Hangon rata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hangon rata
Hangon rata Tammisaaressa 2.JPG
Perustiedot
Reitti Karjaa – Hanko asema
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1873
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Henkilöjunia / vrk 14
Tavarajunia / vrk 20
Tekniset tiedot
Pituus 49,3 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 120 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Karjaa–(Hanko) [1]
Ohjauskeskus Helsinki (Pasila)
Suojastus kyllä
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan

Hangon rata on Karjaan ja Hangon välinen rataosuus Suomen rataverkosta. Sen liikenne koostuu pääasiassa Hangon tavarajunista ja liikenne- ja viestintäministeriön rahoittamista taajamajunista. Hangon radan eteläisin raide, jonka sijainti on vaihdellut sataman laajennuksien myötä, on ollut radan rakentamisesta asti Suomen rataverkon eteläisin piste [2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radan rakentamisesta ensimmäiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hangon rata on alkuaan osa Hyvinkään ja Hangon välistä rataa. Se on Suomen ensimmäinen yksityisin varoin rakennettu rautatie. Se valmistui vuonna 1873, ja sen rakentamisen rahoittivat pietarilaiset liikemiehet. Hankkeen etuna nähtiin Hangon edullinen sijainti talvisatamana, joka pysyi pitkään jäätymättömänä ja mahdollisti siten ulkomaankaupan talviaikanakin. Toiminta osoittautui kuitenkin tappiolliseksi ja rata päätyi valtion omistukseen parin vuoden kuluttua. Venäjältä tuleva tavaraliikenne ei toteutunut kaavaillun laajuisena, sillä Suomen rataverkko ei ollut liitettynä Venäjän rataverkkoon Pietarissa ennen vuotta 1913.

Ympärivuotisen ulkomaanliikenteen johdosta satama muodostui maan merkittävimmäksi siirtolaisten lähtösatamaksi, ja laivoille tultiin junilla. Myös matkailu kehittyi Hangon aurinkoisen sään ja hiekkarantojen vuoksi, ja tämä vaikutti osaltaan matkustajaliikenteen kasvuun radalla. Tavaraliikenne alkoi kasvaa sataman ja ratayhteyden houkutteleman teollistumisen myötä. Teollisuutta ilmaantui kaupungin pohjoispuolelle radanvarteen ja uusia raiteita rakennettiin laitureille sataman laajenemisen myötä.

Radan liikenne oli pääosin Hanko-vetoista alkuvuosikymmeninä, joskin Tammisaaren kaupunki pääsi radan myötä kasvun ja teollistumisen uralle ja Lappohjaan rakennettiin satamarata jo v. 1876. Lappohjaan muodostui asutusta radan ja sataman väliin ja taajamasta kaavailtiin 1900-luvun alussa taajaväkistä yhdyskuntaa[3].

Ensimmäisestä maailmansodasta vuokra-alueaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmansota vähensi liikennettä merkittävästi merenkulun kärsiessä Saksan sotatoimista Itämerellä. Venäläiset räjäyttivät v. 1914 Hangon rautatiekonepajan ja veturitallin saksalaisten maihinnousun pelossa[4]. Saksalaiset nousivat maihin Hangon satamassa huhtikuussa 1918 ja etenivät rataa pitkin Karjaalle osana Suomen sisällissotaa.

Siirtolaisuus väheni Yhdysvaltojen asettamien kiintiöiden takia 1920-luvulla ja näinollen matkustajaliikenne radalla väheni. Tavaraliikenteen puolella radalta rakennettiin Forcit-yhtiön tehtaalle leveäraiteinen haararata v. 1937, jolla korvattiin aiempi kapearaiteinen tehdasrata[5].

Vuokra-ajasta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovan rauhansopimuksessa Hankoniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle 30 vuodeksi ja rata katkesi Lappohjan aseman pohjoispuolelta. Matkustajajunien pääteasemaksi tuli Tammisaari ja tavaraliikenteen Skogby, jonne rakennettiin ympäriajoraide. Neuvostoliittolaiset joukot alkoivat rakentamaan niemelle tykkiratoja ja vaativat kauttakulkua junille Suomen kautta heinäkuussa 1940. Sopimukseen kauttakulusta päästiin 6.9. ja ensimmäinen juna Neuvostoliitosta Hankoon kulki 25.9. Liikenne oli runsasta, junia kulki keskimäärin joka toinen päivä. Viimeinen juna kulki 22.6.1941.

Neuvostoliittolaiset evakuoivat Hangon joulukuun alussa 1941 ja tuhosivat rataa, satamalaitteita ja Hangon sekä Lappohjan asemat. Suomalaiset palasivat Hankoon 4.12.1941 ja ensimmäinen juna Hankoon saapui 12.1.1942. Junassa oli etummaisena hiekalla lastattuja vaunuja, jotta niiden paino räjäyttäisi mahdolliset miinat[6].

Venäläisten rakentamat tykkiradat purettiin sodan jälkeen, mutta niemelle rakennettiin useita muita pistoraiteita Hangon seudun teollistuessa sotien jälkeen. 2000-luvulle tultaessa teollisuusraiteet ovat jääneet vähäiselle käytölle teollisuuden poistuessa Hangosta. Vuosina 1975-1998 Hangon satamasta liikennöi junalautta Saksaan[4].

Radan kiskopaino oli alhainen 30 kg/m aina vuosiin 1970-71 asti[6]. Nykyään rata kuuluu rataverkon parhaaseen D-luokkaan ja on kiskotettu 60 kg/m kiskoilla[7]. Höyryveturikauden jälkeen matkustajaliikennettä hoidettiin lättähatuilla, veturivetoisilla junilla ja nykyään Dm12-kiskobusseilla. Tavaraliikennettä ja veturivetoisia matkustajajunia liikennöitiin dieselkauden alkuaikoina Dv15- ja Dr12-vetureilla, mutta viime vuosikymmeninä nämä liikennetarpeet on hoidettu Dv12-vetureilla[8].

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hangosta Karjaalle liikennöi arkisin seitsemän, viikonloppuisin kuusi henkilöliikenteen vuoroa, joita ajetaan 2-3 tunnin välein. Kiskobussivuoroja täydentää viisi päivittäistä bussivuoroa. Radan asemat ovat Hangon rautatieaseman jälkeen Hanko-Pohjoinen, Santala, Lappohja, Skogby, Tammisaari, Dragsvik ja Karjaa. Tavaraliikenne koostuu Lohjalla sijaitsevien metsäteollisuuden tehtaiden kuljetuksista ja Hyvinkään kautta muualle Suomeen kulkevasta sataman kautta kulkevasta tavarasta.

Sivuraiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hangon rata Tammisaaressa.

Tammisaaren satamarata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammisaareen rakennettiin vuosina 1911-12 satamarata asemalta Pohjoissatamaan[5]. Rata purettiin vuonna 1996 ja Tammisaaren ratapiha purettiin kolme vuotta myöhemmin. Tammisaaressa on nykyään vain läpiajoraide eikä enää tavaraliikennettä[9].

Rautaruukin/SSAB:n rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä 2,1 km pitkä raide johtaa Lappohjan ratapihalta SSAB:n tehtaalle. Raide on rakennettu vuonna 1986 silloiselle Rautaruukin tehtaalle[5]. Raiteen tulevaisuus on epävarma SSAB:n ilmoitettua tehtaan sulkemisesta vuonna 2018[10].

Lappohjan satamarata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä 2,95 km pitkä raide johti Lappohjan asemalta mainitun paikkakunnan satamaan. Raide avattiin vuonna 1876 ja venäläiset purkivat sen vuosina 1940-41[5].

Koverharin rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nykyisellään noin 2 km pitkä raide rakennettiin Koverharin terästehtaan tarpeisiin vuonna 1961[5]. Tehdas lakkautettiin vuonna 2012. Radalla ei ole välitöntä purku-uhkaa, sillä Hangon kaupunki kehittää Koverharin alueesta uutta satamaa ja teollisuusaluetta, jossa tuleville toimijoille tarjotaan raideyhteys[11].

Dynamiittivaihde ratapihoineen.

Dynamiittitehtaan rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1893 Hankoniemelle perustettiin räjähdysainetehdas syrjäiseen paikkaan räjähteiden aiheuttaman vaaran vuoksi. Tehtaalta rakennettiin vuonna 1914 kapearaiteinen rautatie Hangon radalle, joka korvattiin 2,5 km pitkällä leveäraiteisella raiteella vuonna 1937. Vaihde, jolla raide liittyy päärataan, on nimeltään Dynamiittivaihde ja sillä oli henkilöliikenteen pysähdyksiä vuoteen 1977 asti[12]. Raide on liikennöintikelpoisena vuonna 2019.

Koneen rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä 4 km pitkä raide johti Kone Oyj:n tehtaalle Stormossen-nimisen suon ja jäteaseman luota. Raide avattiin vuonna 1970[5]. Nykyään linjavaihde ja radan alkuosa on purettu. Loppuosa on jäljellä kasvillisuuden keskellä.

Tykkiradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton joukot rakensivat Hankoniemelle kaksi tykkirataa vuosina 1940-41. Toinen sijaitsi Hangon radan pohjoispuolella Stormossenin luona ja koostui ratapihasta ilman pitkiä linjaosuuksia. Radan eteläpuolella ollut tykkirata alkoi Hanko-Pohjoisen liikennepaikalta ja jatkui Tvärminneen asti. Rakenteilla oli yhteys Lappohjan suuntaan, mutta se jäi kesken Jatkosodan puhjettua. Ratojen pituus oli yhteensä 23 km. Suomen läpi tuotiin syksyllä 1940 kolme 305 mm ja neljä 180 mm rautatietykkiä. 305 mm tykit operoivat eteläisellä radalla ja 180 mm tykit pohjoisella radalla. Tykit jäivät suomalaisten saaliiksi Hangon evakuoinnin yhteydessä. Molemmat tykkiradat purettiin sodan päätettyä vuonna 1945 ja tykit palautettiin Neuvostoliittoon[6].

Tunnelit ja sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radalla ei ole tunneleita Hankoniemen tasaisen maaston vuoksi ja merkittäviä siltoja on vain yksi, Tammisaaren keskustan kupeessa olevat Pohjanpitäjänlahden sillat. Siltoja on kaksi, sillä Kråkholmen-niminen saari jakaa ylityksen kahteen osaan. Alkuperäiset sillat olivat heikkorakenteisia ja ne korvattiin vuosina 1910-1914 uusilla silloilla. Vuoden 1915 elokuussa salama räjäytti uuden sillan pilarissa sotatilan takia valmiudessa olleet räjähteet ja liikenne jouduttiin korjaustöiden ajaksi palauttamaan vanhoille silloille.

Vuonna 1941 sillat vaurioituvat tykkitulessa ja pommituksissa. Sillat uusittiin vuosina 1970-72 ja laivaväylä siirrettiin itäisestä salmesta läntiseen, johon tuli nostosilta. Töiden ajaksi oli rakennettu väliaikainen pukkisilta. Vanhaa kääntösiltaa poistettaessa tapahtui onnettomuus 18.1.1972, jossa ponttonit pettivät ja kääntösilta kaatui[13].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 1.2.2010.
  2. Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 97. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  3. Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 96-98. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  4. a b Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 99. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. a b c d e f Markku Nummelin: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 14. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  6. a b c Markku Nummelin: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 12-13. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  7. Rautateiden verkkoselostus 2018 2016. Liikennevirasto. Viitattu 2.6.2019.
  8. Markku Nummelin: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 8-13. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.
  9. Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 94. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  10. Teräsyhtiö SSAB sulkee Hangon putkitehtaansa 5.10.2018. Yle. Viitattu 2.6.2019.
  11. Koverhar Business Port Hangon kaupunki. Viitattu 2.6.2019.
  12. Jussi Iltanen: Radan varrella, s. 96. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  13. Markku Nummelin: Junalla Hankoon. Resiina, 6.5.1991, 23. vsk, nro 2/1991, s. 16. Helsinki: SRHS ja MRY. ISSN 0356-0600.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]