Marttila
Marttila S:t Mårtens |
|
---|---|
sijainti |
|
Marttilan kunnantalo. Rakennuksen edustalla on Arto Ali-Eskolan kunnan vaakunaan perustuva veistos. |
|
Sijainti | |
Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Seutukunta | Loimaan seutukunta |
Kuntanumero | 480 |
Hallinnollinen keskus | Marttilan kirkonkylä |
Perustettu | 1409 |
Kokonaispinta-ala |
195,99 km² 282:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 195,31 km² |
– sisävesi | 0,68 km² |
Väkiluku |
1 924 261:nneksi suurin 31.8.2024 [2] |
– väestötiheys | 9,85 as./km² (31.8.2024) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 15,9 % |
– 15–64-v. | 56,3 % |
– yli 64-v. | 27,8 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 95,6 % |
– ruotsinkielisiä | 1,0 % |
– muut | 3,4 % |
Kunnallisvero |
8,50 % 196:nneksi suurin 2024 [5] |
Työttömyysaste | 7,7 % (2019) [6] |
Kunnanjohtaja | Anne Ahtiainen[7] |
Kunnanvaltuusto | 17 paikkaa |
2021–2025[8] • Kesk. • Kok. • PS • SDP |
7 5 4 1 |
Kunnan kotisivut |
Marttila (ruots. S:t Mårtens) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Marttilan naapurikunnat ovat Koski Tl, Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Salo.
Luonnonympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilan kunnan läpi virtaa Somerolta alkunsa saava ja Paimioon päättyvä Paimionjoki. Sen varrella on kuusi voimalaitospatoa, mutta se on myös suosittu kanoottireitti.[9] Marttilassa on myös noin 30 kilometrin mittainen Heikolan korven eräreitistö, joka on Varsinais-Suomen pisimpiä.[10][9] Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä.[11]
Nimen etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimi Marttila tulee 300-luvulla eläneestä Pyhän Martinuksen suojeluspyhimyksestä. Pyhä Martti esiintyy myös Marttilan vaakunassa, jossa hän leikkaa viittaansa antaakseen siitä palasen köyhälle.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset kirjalliset maininnat Marttilasta ovat vuodelta 1409.[12]
Historiantutkija Aulis Ojan mukaan Marttila on vanhoja Uskelan seurakunnasta syntyneitä kirkkopitäjiä[13]; esimerkiksi Mäntsälän kylään rakennettiin kirkko 1300-luvulla. Tällöin elettiin vielä katolista aikaa. Mäntsälän kirkko ehti olla paikallaan Paimionjoen varrella 1400-luvun lopulle, jolloin se valui maanvyörymän mukana jokeen. Paikalla on joessa suvanto, jonka nimenä on ”Kellolampi” – siihen kerrotaan upotetun kirkonkellot piiloon vainoojia.[14] Kellolammen keskellä oli ennen saari, joka nyttemmin on kasvanut kiinni rantaan ja erottuu niemenä.
Vuonna 1599 Mäntsälän kirkon paikkeilla käytiin Marttilan taistelu, jota on pidetty nuijasodan loppuhuipentumana. Se ratkaisi katolisuuden poistumisen Suomesta. Taistelupaikan maaperästä on löydettykin taistelusta peräisin olevia esineitä[15], jotka ovat nähtävillä Suomen Kansallismuseossa. Edellä mainittu ”Kellolampi” sijaitsee taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin luota kohti joen rantaa.
Kirkon paikalle rakennettiin myöhemmin muistokappeli, joka säilyi paikallaan yli 300 vuotta.[16] Kappelista löydettiin sittemmin 1400-luvulta peräisin oleva muistolaatta, joka on edelleen kiinnitettynä Mäntsälän talon kivijalkaan.
Keskiajalla Marttilaan oli suunnitteilla kivikirkko, josta ehti valmistua vain sakaristo. Sittemmin tuhoutuneen Marttilan sakariston rauniot löytyivät vuonna 1937.[17]
Marttilan kirkkopitäjän kappeliseurakuntia ovat aiemmin olleet Koski Tl sekä vuonna 2005 Pöytyään liitetty Karinainen[18] ja vuonna 2015 Lietoon liitetty Tarvasjoki.
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilan kautta kulkevat Turusta Hämeenlinnaan vievä valtatie 10 ja sen kanssa risteävä, Aurasta Saloon johtava seututie 224. Paimionjokea sen pohjoisrannalla noudattelevat valtatien 10 eteläpuolella vanhaan Hämeen härkätiehen kuuluvat yhdystiet 12307 ja 2264, joista jälkimmäinen kulkee Marttilan keskustaajaman läpi. Valtatieltä 10 Ollilan luona Karinaisten Kyröön johtaa yhdystie 2253.[19]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilassa asui 31.12.2021 yhteensä 1990 henkeä. Näistä suomenkielisiä oli 1916 eli 96,3% väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 19 eli 1,0%. Vieraskielisiä oli kunnassa 55 eli 2,8%.[20] Vieraskielisistä ryhmistä tärkeimmät olivat ukraina (18 puhujaa) ja viro (11 puhujaa).[21]
Väestöstä 73,8% kuului vuonna 2023 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,5% muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. 24,7% ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.[22]
Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2017 lopussa Marttilassa oli 1 988 asukasta, joista 872 asui taajamassa, 1 095 haja-asutusalueilla ja 21:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Marttilan taajama-aste on 44,3 %.[24] Kunnassa on vain yksi taajama, Marttilan kirkonkylä.[25]
Kylät ja kulmakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilassa on 23 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973)[26]:
Paimionjoki jakaa kylät eteläisiin ja pohjoispuolen kyliin. Vain Prunkilan kylä ulottuu joen kummallekin puolelle.
Uskonnolliset yhteisöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2018 aluejaon mukaan Marttilassa olivat seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[27]:
Vuoden 2019 alusta Koski Tl ja Marttila muodostavat yhteisen Martinkosken seurakunnan.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Marttilan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[28] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[29]. Evankelisuus tuli paikkakunnalle Kaarle Isak Nordlundin ollessa siellä pitäjänapulaisena 1841–1853 ja sillä oli huomattava vaikutus paikkakunnan uskonnolliseen elämään. Vuonna 1908 perustettiin liikkeen paikallisosasto Marttilan nuorisoliitto ja sen rinnalle vuonna 1924 Marttilan yläpään nuorisoliitto. Kummankin toiminta oli niin aktiivista, että ne rakennuttivat omat rukoushuoneensa, yläpään nuorisoliitto 1929 Loven kylään ja alapään nuorisoliitto Vättilän kylään 1933.[30]
Muita luterilaisia kirkkokuntia edustaa Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta[31].
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilan halki kulkee Paimionjokea seuraillen Turusta Hämeenlinnaan johtava Hämeen Härkätie. Sen varrella sijaitsee Antti Piimäsen suunnittelema, vuonna 1765 valmistunut Marttilan Pyhän Martin kirkko.[32] Muita nähtävyyksiä ovat muun muassa Hämeen Härkätien varressa sijaitsevat Marttilan taistelun muistomerkki, Kirkkomuseo ja Kotiseutumuseo.[33] Kotiseutumuseon takana sijaitsee myös Suomen viimeisen, vuonna 1824 tapahtuneen mestauksen muistomerkki.[33]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilan alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Marttilan murteelle tyypillinen piirre on Lounais-Suomen erikoisgeminaation ja yleisgeminaation välinen tyyppi p,t,k,s-konsonanteissa.[34]
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marttilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sile eli aladobi sekä ässän- tai rinkilänmuotoiset pikkuleivät.[35]
Tunnettuja asukkaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arto Ali-Eskola (s. 1948), kansantaiteilija
- Sirkka-Liisa Anttila (s. 1943), kansanedustaja ja ministeri
- Lauri Heikkilä (1957–2024), kansanedustaja[36]
- Toivo Kerko (1915–1969), kauppaneuvos
- Simo Laaksonen (s. 1998), autourheilija
- Kleofas Immanuel Nordlund (1849–1883), pappi ja virsirunoilija
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oja, Aulis: ”Marttilan kirkkopitäjä”, Marttilan pitäjän historia. Forssa: Marttilan seurakunta ja kunta, 1959.
- Varsinais-Suomen liitto: ”Marttila”, Varsinais-Suomen käsikirja, s. 80–82. Kaarina: Paino-Kaarina, 2009. ISBN 952-5599-43-4.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2021.
- ↑ Ylönen, Jorma: Marttilan valtuusto yksimielinen - Anne Ahtiainen kunnanjohtajaksi Kuntalehti. 22.5.2023. Viitattu 6.8.2023.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Marttila Oikeusministeriö. Viitattu 23.11.2021.
- ↑ a b Luonto- ja virkistyskohteet Marttilan kunta. Arkistoitu 2.5.2014. Viitattu 2.5.2014.
- ↑ Marttilan Korven eräreitistö Heikolan kyläseura. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 20.6.2009.
- ↑ Suomen kunnat (viranomaisrekistereihin perustuva tieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.3.2012.
- ↑ Oja 1959: 51.
- ↑ Oja 1959: 55.
- ↑ Oja 1959: 72-75.
- ↑ Oja 1959: 255-257.
- ↑ Oja 1959: 75.
- ↑ Oja 1959: 75-77.
- ↑ Oja 1959: 269.
- ↑ Tienumerokartta 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 19.7.2010)
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kieli sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022.[vanhentunut linkki]
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 9.5.2024.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 157. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 9.7.2011.
- ↑ Oja 1959: 385.
- ↑ Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 9.7.2011.
- ↑ Marttilan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 20.6.2009.
- ↑ a b Muut nähtävyydet Marttilan kunta. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 278–279. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 24. Helsinki: Patakolmonen Ky.
- ↑ Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marttila Wikimedia Commonsissa
- Marttilan kunnan kotisivut
- Tilastokeskus: Marttilan avainluvut
- Marttilan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.6.2009.
Karttoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Senaatin kartasto 1:21 000. X.19. Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, 1879. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
- Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)