Stavka
Stavka (ven. Ста́вка) oli Venäjän keisarikunnan ja sittemmin Neuvostoliiton asevoimien pääesikunta; termiä on käytetty jo Kiovan Venäjän ajoista. Stavka tarkoittaa sekä pääesikuntarakennusta että sen henkilökuntaa. Länsimaissa on käytetty kapitalisoitua kirjoitustapaa STAVKA, vaikkei kyse ole akronyymistä.
Ensimmäisen maailmansodan aikainen pääesikunta oli nimeltään Stavka Verhovnogo glavnokomandujuštšego (Ста́вка Верхо́вного главнокома́ндующего, suomeksi Ylipäällikön istuin[1]), toisen maailmansodan aikainen Stavka Verhovnogo glavnokomandovanija (Ста́вка Верхо́вного главнокома́ндования).
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan alusta lähtien esikuntapäällikön johtaman Stavkan tehtävä oli avustaa Venäjän keisarin Nikolai II:n nimittämää ylipäällikköä. Sodan ensimmäisen vuoden ajan ylipäällikkönä toimi Nikolai Nikolajevitš Romanov esikuntapäällikkönään kenraali Nikolai Januškevitš, minkä jälkeen Nikolai II otti ylipäällikkyyden itselleen. Uudeksi esikuntapäälliköksi nimitettiin Mihail Aleksejev. Stavka toimi jakaantuneena useisiin osastoihin ja yhteistyössä liittolaismaiden sotilaallisten edustajien kanssa. Se myös lähetti omia edustajiaan liittolaismaiden pääesikuntiin. Stavka sijaitsi ensin Baranavitšyn kaupungissa, mistä se siirrettiin Mogileviin elokuussa 1915.[1]
Helmikuun vallankumouksen yhteydessä Nikolai II luopui kruunusta, ja Mihail Aleksejevista tuli ylipäällikkö kahdeksi kuukaudeksi. Toukokuussa 1917 hänet korvasi Aleksei Brusilov. Epäonnistuneen Kerenskin hyökkäyksen jälkeen Aleksandr Kerenski otti ylipäällikkyyden itselleen, mutta jäi Petrogradiin. Syyskuussa esikuntapäälliköksi nimitettiin Nikolai Duhonin, joka puolestaan jäi Mogileviin. Lokakuun vallankumous muutti tilanteen, ja ylipäälliköksi nimitettiin Nikolai Krylenko, joka aloitti aseleponeuvottelut Saksan ja Itävallan pääesikuntien kanssa. Helmikuun 26. päivänä 1918 Stavka siirrettiin Oreliin. Stavka lakkautettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen 16. maaliskuuta 1918.[1]
Toisen maailmansodan aikana Stavka toimi suoraan Josif Stalinin alaisena. Sen tehtävä oli arvioida strategista tilannetta, tehdä päätöksiä strategiasta ja operaatioista sekä järjestää, tukea ja koordinoida sotatoimia. Puna-armeijan yleisesikunta toimi Stavkan suunnittelu- ja toimeenpanoelimenä.[2]