Morgonlandetin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morgonlandetin taistelu
Osa Hangon rintamaa 1941
Päivämäärä:

16. heinäkuuta 1941

Paikka:

Morgonlandet, Hankoniemi

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Vaikutukset:

Suomalaisten tilanne kävi mahdottomaksi ja he antautuivat sotavangeiksi.

Osapuolet

 Suomi

 Neuvostoliitto

Komentajat

luutnantti P-E Ahlblad

Vahvuudet

6

300

Morgonlandetin taistelu käytiin 16. heinäkuuta 1941. Sen kuluessa neuvostojoukot valtasivat saaren.[1] Se oli yksi Hangon saarron kiivaimmista saaristotaisteluista.[2]

12 kilometriä lounaaseen Hankoniemestä sijaitsee Morgonlandin saari. Saari ei ole iso, mutta sijaitsee strategiselta kannalta tärkeässä paikassa suhteessa luovutettuun Hankoon. Luultavasti tämä seikka jäi venäläisiltä huomioimatta, kun rajat talvisodan päätyttyä vedettiin.lähde?

Välirauhan aikana saaressa oli sotilasmiehitys, joka tähysti Hangon meriliikennettä ja myös kaupungin tapahtumia. Saaren uhanalaisesta sijainnista johtuen se evakuoitiin 16. heinäkuuta 1941 vastaisena yönä. Venäläiset tulittivat saarta tykistöllä 25.6, ja tuhosivat tähystystornin (jonka myös suomalaiset olivat miinoittaneet).

Hanko-ryhmän esikunta totesi hiukan myöhemmin että oli virhe jättää saari tyhjilleen ja käski 2. heinäkuuta, että Morgonland miehitettäisiin salaa. 6. heinäkuuta luutnantti Fred Luther vietiin saarelle tulenjohtotehtävissä.[3] Kaksi päivää myöhemmin hänet korvattiin vartioryhmällä, johon kuului luutnantti P-E Ahlblad, alikersantti Nils Ranta ja kolme tykkimiestä Torvald Samuelsson, Arvid Nyman, Ernst Pihl ja Albin Törnqvist.[3] Ryhmä oli myöhässä, sillä sen piti olla paikalla jo 7. heinäkuuta.

Pataljoonankomentajan käskyn mukaisesti ryhmällä tuli olla käytössä nopeakulkuinen moottorivene. Tarkoituksena oli että ryhmä olisi kuljetettu paikalle kahdella moottoriveneellä, joista toinen olisi jäänyt heidän käyttöönsä, venäläisten hyökkäyksen varalta. Mutta toinen näistä rikkoontui, ja ryhmä joutui kääntymään takaisiin Öröseen. Seuraavana iltana, 8. heinäkuuta lähti ryhmä uudelleen matkaan, yhdellä veneellä, joka sitten palasi luutnantti Lutherin kanssa.

Ryhmä jäi saarelle ilman venettä. Yhteydenpitovälineenä oli puhelinlinja Hiittisten esikuntaan, ja radio jota ei uskallettu käyttää peilausriskin takia. Miehet asuivat teltassa, joka pystytettiin keskelle saarta. Ruokana oli sissimuonaa, joka kypsennettiin öisin seuraavan päivän tarpeisiin.

Tähystyspaikka yritti toimia salassa, mikä oli sille aivan ehdoton elinehto. Venäläiset epäilivät kuitenkin että saaresta johdettiin tulta kaupunkiin ja ampuivat tykistöllä sinne päivittäin.

Luvattua venettä ei kuulunut. Tilanne alkoi näyttää yhä enemmän ja enemmän huolestuttavalta. Tykkimies Nyman, joka toimi viestimiehenä, tiedusteli asiaa lohkon komentajalta, majuri Moringilta. Majuri kehotti rauhallisuuteen ja sanoi luottavaisesti että "- Den kommer" ("Se tulee"), ...mutta se ei tullut. Viikon ajan raportoi Morgonland huomioitaan esikuntaan, kuljetusvälinepyynnöllä säestettynä.

Hangossa oli päätetty hyökkäyksestä Morgonlandiin. Tämä tehtävä annettiin kapteeni Graninin rajajoukoille. Ryhmä, jonka tämän tehtävän tuli suorittaa oli rajavartioluutnantti Shaikinin komennossa. Tämä ryhmä kuljetettiin saareen 15.–16. heinäkuuta välisenä yönä. Venäläinen rannikkotykistö keskitti vahvan tulituksen saareen pitääkseen suomalaisten päät alhaalla. Räjähdykset sytyttivät aluskasvillisuuden tuleen, ja saari alkoi peittyä savuun. Mutta venäläiset eivät tulleet yllätyksenä. Jo kello 23 havaitsi tykkimies Pihl tähystyspaikaltaan, kuinka venäläisaluksia ajoi ulos Hangosta. Hämärässä hän näki, että alusten keulakuohut osoittivat niiden olevan matkalla suoraan kohti saarta. Pihl hälytti miehistön teltasta, ja otti yhteyden Örön viestikeskukseen. Viestin vastaanotti linnakkeen päivystävä viestimies, alikersantti Koskinen. Örö kysyi heti miehiltä että: "Ammutaanko?" Morgonlandin ryhmä vastasi: "Ei vielä, asennamme suuntalaitteen ensin."

Matka Hangosta Morgonlandiin kesti yli tunnin. Vedet saaren ympärillä olivat miinoitettuja, joten viimeisen osan matkasta venäläiset partioveneet (PK) joutuivat ajamaan hitaasti. Kun suomalaisilla oli suuntalaitteen asennus suoritettu ja suuntimat venäläisiin otettu, ilmoittivat he Örön linnakkeelle: "Valmiina tulitukseen". Viestikeskus ilmoitti takaisin että linnakkeen komentajaa, kapteeni Lauri Lauramoa, ei ollut tavoitettu, joten lupaa tykistökeskitykselle ei saatu. Nyman vaati että Örön viestimiehet murtautuisivat Lauramon asuntoon ja herättäisivät miehen. Näin tehtiin, mutta hän ei ollut paikalla.

Venäläisten PK-veneet olivat nyt aivan saaren läheisyydessä, yksi kummallakin puolen, ja niistä laskettiin soutuveneet joilla hyökkäysosasto rantautuisi. Morgonland informoi Örön linnaketta kello 00.10, "Vielä kaksi vihollisen nopeakulkuista lisää, lähestyy. Valmistaudumme taisteluun." Kahdeksan minuuttia myöhemmin tuli viimeinen viesti: "Vihollisen veneet ovat rantautuneet..." Puhelimesta kuului muutama kiväärinlaukaus, hiukan rahinaa, ja sen jälkeen yhteys katkesi lopullisesti.

Örössä havaittiin että Morgonlandista ammuttiin kuusi tai seitsemän valorakettia, luultavasti viestejä hyökkäysjoukoilta rannikkotykistölle ja tukijoukoille. Kello oli 00.16, ja Örö oli ampumavalmiudessa. Tällä haavaa kielsi majuri Moring tulen avaamisen, koska yhteys Morgonlandiin oli menetetty ja tilannetta ei tiedetty. Puoli tuntia myöhemmin hän komensi moottorivene Muikun, Örön miinaraivauslaivueesta, lähtemään kohti Morgonlandia. Se oli liian myöhään.

Morgonland saarella luutnantti Ahlblad totesi että vastustus oli turhaa. Ahlblad komensi että suuntimalaite heitettäisiin saarella olevaan suosilmäkkeeseen, ja repi pois arvomerkkinsä. Hän asetti merkit ja muut arvoesineensä kiven alle turvaan. Sen jälkeen hän komensi ryhmänsä piiloon suosilmäkkeeseen, jonka vesi ulottui kaulaan saakka, toivoen että heitä ei kenties huomattaisi. Ryhmän miehet puhuivat itsemurhasta, mutta Ahlblad kielsi tällaiset puheet ja sanoi että hän pitää heistä huolen viimeiseen saakka.

Suomalaiset makasivat hiljaa vedessä, ottaen suojaa reunojen aluskasvillisuudesta. He näkivät kuinka venäläissotilaat liikkuivat hämärässä, savun keskellä, etsien suomalaisia. Näytti siltä että saarella olisi jo paljon vihollissotilaita. Joku heistä huomasi taipuneet heinät suosilmäkkeessä, ja totesi suomalaisten menneen veteen. Venäläiset ampuivat muutamia laukauksia veteen haavoittaen paria suomalaissotilasta. Ahlblad totesi tilanteen toivottomuuden ja kehotti ryhmää antautumaan ennen kuin heidät tapettaisiin käsikranaateilla. Hän nousi ensimmäisenä vedestä, kädet ylhäällä, selvittäen että muutkin olivat siellä.

Suomalaiset sotilaat Morgonlandin tähystysasemassa olivat näin joutuneet sotavangeiksi. Vain Arvid Nyman palasi elävänä vankeudesta.[3]

Suomalaiset panivat merkille että venäläiset olivat "kovan" näköistä porukkaa, jokaisella kaulassaan konepistooli. Vangit tarkastettiin kovakouraisesti ja heiltä tivattiin muiden suomalaisten olinpaikkaa. Venäläiset eivät millään tajunneet että heitä oli ollut vain kuusi. Nyman arvioi venäläisvahvuudeksi noin 300 miestä. Yksi suomalaisista pakotettiin kävelemään kärjessä miinoitteiden varalta, kun saarta haravoitiin uudemman kerran.

Kello 01.50 havaittiin Öröstä että suurempi alus lähti Morgonlandista kohti Hankoa. Luultavasti tämä oli se alus jolla vangit kuljetettiin. Puoli tuntia myöhemmin saaresta lähti kolme PK-venettä ja yksi suurempi alus (luultavasti torpedovene) suuntana Hanko. Vangeille kerrottiin että tämä venäläisryhmä oli se sama joka oli hyökännyt useampaan saareen Hankoniemen ympärillä.

Venäläiset käyttivät tapausta propagandatarkoituksiin.[4]

Öröstä Muikulla lähetetyllä partiolla ei ollut muuta tehtävää kuin todeta Morgonlandin olevan taas tyhjä.[3] Uutta tähystyspaikkaa ei sinne enää perustettu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-28690-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jatkosodan pikkujättiläinen 2005, 124
  2. Jatkosodan pikkujättiläinen 2005, 328
  3. a b c d Jatkosodan pikkujättiläinen 2005, 316
  4. Sodanaikainen lentolehtinen 212 (Löydetty Kumsan kylästä) s1.doria.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]