Heinjoki
| Heinjoki | |
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Viipurin kihlakunta |
| Kuntanumero | 087 |
| Perustettu | 1869 Muolaasta |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
342,10 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 323,10 km² |
| – sisävesi | 19,00 km² |
| Väkiluku |
3 712 [2] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 11,5 as./km² |
Heinjoki on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Heinjoki sijaitsi Viipurin itäpuolella. Heinjoen naapurikuntia olivat Antrea, Äyräpää, Muolaa, Kuolemajärvi ja Viipurin maalaiskunta. Heinjoen alueen suurimmat järvet olivat Kaltovesi ja Noskuanselkä kunnan pohjoisrajalla, Kämäränjärvi kunnan eteläosassa ja Äyräpäänjärvi kaakkoisrajalla.
Heinjoen väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Karjalohja, Karkkila, Nummi, Pusula, Pyhäjärvi Ul, Sammatti ja Vihti.[3]
Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikurila, Hentula, Hevossaari, Koprala, Kurvila, Kämärä, Kääntymä, Lahdenperä, Lapinlahti, Pienpero, Pihkala, Pilppula, Pirilä, Ristseppälä, Rättölä, Savastila, Tuokkola, Vamppala.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 11 koulupiiriin.[4]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Heinjoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
Tunnettuja Heinjokelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antti Hanninen (1873–1957), kansanedustaja
- Niilo Lappalainen (1927–2001), eversti, sotakirjailija
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinjoen kirkonkylän nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Veštševo[6], mutta kylällä ei ole enää hallinnollista merkitystä. Lähes koko entinen Heinjoen kunnan alue sekä entisen Äyräpään kunnan pääosa kuuluivat 2000-luvulle tultaessa Leningradin alueen Viipurin piirin Ristseppälän (Žitkovo)[6] kyläneuvostoalueeseen, jonka keskuskylä, Ristseppälä, sijaitsee entisen Heinjoen kunnan kaakkoisosassa. Vuodesta 2006 alueet kuuluvat Kähärin (Gontšarovo) maalaiskuntaan.
Heinjoen alueella sijaitsee myös Heinjoen asemanseutu (posjolok pri stantsii Veštševo).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ a b Suviranta, Sami. Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello 2/2001
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
- ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940–1941
- ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944–1956
- ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946