Uusikirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä Suomen Viipurin läänin kunnasta. Nykyisestä Venäjän Uudenkirkon kunnasta on oma artikkelinsa. Uusikirkko Tl. puolestaan oli Kalannin kunnan entinen nimi.
Uusikirkko
Nykyrka
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Uusikirkko location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Rannan kihlakunta
Perustettu 1 1445
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 641,70 km²  [1]
(12.3.1940)
– maa 604,60 km²
– sisävesi 37,10 km²
Väkiluku 11 110  [2]
(31.12.1939)
väestötiheys 18,4 as./km²

1Seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran

Uudenkirkon epävirallinen perinnevaakuna.

Uusikirkko (vuoteen 1936 Uusikirkko Vl, ruots. Nykyrka) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksen Suomenlahden puoleisella rannikolla Etelä-Karjalassa Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 604,6 km² ja asukkaita 11 110 (1939). Uudenkirkon naapurikuntia olivat Kuolemajärvi, Muolaa, Kanneljärvi, Kivennapa ja Terijoki.

Alueelta oli hyvät kulkuyhteydet mm. Viipuriin, Terijoelle ja Pietariin. Alueella oli 1930-luvun lopussa jo merkittävää turismia merenrannikolla.

Nykyisin Uudenkirkon kirkonkylän paikalla on Poljanyn maaseututaajama (ven. Поляны), joka on Leningradin alueen Viipurin piirin Poljanyn eli Uudenkirkon maalaiskunnan keskustaajama.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löytöjen perusteella Uudellakirkolla on ollut pysyvää asutusta jo kivikaudella. Itsenäisenä seurakuntana nimi mainitaan ensimmäisen kerran v. 1445, jolloin se oli eronnut Muolaan eli Pyhän Ristin seurakunnasta.

Elokuussa 1911 keisari Nikolai I antoi lakiehdotuksen Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Yhtenä perusteluna asialle oli (silloin vielä Kivennavan kuntaan kuuluneen) Terijoen huvilayhdyskunnan runsas venäläisväestö. Ehdotus annettiin myös Suomen eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta ja jäi toteuttamatta.[3] Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920 Tarton rauhassa vahvistettiin vanha suuriruhtinaskunnan raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseksi rajaksi. Uudenkirkon alueesta erotettiin itsenäiseksi pitäjiksi myöhemmin Kuolemajärvi (1871) ja Kanneljärvi (1925). Tyrisevän kylä siirrettiin osaksi Terijoen kuntaa 1927. Näin ollen myös Uusikirkko jäi vielä silloin Suomelle.

Talvisodassa Uusikirkko joutui Neuvostoliiton haltuun 4. joulukuuta 1939.[4]

Uudenkirkon väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen Salon seudulle seuraaviin kuntiin: Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski Tl, Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero.[5]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Airikkala, Anterola, Anttonala, Elinälä, Haapala, Halila, Halola, Harju, Himottula, Hyttilä, Hälkölä, Häme, Hänniloja, Hännilä, Hötsölä, Iivattala, Inonkylä, Jaakkovala, Jokela (Lohela), Jorola, Jäppilä, Järmilä, Kaipiala (Lampaala), Kalliola, Kanneljärvi, Kauppola, Kelola, Keppola, Kirjavala, Kirkkojärvi (kirkonkylä), Kirstinälä, Kiskola, Kitula, Kokkola, Kunttila, Kuujärvi, Kuuterselkä, Lahdenperä, Leistilä, Leistola, Lempiälä, Liikola, Makula, Mesterjärvi, Metsäkylä, Myttyniemi, Mäkienmäki, Neuvola, Peippola, Putrola, Päätilä, Ritarila, Rumpula (Piispala), Sinkkola, Sortavala, Sykiälä, Taamala, Talpola, Tarkkala, Tirttula, Toivola, Tommila, Tyrisevä, Uimola, Uiskola, Uskila, Vohnala, Vihmala, Villikkala, Vitikkala

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 20 koulupiiriin.[6]

Vanha postikortti Uudeltakirkolta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  2. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo: ”Karjalan kannaksen kysymys”, Karjalan kansan historia, s. 277-291. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19204-X.
  4. Rautu, Valkjärvi ja Uusikirkko joutuvat vihollisen käsiin Talvisota 1939-1940, Sähkeitä talvisodan jokaiselta päivältä. Suomen puolustusvoimat. Viitattu 1.1.2010.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950. ISBN 951-1-06776-1.
  6. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]