Hangon rintama 1941

Hangon rintama 1941
Osa jatkosotaa
Päivämäärä: 22. kesäkuuta – 2. joulukuuta 1941 Paikka: Hankoniemi Lopputulos: Suomen voitto
Osapuolet
Suomi  Ruotsi	Neuvostoliitto
Komentajat
Aarne Snellman Niilo Kesämaa Eino Koskimies	Sergei Kabanov
Vahvuudet
22 000 (heinäkuu 1941) 12 500 (elokuu)	25 300 (alussa) 28 000–30 000 (myöhemmin)
Tappiot
Suomalaiset: 272 kaatunutta 529 haavoittunutta Ruotsalaiset: 25 kaatunutta 75 haavoittunutta 78 kadonnutta	797 kaatunutta, 1 476 haavoittunutta, n.5 000 kuoli evakuointivaiheessa.

Hangon rintama 1941 on nimitys Hangon vuokra-alueen taisteluille tai tapahtumille jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Niistä käytetään myös nimityksiä Hangon saarto, Hangon taistelu ja Hangon motti.

Taustaa

Neuvostoliitto sai talvisodan jälkeen itselleen vuokra-alueeksi Hangon. Sen asukkaat evakuoitiin ja kun puna-armeijan laivaston sotilaat tulivat sinne, alue eristettiin. Merisotilaallisen tukikohdan tavoitteena oli sulkea Suomenlahden suu tykistön ja miinoitusten avulla. Tukikohtaan kuuluivat itse niemen lisäksi etelämpänä sijaitseva Osmussaari ja Russarö. Tukikohtaan tuotiin raskasta tykistöä, lentokoneita ja sotilaita. Lopulta tukikohdan miesvahvuus oli liki 30 000 miestä. Maavoimien joukoista sinne perustettiin 8. erillinen jalkaväkiprikaati.

Suomalaiset pelkäsivät neuvostojoukkojen käyttävän Hankoa ponnahduslautana hyökkäyksessä Helsinkiin. Tällainen Hangon rintaman hyökkäyssuunnitelma myös venäläisten puolelta tehtiin. Niinpä vuokra-alueen ympärys linnoitettiin voimakkaaksi. Asema nimitettiin Harparskog-asemaksi. Siihen kuului yli 40 kantalinnoitettua korsua. Aluksi puolustus kuului merivoimille, kunnes 22. marraskuuta 1940 suomalaiset perustivat Hangon Ryhmän. Sen komentajaksi valittiin eversti Aarne Snellman. Aluksi siihen kuuluivat 13. prikaati ja 4. rannikkoprikaati, myöhemmin 13. prikaati korvattiin 17. divisioonalla.

Suunnitelmat Hangon takaisinvaltaamiseksi

Suomen merivoimien esikunta oli jo syyskuussa 1940 saanut Päämajasta käskyn laatia tarkka suunnitelma Hangon valtausoperaatiosta. Ensimmäinen ajatus oli suorittaa operaatio talvella, jolloin vesistöistä olisi mahdollisimman vähän haittaa suomalaisten omalle toiminnalle. Hitlerin Saksan suunnitelmissa oli huoltaa Baltiaan eteneviä joukkoja Itämeren kautta, ja Suomi liitettiin Hangon osalta Neuvostoliittoon tehtävää hyökkäystä koskeviin suunnitelmiin jo varhaisessa vaiheessa. Kun Yleisesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Erik Heinrichs vieraili Saksassa tammikuussa 1941, hänelle korostettiin Hangon tukikohdan takaisinvaltaamisen ensisijaisuutta.

Seuraavan kerran Hangosta puhuttiin suomalaisten ja saksalaisten neuvotteluissa Salzburgissa toukokuussa 1941, jolloin Heinrichs tarjosi Hangon valtausoperaatiota saksalaisten suoritettavaksi. Tämä olisi vapauttanut Suomen joukkoja itään suuntautuvaan hyökkäykseen. Saksan 163. jalkaväkidivisioonan komentaja kenraali Erwin Engelbrecht vieraili Suomen päämajassa 18.–19. kesäkuuta 1941 ja ilmoitti muitta mutkitta olevansa se kenraali, joka valloittaisi sodan puhjetessa Hangon. Kun Engelbrecht kävi itse tutustumassa Hangon lohkoon, todettiin, ettei hänen divisioonansa suoriutuisi tehtävästä yksin, ja niin laadittiin suunnitelma, jossa myös suomalaiset olisivat olleet mukana. Kaikista hyökkäyssuunnitelmista kuitenkin luovuttiin, kun 163. divisioona siirrettiin Laatokan pohjoispuolelle hyökkäykseen kohti Syväriä.

Sota alkaa

Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan kesäkuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä. Neuvostoliitto aloitti 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05 hyökkäykseen Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Kello 7.55 Puna-armeijan tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting esitti samana päivänä Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.

Kun Saksa käynnisti operaatio Barbarossan eli hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 kello 3.00, teki Luftwaffe ilmahyökkäyksen Hangon tukikohtaan noin 20 koneella saman päivän iltana ja yli 30 koneella seuraavan iltapäivänä. Saksalaiskoneet olivat Junkers Ju 88-tyyppisiä ja ne lähtivät Itä-Preussista Proverenin lentokentältä. Suomen merivoimien esikunta kirjasi myös pommikoneita olleen 20. Tilannetta rintamalinjan takaa seuranneet suomalaiset luonnehtivat hyökkäystä täysin yllättäväksi ja erittäin massiiviseksi. Neuvostojoukot vastasivat hyökkäykseen taukoamattomalla ilmatorjuntatulella. Suomi katsoi olevansa sodassa Neuvostoliittoa vastaan kolme päivää myöhemmin, 25. kesäkuuta.

Sota

Jatkosodan aattoina Hangon puolustusta vahvistettiin merkittävästi. Neuvostojoukkojen vahvuus pysyi suunnilleen samana. Enimmillään Hangon Ryhmään kuului yli 22 000 miestä heinäkuun alussa 1941. Silloin sen alue jaettiin kuuteen lohkoon. Kun pelättyä hyökkäystä ei tullut, ryhdyttiin siirtämään joukkoja muualle. 17. divisioona siirrettiin 17. heinäkuuta Laatokan Karjalaan. Lopulta vain JR 55 jäi Hangon rintamalle. Uudeksi komentajaksi tuli ensin everstiluutnantti Niilo Kesämaa ja 26. elokuuta 1941 alkaen eversti Eino Koskimies.

Hangon Ryhmän erikoisuutena olivat ruotsalaiset vapaaehtoiset. Lopulta heitä oli niin paljon, että heitä varten piti perustaa oma pataljoonansa 10. elokuuta. Pataljoona sai nimen Svenska frivilligbataljonen (SFB), ja sen komentajaksi tuli Hans Berggren.

Lähes koko Hangon Ryhmän olemassaoloajan oli ollut suunnitteilla Hangon niemimaan valtaus. Tähän ei kuitenkaan ylipäällikkö Mannerheim antanut lupaa. Niinpä molemmilla osapuolilla näytti olevan puolustustehtävä Hangossa. Tämä johti siihen, että taistelut olivat pääasiassa tykistötaisteluja. Lappohjassa suomalaiset tekivät kylläkin väkivaltaisia tiedusteluhyökkäyksiä. Maarintamalla oli asemasotaa. Sen sijaan saarilla taisteltiin verisesti. Erityisesti neuvostosotilaat olivat erikoistuneet saaristosodankäyntiin. Taisteluja käytiin noin komppanioiden vahvuisin joukoin. Suurin taistelu muodostui Bengtskärin taistelusta. Muita taisteluja olivat Horsön taistelu, Morgonlandetin taistelu ja Hästön taistelu. Syksyn mittaan suomalaisten menestys kasvoi. Pimeän aikoihin suomalaiset tekivät jopa kanoottipartioretkiä.

Loppuajat

Lokakuussa 1941 Stavka totesi, ettei Hangon pitäminen kannattanut ja teki päätöksen sen tyhjentämisestä. Syinä olivat, että tukikohta oli ajautunut liian kauaksi etulinjasta, joukkoja tarvittiin muualle ja Punalipun Itämeren laivasto oli heikentynyt. Evakuointi suoritettiin niin, että marraskuun aikana puolet tukikohdan joukoista siirrettiin pienillä laivoilla Leningradiin. Viimeiset neuvostosotilaat jättivät Hangon 2.–3. joulukuuta 1941 välisenä yönä. Pääosa raskaasta kalustosta jäi paikalleen, mutta kalusto onnistuttiin tärvelemään. 3. joulukuuta aamulla suomalaiset totesivat Hangon tyhjennetyksi ja etenivät tyhjään kaupunkiin päivällä.

Rintamamuseo

Lappohjassa, alkuperäisen rintaman kohdalla, sijaitsee vuonna 1987 perustettu Rintamamuseo.

Kuvia

• 
  Suomalainen bunkkeri vuokra-alueen ulkopuolella.
• 
  Juoksuhautoja Hankoniemellä.
• 
  Neuvostoliittolainen rautatietykki TM-3-12. Kolme tällaista tykkiä oli käytössä Hangon rintaman taisteluissa.
• 
  Hankoa puolustaneiden neuvostosotilaiden muistolaatta Pietarissa.

Katso myös

• Hangon laajentamissuunnitelma
• Täktomin neuvostomonumentti

Lähteet

• Silvast, Pekka: ”Hangon rintaman taistelut”, Jatkosodan Pikkujättiläinen (toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen), s. 323–329. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28690-7.

Asiasta mualla

• Kaatuneet: https://areena.yle.fi/1-50744390

Aiheesta muualla

• Puolustusvoimain katsaus 23: Hangon takaisinvaltauksesta 1941