Kemiönsaari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Kemiön saaresta on erillinen artikkeli.
Kemiönsaari
Kimitoön
Dragsfjärd.vaakuna.svg Kemiönsaari.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.kemionsaari.fi
Sijainti 60°09′50″N, 022°43′40″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turunmaan seutukunta
Perustettu 2009
Kuntaliitokset Dragsfjärd (2009)
Kemiö (2009)
Västanfjärd (2009)
Pinta-ala ilman merialueita 697,95 km²
143:nneksi suurin 2016 
Kokonaispinta-ala 2 801,21 km²
27:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 686,96 km²
– sisävesi 10,99 km²
– meri 2 103,26 km²
Väkiluku 6 896
142:nneksi suurin 31.10.2016 [2]
väestötiheys 10,04 as./km² (31.10.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 13,2 %
– 15–64-v. 56,3 %
– yli 64-v. 30,5 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 27,8 %
ruotsinkielisiä 69,8 %
– muut 2,4 %
Kunnallisvero 19,75 %
248:nneksi suurin 2016 [5]
Työttömyysaste 9,0 % (2013) [6]
Kunnanjohtaja Anneli Pahta
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2013-2016[7]
 • RKP
 • Yhteislista
 • SDP
 • Keskusta
 • Vihreät
 • Vasemmistoliitto

13
7
4
1
1
1
Bengtskärin majakka on Kemiönsaaren tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kuva heinäkuulta 2010.

Kemiönsaari (ruots. Kimitoön) on Suomen kunta Varsinais-Suomessa. Kunta syntyi Dragsfjärdin, Kemiön ja Västanfjärdin kuntaliitoksella vuonna 2009; sitä ennen vuonna 1969 oli Dragsfjärdiin liitetty Hiittinen. Kemiönsaaren kunta käsittää lähes koko Kemiön saaren lukuun ottamatta saaren pohjoisosan Angelniemeä, joka on vuodesta 2009 ollut osa Salon kaupunkia, aikaisemmin Halikon kuntaa.

Kemiönsaaressa asuu 6 896 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 2 801,21 km², josta 10,99 km² on sisävesiä ja 2 103,26 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 10,04 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen, ja 27,8 % sen asukkaista puhuu suomea ja 69,8 % ruotsia äidinkielenään.[4]

Kunnassa on 12 peruskoulua, joista kolme on suomenkielisiä ja yhdeksän ruotsinkielisiä.[8]

Saaristokunnan nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Saaristomeren kansallispuisto, Sinisimpukan luontokeskus, Bengtskärin majakka, Amos Andersonin kesähuvilana toiminut Söderlångvikin kartano, Sagalundin museo ja Taalintehtaan ruukin alue. Kirkkorakennuksista voidaan mainita muun muassa Kemiön kirkko, Dragsfjärdin kirkko, Taalintehtaan kirkko, Västanfjärdin vanha kirkko ja Västanfjärdin uusi kirkko.

Laajahko alue Skinnarvikissä saaren länsilaidalla on puolustusvoimien hallinnassa ja pääsy sinne on luvanvaraista.

Kemiönsaaren naapurikunnat ovat Salo, Raasepori, Hanko, Parainen ja Sauvo.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kemiönsaaren väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
9 022
1985
  
8 676
1990
  
8 371
1995
  
8 041
2000
  
7 663
2005
  
7 462
2010
  
7 191
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albrektsböle, Berga, Billböle, Biskopsö, Bjensböle, Björkboda, Bogsböle, Bolax, Brante, Bredvik, Brokärr, Brännboda, Båtkulla, Böle, Dalby, Dalen, Dalkarlby, Digerdal, Ekniemi (Eknäs), Elmdal, Engelsby, Finsjö, Flugböle, Fröjdböle, Galtarby, Gammelby, Genböle, Gräggnäs, Gräsböle, Grönstrand, Gundby, Gästerby, Hammarsboda, Hasselbacken, Helgeboda, Hertsböle, Hiittinen (Hitis), Holma, Hova, Hulta, Högmo, Högsåra, Illo, Kalkkila (Kalkila), Kaskärr, Kasnäs, Kaxskäla, Kiila (Kila), Kirkonkylä (Kyrkoby), Kobböle, Koddböle, Koivuranta, Koustar, Kuggböle, Kråkvik, Kulla, Kvarnböle, Kyrkbacken, Kårkulla, Kärra, Labböle, Labbnäs, Lamkulla, Lappdal, Lemnäs, Lillfinnhova, Lillvik, Linnarnäs, Långnäs, Länsiniemi (Västerudden), Lövböle, Mainiemi (Majniemi), Makila, Mattböle, Mattkärr, Misskärr, Mjösund, Måsa, Nivelax, Nordanå, Nordvik, Norrlångvik, Norrlammala, Norrsundvik, Nybacka, Orrnäs, Pajböle, Pederså, Pungböle, Purunpää, Påvalsby, Pörtsnäs, Reku, Rosala, Rosendal, Rugnola, Rövik, Santasaari (Sandö), Sirnäs, Skarpböle, Skinnarvik, Skoböle, Skog, Skogsböle, Släts, Småland, Smedaböle, Smedsböle, Smedskulla, Stenmo, Storfinnhova, Strömma, Stubbnäs, Stusnäs, Sundvik, Sunnanå, Suomenkulma (Finnudden), Söderby, Söderlångvik, Söderlammala, Söglö, Skålböle, Skånpusten Skäggböle, Syvälahti (Sjölax), Taalintehdas (Dalsbruk), Tappo, Tavasttrona, Tjuda, Tollsnäs, Torsböle, Trotby, Träskö, Tynglax, Vestlahti (Vestlax), Viksgård, Viksvidja, Villkärr, Vreta, Vänoxa, Vänö, Västankärr, Västermark, Ytterkulla, Ytterölmos, Östanå, Östermark, Överölmos

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiönsaaren ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) -1,2 -1,7 2 8,1 14,5 18,9 21,8 20,2 14,9 9 3,6 0,5 ka. 9,2
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) -6,8 -8,2 -4,9 -0,4 4,2 9,0 12,2 11,4 7 3,3 -0,9 -4,9 ka. 1,8
Vrk:n keskilämpötila (°C) -3,8 -4,8 -1,3 3,8 9,7 14,4 17,4 16 11 6,3 1,5 -2 ka. 5,7
Sademäärä (mm) 65 47 49 36 37 55 72 85 71 87 86 78 Σ 768
Sadepäivät (d) 16 14 14 10 11 11 12 14 13 16 17 17 Σ 165
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-1,2
-6,8
-1,7
-8,2
2
-4,9
8,1
-0,4
14,5
4,2
18,9
9,0
21,8
12,2
20,2
11,4
14,9
7
9
3,3
3,6
-0,9
0,5
-4,9
S
a
d
a
n
t
a
65
47
49
36
37
55
72
85
71
87
86
78


Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, lokakuu 2016 31.10.2016. Tilastokeskus. Viitattu 30.11.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  7. Yle: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu Yleisradio.
  8. Koulutus Kemiönsaaren kunta. Viitattu 6.8.2009.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]