • Orflax
  • Padva
  • Pargas
  • Revbacka
  • Rekuby
  • Rilax (Riilahti)
  • Sandö (Santala)
  • Söderstrand
  • Täktom
  • Wettlax
  • Öjby
  • Östanberg

Kulmakuntia ovat lisäksi Bojnäs ja Skata. Orflax kirjoitetaan nykyään muodossa Orvlax, Wettlax muodossa Vättlax ja Öjby muodossa Öby.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Bromarvin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.

Bromarvin väestönkehitys 1880–1975
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 614
1890
  
2 774
1900
  
3 391
1910
  
2 196
1920
  
2 254
1930
  
2 630
1940
  
2 528
1950
  
2 250
1960
  
1 968
1970
  
1 612
1975
  
1 449
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Hangon maalaiskuntaan (maaseurakuntaan), joka ei muodostanut itsenäistä kuntaa, siirrettiin vuonna 1910 Bromarvista 1 665 asukasta ja Hangon kaupunkiseurakunnasta 926 asukasta. Vuonna 1910 Hangon maalaiskunnassa oli 2 684 asukasta ja vuonna 1920 asukkaita oli 2 488. Vuonna 1922 Hangon maalaiskunnasta siirrettiin Hankoon 2 066 asukasta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tilastotietoja Suomen kunnista Viitattu 21. huhtikuuta 2008.
  2. Pcuf.fi/kirkko/seurakunta
  3. Kansallisbiografia.fi
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 135. Otava 1967, Helsinki.
  5. Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 18. Sanoma Osakeyhtiö 1964, Helsinki.
  6. Riilahden kartano
  7. Kansjärven kartano
  8. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 87. Porvoo: WS, 1967.
  9. a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.